sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Vespalla Helsingissä


Eilen oli kaksi hyvää syytä lähteä vespa-ajelulle Helsingin keskustaan: Trumpin vierailu ja thaimaatyyppinen helle. Trump liittyy tähän sen verran, että halusimme käydä katsomassa mitä muutoksia päämiesten vierailun takia on tehty Kauppatorin ja Presidentinlinnan ympäristössä. Ilmakaan ei juuri poikennut Aasian lämmöstä, ajoviima oli kuin lehmän hönkäys - hiki virtasi heti kun pysähdyttiin. Vaikka oli lauantai, kaupunki oli todella hiljainen. Ihmiset olivat viettämässä hellepäivää selvästi muualla, mutta meille se sopi vallan mainiosti. Silti hiukan hirvitti viilettää Länsiväylällä lähes sataa sääret paljaana. 

Bongasimme päivän aikana aika monta kaupunginosaa: Lauttasaari, Eira, Ullanlinna, Kaivopuisto, Katajanokka, Kruunuhaka, Merihaka, Kallio, Hakaniemi, Töölö, Meilahti, Lehtisaari ja Kuusisaari.





Lauttasaaren kärjessä on yksi hienoimpia uusia kahviloita: Paseo Cafe & Grill. Valoisa ja arkkitehtoorisesti selkeä ja kodikas rakennus meren tuntumassa. Olen käynyt pari kertaa syömässä siellä ja voin suositella paikkaa. Kuten kuvista näkyy aamupäivällä oli melko hiljaista...




Seuraava pysähdyspaikka oli levollinen Eira, Helsingin eteläisellä rannalla, meren tuntumassa. Huvilamaiset pienkerrostalot, pienet vehreät puutarhat, kivimuurit teiden varsilla, kauniit portit ja kumpuilevat pikkukadut tekevät tästä jugend-kaupunginosasta portin menneisyyteen.  Musiikkina soi heleä linnunlaulu vanhoissa jättipuissa.




Cafe Carousellin luona pysähdyimme nuuhkimaan merta ja ihmettelemään tätä ihanaa ilmaa.
Kapean salmen toisella puolella on pieni Sirpalesaari, minne pääsee vesibussilla. Kiva merellinen ympäristö, minne voi mennä vaikka vain syömään ravintola Saareen. Eteläpuolella taustalla näkyy Hernesaaren teollisuusrakennukset ja siellä rannalla on myös Löyly.



Jouduimme sitten ihmettelemään vähän muutakin, nimittäin Piaggio ei inahtanautkaan, kun olimme jatkamassa matkaa. Kuski lepuutteli välillä hermojaan tuolla puun alla ennenkuin jatkoi vian etsimistä ilman minkäänlaisia työkaluja. Outo juttu, kun skootterissa ei ole ollut koskaan mitään vikaa. Päävirtakatkaisijan renklaaminen onneksi auttoi ja pääsimme jatkamaan matkaa, mutta pieni jännitysmomentti oli läsnä koko matkan ajan - onneksi se käynnistyi aina uudelleen.









Kaivopuiston rantatiellä pystyin kuvaamaan maisemia kyydistä käsin, mutta automaattiasetuksilla mentiin, että kuvaaja pysyi kyydissä. Mattolaituri, Särkkä, Suomenlinna ja Klippan...




Linnan edustalla torilla oli rivistö tekniikka- tai lehdistökojuja, pääoven edusta oli huputettu, viemärit hitsattu kiinni, mustia autoja oli kaikkialla eli täysi tohina oli päällä maanantaita varten.





Suunnitelmissa oli käydä myös maailmanpyörässä, mutta kopperoon sulkeutuminen tällä helteellä muutti suunnitelmat, vaikka niissä oli kuulemma 'jonkinlainen ilmastointi, joka toimii joissain kopeissa'.


Olimme ajatelleet mennä lounaalle Sörnäisten Rantatien Leblon-terassille. Siitä oli juttua viime viikolla HS:ssa, mutta paikka ei houkutellut sitten yhtään. Pahin juttu oli se, ettei siellä ollut kuin yksi aurinkovarjo, jonka alle oli parkkeerannut jo liuta ihmisiä, eikä taivasalla voinut kuvitellakaan istuvansa siinä porotuksessa. Kukkalaatikoissa ei ollut ainuttakaan kasvia ja muutenkin paikkaa vaivasi jonkinlainen keskeneräisyys ja epäsiisteys.




Kysyimme paljon Kalliossa aikaa viettäneiltä nuoriltamme vinkkejä alueen ruoapaikoista ja valitsimme niistä mutkattoman Fleminginkadun Döner Harjun. En edes muista, koska olen liikkunut viimeksi Kalliossa. Ruoka oli kerrassaan erinomaista! Söin chili-kana -annoksen, missä oli todella maukkaan kanan lisäksi rakastamiani tahnoja, pikkelöityjä kurkkuja, kaaliraastetta, artisokkaa, makeita tomaatteja, oliiveja...ihan täydellinen kokonaisuus. Ja kulautin Keisari-oluen suoraan tölkistä - miten raikasta se olikaan hikiselle kropalle.


i


Pysähdyimme seuraavaksi Hakaniemen rantaan. Nurmikoilla lojui kaikkialla auringonottajia ja retkeilijöitä, ja puiden katveet näyttivät olevan aina varattuja. Oli kiinnostavaa katsella kaupunkia toiselta suunnalta ja monessa kohdassa piti oikein miettiä mitä rakennuksia siellä näkyi - niin erilaiselta kaikki näytti.



Hakaniemestä ajoimme Mannerheimintietä pitkin kohti Seurasaarta (ja toivoimme, ettei Piaggio jättäisi meitä sinne, sillä olisi aika ikävä tehdä stoppi Manskulle). Yritimme mennä pyörähtämään Mäntyniemen edessä olevaan kauniiseen puistoon, mutta alueelle oli ajokielto ja turvamiesten leegio tuijotteli siihen malliin, että käännyimme takaisin suosiolla. Tällä alueella oli kaikki kaivonkannet hitsattu kiinni - aika järeää touhua.



Kilsoja kertyi seitsemisenkymmentä, aikaa hurahti viitisen tuntia ja päivä oli mitä mainioin Helsinki Tourin tekemiseen.
Kotona pyöräytettiin espressot ja napsautettiin ilmastointilaite hurisemaan.

Helteistä sunnuntaita!

Maarit

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Sininen on taivas, siniset on...


Olen jatkanut kuvieni siivous- ja tallennusurakkaa tänäänkin. Niitä selatessani huomasin, että olen kuvannut valtavasti kaikkea sinistä missä vain liikunkin, olipa kyseessä maisema, ovi, astioita tai ihan mitä vaan. Tai vain valoa; päivällä se tekee joskus varjoista ihanan sinisävyiset.

Tänään sitten, kun jynssäsin tuota vanhaa sinisävyistä räsymattoa laiturilla ja ihastelin sen kauniita sävyjä, tajusin, että sininen taitaa olla minun kesärakkauteni.

Se on vähän hassu juttu, sillä en käytä yleensä juurikaan sinisiä vaatteita, paitsi lomilla ja mökillä. Eikä kotonakaan ole juuri mitään sinistä. Mökkikin on enemmän harmaan, pellavan ja puun värinen - no tyynyissä on kyllä pari sinikuvioista ja muutamia sinisävyisiä astioita löytyy kaapista.

















Olen tehnyt elämäntyöni värien parissa ja huomaan, että edelleenkin sytyn ja inspiroidun tietyistä väreistä. Tämä postaus olkoon fiilistelijän pieni tarina yhdestä lempiväristäni, sinisestä - kesän ja valon väristä.

Onko sinulla värejä, jotka saavat jollain lailla tunteesi liikkeelle?

Valoisaa viikonloppua kaikille!

Maarit



keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Omaa aikaa mökillä


Edellisessä jutussa kerroin kuinka kaipaan omaa aikaa ja nythän sitä siunaantuikin kokonainen päivä, kun mies lähti kaverinsa kanssa Yyteriin leijasurffaamaan. Asteita oli lähes 20 ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Merellä näkyi kunnon aallot, mutta pihalle tuulen suunta ei nyt onneksi sopinut, joten auringossa oli yllättävän kuuma ja ilma kesäinen.

Tiskasin pihalla auringossa ison tiskin - ah, niin nautinnollista ja rentouttavaa puuhaa. Innostuin
samalla putsaamaan keittiötä muutenkin, kummasti tulee pölyä ja keikenlaista roskaa, kun ei ole eteistä ja sisään ja ulos rampataan tuon tuosta. Ovi on selkosen selällään lämpimällä ilmalla ja illalla läiskitään kärpäsiä.

Leivoin illalla porkkanapiirakan ja siitä tuli taivaallisen mehukasta. Käytin uusia porkkanoita, vähensin sokerin määrää reseptissä olevasta ja kuorrutuksessa on vain rahkaa, hiukan tomusokeria ja Philadelphia-juustoa, mihin lisäsin tällä kertaa sitruunankuorta. Kuorrutukseen kuuluisi myös voita, mutta sen voi jättää hyvin pois. Makuun se voi vaikuttaa, mutta ei koostumukseen. Sehän oli siis lähes terveyspiirakka ;o) Makean ja hapahkon yhdistelmä toimii kyllä hyvin. Minulle sopii hyvin sekin täällä mökillä, ettei sitä tarvitse vatkata vaan ainekset vain sekoitetaan keskenään.

Viime vuonna julkaisemani resepti löytyy täältä - suosittelen kokeilemaan!


Tuon tänne kotoa aina pinon lehtiä ja niistähän löytyy aina jotain uutta, vaikka on jo kertaalleen luettukin. Nyt ne ovatkin jo repimisvaiheessa; harrastan myös kaikenlaisten kiinnostavien juttujen/kuvien/ideoiden keräämistä - edelleenkin ihan repimällä niitä lehdistä. Onneksi kaikki ihana ei ole netin varassa.
Katoin itselleni kahvit terassille ja mietin siinä, että onpa hyvä ettemme kaataneet remonttivaiheessa kahta isoa leppää keskipihalta, sillä ne toimivat päivänvarjon tapaan auringon porottaessa. Niiden suojassa hurahtikin aikamoinen tovi.
Kahvihetki on vaan päivän paras hetki!








Lakkasin myös varpaankynteni vaihteeksi värillisellä lakalla. Sain viime vuonna pr-näytteenä tämän Elloksen N.Y.C. Nude -sävyn, mikä on ihan parhaita nude-sävyjä. Se ei ole liian harmaa eikä beige vaan roosaan taittuva nude. Tykkään tällaisista ei-minkään värisistä lakoista, ne kun sopivat monen väristen vaatteiden kanssa.
Niin, ja on mulla muitakin kenkiä täällä kuin karvacrocsit...


Olin päättänyt, että tämän reissun aikana käyn kaikki koneella olevat kuvat - n. 10.000 - läpi ja siirrän ne ulkoiselle kovalevylle säilöön. Se on hidasta hommaa, kun putsaan samalla arkistoja ja poistan turhia otoksia. Jatkoin hommaa tänään ja voi mitä kaikkia kuvia täällä onkaan ja mitä muistoja ne toivat mieleeni. Osa surullisiakin ja osa hymyn huulille tuovia.

Lumenen talvikuvien kuvauksissa Sipoossa
Halsualla mummolan saunan kuistilla - täällä vietin kaikki lapsuuteni kesät
Työelämän jälkeen ensimmäinen pitkä talviajan reissu Portugaliin ja Espanjaan

Päivä hurahti nopeasti. Ehdin välillä käydä leikkelemässä villiintynyttä rantapusikkoakin, mutta muutoin maltoin ottaa rennosti, nautin auringosta ja lehtien pläräilystä. Omassa ajassa parasta on ehkä se, ettei kukaan odota mitään tai vaadi mitään. Voi tehdä haluamiaan asioita tai vaan olla, ilman aikataulujakin.

Oma aika teki taas tehtävänsä. Miehet tulivat illansuussa surffireissulta ja sitten olikin jo kiva sosialisoitua ja laitella yhdessä ruokahommia. Grillasimme verkosta saatuja ahvenia, keitettiin uusia perunoita, pimientos de padróneita paistettiin pannulla ja kyytipoikana oli reippaasti valkosipulista tsatsikia. Jälkkäriksi tietenkin porkkanakakkua ja espressot. Kyllä maistui!

Nyt on Selkämerellä niin hyvät tuulet, että taitaa olla huomennakin omaa aikaa.

Maarit