sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Joulun ruokaperinteitä ja kätevää ekoa keittiöön + ARVONTA

Yhteistyö: HR-Living Oy kanssa

Sunnuntaiaamu valkeni taas tasaisen harmaana - tai ei se oikeastaan edes valjennut, jos sillä tarkoitetaan valjeta-sanan merkitystä eli valoisuuden lisääntymistä päivänkoitteessa, kuten sivistyssanakirja sen avaa. Uloskin pitäisi lähteä. Pitkästä aikaa hyvin nukutun yön jälkeen heräsinkin jo ennen kuutta ja laitoin heti ensi töikseni pesukoneen pyörimään. 
Selailin jouluruokalehtiä samalla kun siemailin maitokahvia kuuden kieppeillä ja niistä sainkin inspiraation kirjoittaa tänään jouluruokailuun liittyvästä perinteestämme sekä mielenkiintoisista keittiön eko-uutuuksista. 




Ystävälläni on ihana Deconella-sisustusliike Porissa ja olen saanut häneltä vinkin monista kiinnostavista sisustus- ja kokkausuutuuksista. Hän kuulee niistä ostajana tietysti aina ensimmäisten joukossa ja tietää, että olen kiinnostunut kaikesta keittiöön liittyvästä. Häneltä kuulin ensimmäisen kerran myös tästä Bee's Wrapin mehiläisvahakääreestä.
Eipä aikaakaan, kun sain maahantuojalta paketin testattavaksi ja hän myös ehdotti arpajaisia lukijoilleni. Sehän kuulosti mahtavalta!
Bee's Wrap* on täysin luonnonmukainen ja uudelleenkäytettävä vaihtoehto ruokien suojaamiseen ja säilytykseen. Nimensä mukaisesti se on valmistettu mehiläisvahasta. Kääre lämmitetään käsien välissä ennen käyttöä, jolloin se pehmenee hiukan. Voit kääriä siihen leipää, hedelmiä, juustoa, vihanneksia... Se toimii myös 'kantena' rasioille ja olen itse käyttänyt sitä kantena mm pienille kulhoille, joille ei ole omaa kantta. Aiemmin siirsin esim kermaviilikastikkeen muovirasiaan, mutta nyt laitan tämän kanneksi ja rasian sellaisenaan jääkaappiin. Kääre pysyy ällistyttävän hyvin kuosissa, se ei lähde repsottamaan yhtään, kunhan se on iholämmin. 
Mehiläisvahakääre on biohajoava ja se on valmistettu mehiläisvahasta, luomupuuvillasta, luonnonmukaisesta jojobaöljystä ja puun pihkasta. Se pestään käytön jälkeen kylmällä vedellä ja tarvittaessa voi käyttää hiukan astianpesuainetta. Sitä ei suositella kuitenkaan lihalle tai kalalle, koska sitä ei voi pestä kuumalla vedellä.
Näitä on S, M ja L -kokoisissa pakkauksissa ja yhdessä paketissa on aina 3 käärettä. Olen itse leikannut 'levyn' pienemmiksi, kuten näkyy ylläolevassa kolmen kulhon kuvassa, joten yhdestä paketista riittää moneksi.




Toinen huipputuote on the Organic Companyn* luomupuuvillainen Food Bag -kestopussi hedelmille ja vihanneksille - tämä korvaa siis kaupan hedelmäpussit, joita tulee yleensä mukaan aina muutamia kauppareissua kohden, kun ostat hevi-tuotteita. Pussi on höyhenenkevyttä, ohutta 100% GOTS-puuvillaa, joten se ei lisää juurikaan painoa punnittaessa. Ostokset pakataan kaupassa tähän pussiin, suljetaan kiristysnyörillä ja punnitaan, ja hintalappu kylkeen tai nyöriin. Pussia voi käyttää lukemattomia kertoja, niin kauan kuin ne pysyvät ehjinä - eikä kangas edes hajoa helposti. Ne voi tarvittaessa pestä koneessa 40-60 asteessa.

Ja sitten astui taas kehiin Niksi-Martta! Mikäpä estää käyttämästä tätä vaikka kameran suojuspussina laukussa, matkoilla sukkien pakkaamiseen  - käyttökohteita kauniille valkoiselle pussille löytyy vaikka kuinka! Näiden hinta on 4-6 e kieppeillä / kpl, joten hintakaan ei ole päätähuimaava. 




Nämä molemmat ovat mielestäni ajatuksena oivia lahjaideoita vastuullisille lahjansaajille - hinta on kohtuullinen ja ajatus erinomainen. Ja kiva idea myös vaikkapa tuliaiseksi.

Olitteko te kuulleet näistä aiemmin?

Sitten siihen jouluperinteeseen. Me vietämme jouluaatot vuorojouluina siskollani ja meillä, olen tainnut kirjoittaakin siitä joskus aiemmin. Tänä vuonna suku kokoontuu meille, ja kasassa taitaa olla 15 aikuista ja 2 pikkuista. Teemme porukalla kaikki ruoat siten, että me mietimme kokonaisuuden siskoni ja äitini kanssa ja jaamme muille 'talkootyöläisille' heidän tehtävänsä. Tämä on toiminut hirmuisen hyvin eikä juhlien emäntä ole nääntynyt työtaakan alle.  Meillä on ensi viikolla tapaaminen, jolloin teemme yhdessä menun valmiiksi jokaista yksityiskohtaa myöten ja samalla jaamme tehtävät. Teemme laatikot aina tuunaamalla ostoversioita kermalla ja voilla ja se kuuluu emännälle ihan käytännön syistä; ne pitää saada uuniin hyvissä ajoin. Muut vieraat tietävät odottaa toimeksiantoa viikon lopulla. Tämä on niin kätevää. Järjestävälle taholle jää silti hommia yllin kyllin, mutta onneksi nuoret tulevat jo hyvissä ajoin auttamaan kattauksessa ja muussa järjestelyssä.




ARVONTA

Arvon yhden 3-kappaleen Bee's Wrap -pakkauksen, jonka arvo on n. 20 e.
Näin osallistut: kommentoi alle mitä kautta seuraat blogiani, esim. sopusointuja-facebookin, blogit.fi, googlen tai muun kanavan kautta.
Muista lisätä meiliosoitteesi kommenttiin, niin että saan sinuun yhteyden.
Arvonta päättyy perjantaina illalla 14.12. Onnea arvontaan!


Niin vain lähdin lenkille, vaikka tuuli puuskutti ja vettäkin ripautti välillä, mutta olipa niin raikastava happihyppely. Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Maarit

* Saatu PR-näytteinä


perjantai 7. joulukuuta 2018

Aikuisen naisen meikkipäivä - katsokaa mikä kaunotar!

Yhteistyössä: Berner Oy / Isadora ja Nuxe

'Jokaisen naisen pitäisi nauttia aina silloin tällöin kuplia, sillä ne kulkeutuvat ainenvaihdunnan mukana ihon alle ja tasoittavat epätasaisuuksia. Rypyt häviävät kasvoista ja selluliitit reisistä'. Näin aloitti Bernerin Anne Sario, kun skoolasimme ihanan lukijani Annan meikkipäivä alkaneeksi Raili Hulkkosen Puuterihuoneella. No, se oli tietysti vitsi - mutta uskomme, että me olemme piirun verran sileämpi-ihoisia, vaikka naururyppyjä ilmaantui senkin edestä! 




Tiistaina oli nimittäin blogini historian ensimmäinen lukijan meikkipäivä. Muistatteko, kun julkistin asian syyskuussa tässä jutussa? Ilmoittautuneita tuli valtaisa määrä ja valitsimme meikkipäivään 52-vuotiaan Annan Helsingistä. Hän kertoi yksinkertaisesti toivovansa, että haluaisi oppia meikkaamaan. Sekä arkeen ja juhlaan. Tiesin jo etukäteen - Railin tuntien - että päätyisimme arkimeikkiin. Aikuisen naisen raikastusmeikkiin. Niitähän me kaikki tarvitsemme paljon enemmän kuin juhlameikkiä, pamautti Raili tuttuun tyyliinsä. 




Kun olimme tutustuneet toisiimme, jutelleet kuulumiset ja kulauttaneet kuplia, oli aika ryhtyä töihin. Meillä kaikilla oli roolimme: Anne oli tuotevastaava, minä häärin kuvaajana ja Raili keskittyi muuttujaamme. 
Annalla on kauniin muotoiset sirot kasvot, mutta ihossa on jonkin verran punaisuutta joten värikin on hiukan epätasainen. Kulmia ei ole juurikaan nypitty, mikä tekee ilmeestä aavistuksen väsyneen näköisen. 




Raili aloittaa meikin tekemisen aina silmistä, niin nytkin. Ihan ensiksi Annalta nypittiin kulmien ulkoreunojen alapuolelta kaikki irtokarvat, jotta saatiin katsetta avoimemmaksi. Jos kulmat tulevat liian alas, katse näyttää herkästi väsyneeltä. 

Silmämeikin teko aloitettiin pohjustamalla luomet luomenpohjustusvoiteella, joka kiinnitettiin kevyellä irtopuuteripainalluksella. Sitten silmät rajattiin Isadoran mustalla rajauskynällä. Aivan yläripsien tyveen ohuen ohut rajaus pienin vedoin, joka levenee silmän ulkonurkassa (katso kuvaa). Levennyksen tarkoitus on kohottaa ilmettä. Alaluomen rajaus on vieläkin hennompi ja kuvasta näkyy hyvin miten se antaa muotoa ja syvyyttä silmälle. Alaluomen rajausta ei piirretty aivan silmän sisänurkkaan asti, jotta meikki pysyi luonnollisena.
Keskustelimme myös rajausten väristä ja Railin ehdoton kanta on se, että jos haluaa selkeän ja terävän katseen, mikään muu väri ei toimi rajauksena - ei harmaa eikä sininen - musta sen olla pitää.



Sen jälkeen Raili levitti tästä Eye Color Barin 20 Nude Sculp -paletista koko liikkuvalle luomelle väriä 2. Sitten silmän ulkonurkkaan ja luomivakoon ylöspäin tumminta väriä 4. Vain alaluomen rajausta pehmennettiin luomivärillä, sävy oli 4.
(Huom. paletin tummin sävy on luonnossa lähempänä roosanruskeaa)

Alakuvissa näkyy hyvin, miten luomivärit on laitettu luomelle. Katseen saa kohoamaan vain siten, että luomiväri nostetaan rohkeasti ylöspäin kohti kulmia. Kun väri on niin luonnollinen, kuten tässä paletissa, se tekee kohotustehtävänsä muttei juurikaan näy värinä tai liian meikatun oloisena.




Tässä alla olevassa kuvassa näkyy vielä kuinka luomiväriä on koko luomella.
Ripsivärinä käytettiin Volume mascaraa ja sitä laitettiin runsaasti. Raili korosti vielä, että ripsiväriä pitää laittaa aina kunnolla aivan ripsien juureenkin. Muuten ilmeestä tulee hailukka. Ajatus on, ettei (meikkaamatonta) ihoa saisi näkyä rajauksen ja ripsien välistä.
Kulmat meikattiin täydellisellä suomalaiselle sopivalla sävyllä 23 Kashmir. Lyhyitä pehmeitä piirtoja ja väriä eniten sinne, missä on aukkopaikkoja tai vähemmän väriä. Annalla oli kulmien alkupäät vaaleammat, joten niitä terästettiin, samoin loppupäitä - ja katse sai aivan käsittämättömän selkeän ilmeen.




Alakuvassa vasemmalla on silmämeikki valmiina, mutta meikkivoide puuttuu vielä. Silmät korostuvat aika tummina, ehkä hiukan jyrkkinäkin, koska kasvojen väri on vielä kirjava. 
Meikkivoiteeksi valittiin ohut ja kevyesti peittävä Isadora Nude Sensation. Raili neuvoi, että aina silloin kun iholla on punoitusta, meikkivoiteen sävyn pitää olla hiukan tummempi. Se tarkoittaa aavistuksen ihon omaa sävyä tummempaa, jolloin punoituksen ja couperosan sekä ihon sävyn väriero tasoittuu eikä punaiset kohdat näy enää niin selvästi. 

Anna kysyi myös peitevoiteen käytöstä ja tarpeesta. Railin neuvo siihen oli, että ensin laitetaan meikkivoide ja jos se ei peitä riittävästi, sen jälkeen otetaan peitevoide avuksi. Annalle laitettiin todella kevyesti peitevoidetta vain silmien sisänurkkiin ja hiukan valokynää.

Oikealla olevassa kuvassa on meikkivoide ja kevyt sipaisu poskipunaa. Eikö olekin valtava ero näiden kahden kuvan välillä! Kun kasvojen väri on tasainen, muukin meikki näyttää tasapainoiselta ja hillityltä. 




Huulet rajattiin kynällä  79 Subtle Nude ja Creaam -huulikiillon sävy on 02 Cashmere.
Ihastelimme kuorossa Annan uutta ilmettä sitä mukaa kun meikki eteni - ja niin ihasteli mallimmekin!




Lopuksi Raili halusi kokeilla hiuksia löyhällä letillä - taisi jopa kysäistä, onko Anna harkinnut niiden lyhentämistä hartioille.
Oli suorastaan hämmästyttävää, miten paljon ilmeeseen vaikutti se kun hiukset olivat kiinni - upea kasvojen luustokin tuli aivan eri lailla esille.




Tässä vielä kuva ennen ja jälkeen. Kuvia ei ole käsitelty mitenkään, väriero johtuu ainoastaan harmaan päivän valon kulusta, sillä meikki tehtiin ja kuvattiin päivänvalossa ikkunan vieressä.




Muuttujamme oli itsekin ilmiselvästi tyytyväinen lopputulokseen. Anne opasti Annaa vielä Nuxen tuotteiden käytöstä ja hän sai mukaansa Nuxen aikuisen ihon hoitotuotteet Nuxuriance-linjasta sekä kaikki meikissä käytetyt Isadoran meikit.

Lämpimät kiitokset Annelle ja Railille, että mahdollistitte tämän superihanan muuttujailtapäivän ja upealle Annalle suurkiitos, että lähdit rohkeasti mukaan - teidän seurassanne oli kaiken hauskan lisäksi piristävän hyvää naisenergiaa.

Mitä mieltä te olette lopputuloksesta? Haluaisitteko ehkä jatkossa lisää tämmöisiä meikkipäiviä - kommentoikaa ihmeessä jos tämmöiselle olisi tilausta jatkossakin :) ?

Maarit





maanantai 3. joulukuuta 2018

Näin pienestä se on kiinni - ensiaskel joulutunnelmaan


Tänä vuonna asiat menivät täsmälleen samalla lailla kuin viime vuonnakin, kun tulimme reissusta kotiin. Meidän talomme näytti olevan se ainoa pilkkopimeä talo tällä kadulla. Naapureiden ikkunoissa loistivat kyntteliköt, pihoilla ja parvekkeilla jouluvalot. En silti ollut mitenkään paniikissa tai epätoivoinen, sillä emme kumpikaan ole koskaan höyrynneet 'liian' aikaisin joulun kanssa. Nautimme siitä, että kotiin laitetaan vähitellen jotain jouluaikaan liittyvää, vaikkapa männynverso maljakkoon. 




Ajattelin vielä eilen, että tänään laitetaan ulkovalot terassille, mutta päivä hurahtikin ihan muualla ja alkoi jo hämärtää kun tulin kotiin. Niinpä päätinkin tehdä asian helpoksi ja järjestelinkin keittiön hyllyä hiukan uuteen uskoon. Appivanhemmilta perityt hopeiset kynttilänjalat, Egyptistä tuotu tummunut messinkivaasi, äidiltä saatu lasikulho ja savimaljakko saivat kaverikseen Iittalan uuden Raami-sarjan kynttilälyhdyn*. Tämä pomeranssinvärinen raitapintainen lasilyhty luo kauniit heijastukset ympärilleen, kun sisällä palaa tuikku ja se sopii niin hyvin keittiömme tiiliseinän kaveriksi.
En ehkä olisi hoksannut valita itselleni väriksi tätä pomeranssia, mutta sain tämän PR-lahjaksi Raamin lanseeraustilaisuudessa lokakuussa. Ja sehän on upea ja uudenlainen väri, joka sopii vaikka minkä kanssa yhteen.  

Palaan erikseen koko sarjaan vähän myöhemmin, sillä se lanseerataan tammikuussa. Halusin jakaa nyt tämän lämminhenkisen tunnelman, minkä tämä pieni kippo sai aikaiseksi keittiössämme. Tästä alkoi meillä joulutunnelman virittäminen, vähitellen ja pienin asetelmin.



Oletteko te jo ihan joulutunnelmissa? Laitatteko te koko kodin kerralla jouluisaksi vai pikkuhiljaa?

Leppoisaa joulukuun ensimmäistä viikkoa!

Maarit

*PR-lahja, saatu

perjantai 30. marraskuuta 2018

Espanjassa osa 6 - Tämän matkan 3 sykähdyttävintä nähtävyyttä


Tässä vaiheessa, kun kuukauden matka on lopuillaan, on sopiva hetki tiivistää Torreviejan ympäristön meidän mielestämme mieleenpainuvimmat nähtävyydet. Niitä on kolme: Guardamar del Seguran Babylon-ranta, Alicanten vanhakaupunki El Barrio de Santa Cruz sekä niinikään Alicantessa oleva Santa Bárbaran linnoitus.




GUARDAMAR, Babylon-rannan huvilat, joiden terassit huuhtoutuivat mereen

Emme osanneet arvata, mikä näky meitä odotti hökkeleiltä näyttävän talorivistön takana.
Olimme ajelemassa Torreviejan pohjoispuolella ja päätimme mennä katsomaan minkälainen rantakaupunki on Guardamar del Segura ja piipahtamaan sen hiekkarannalla. Rannat vetävät meitä aina puoleensa miehen harrastuksen vuoksi, mutta on miellyttävä piipahtaa rannoilla nuuhkimassa meren tuoksua ja ihailemassa rantojen maisemia. Jos paikalla sattuu olemaan kahvila, maistuu merellinen kahvikupponen tietysti aina.

Olimme siis Babylon-rannalla ja ajoimme rantaviivan suuntaisesti hiljaista katua eteenpäin. Meren ja tien välissä oli toinen toisissaan kiinni olevien matalien, parhaat päivänsä nähneiden talovanhusten ketju. Sininen meri pilkahti näkyville ensimmäisen kerran talojen välistä kohdassa, missä oli läjä tiiliä, kiviä, lautoja ja muuta roinaa. Siitä pääsi loikkimaan rannalle - ja molempiin suuntiin aukeava näky veti molemmat aika hiljaisiksi.

Mökkien, tai taloilta ne enemmänkin näyttivät, merenpuoleiset portaat, kaiteet ja terassit olivat täysin tuhoutuneet. Näky oli lohduton ja karmivakin. Tiesimme oitis mistä oli kysymys ja siksi sydän löikin muutaman voltin, kun ajatteli millä voimalla meri oli tuhonsa tehnyt. Mikä pakokauhu asukkailla on täytynyt olla, kun tietää, että sen rytäkän edessä on täysin voimaton. Talot näyttivät tyhjiltä ja hylätyiltä. Ne ovat valmistuessaan 30-luvulla olleet kesähuviloita ja ne rakennettiin ketjuksi, kuin pitkäksi rivitaloksi, estämään eroosiota.

Vain muutamassa näytti olevan elämää. Yksi kahvila oli jäljellä, mutta se olikin rantaan vievän kujan varrella, mihin aallot eivät olleet enää osuneet voimalla. Erään talon kohdalla näimme hiekkaa lapioivan miehen - hän lapioi sitä vedenrajasta oman talonsa rakenteiden suojaksi - jotta meri voi taas huuhtoa sen pois. Mies kertoi, että talvella 2016-2017 jättimyrsky vyörytti aallot terasseille romuttaen lähestulkoon kaiken irtoavan.
Rakentaminen hiekalle on tehty aikoinaan heikosti, perustukset ovat kehnot ja sen vuoksi myös muutama talo oli hajonnut maan tasolle. Pystytäänkö niitä koskaan enää saamaan asumiskuntoon, ei ole tietoa. Luimme netistä, että alueen entisöimiseksi ollaan kerätty varoja, mutta aika näyttänee onnistuuko se ja onko kunnalla halua ja varaa osallistua siihen.
Rannassa sykähdytti pitkän hiekkarannan upeuden ja romahtaneiden terassien kontrasti.




ALICANTE - Castillo de Santa Bárbara

Teimme yhden yön ja kahden päivän pikavisiitin Alicanten kaupunkiin ja olimme jo etukäteen miettineet, että kuuluisan Santa Bárbaran linnoituksen lisäksi teemme kävelyretken vanhan kaupungin kujille. Ne olivat juuri oikeat valinnat lyhyeen visiittiin, sillä molemmat jättivät unohtumattoman muiston.

Monte Benacantil-kukkulalla sijaitseva Santa Barbara on yksi suurimmista Euroopan keskiaikaisista linnoituksista, jonka Maurit ovat rakentaneet 800-luvulla. Kukkula sijaitsee merenrannan kainalossa, kaupungin kyljessä joten sitä voi olla huomaamatta ja sen vuoksi sinne on myös suhteellisen helppo mennäkin.
Linnoitus on integroitu kallioon ja monin paikoin näkyy rakennelmia ja portaita, jotka on hakattu ja muotoiltu allaolevasta kalliosta. Satojen vuosien aikana kiveykset ovat hioutuneet pehmeämuotoisiksi. Linnoitus on elegantti, siellä ei ole mitään turhaa. Kaikki kasvit on tarkoin mietitty juuri siihen kohtaan sopiviksi. Ihania hiekan sävyjä. Kaariportteja. Kivireunuksia. Ei yhtäkään rihkamamyyntipistettä. Ylimmältä tasanteelta on 360° näkymät ympäri kaupungin sekä merenlahdelle ja yhdeltä puolelta voi tunnistaa vanhan kaupungin, El Barrion katot, terassit ja kujat, missä seuraavana päivänä kiertelimme.

Otin täältä valtavasti kuvia eikä ollut helppoa valita niistä parhaita tänne. Päädyin sitten niihin, mitkä kuvaavat parhaiten niitä asioita, miksi tämä sykähdytti: vanhan linnoituksen hillitty charmi.




ALICANTE - El Barrio de Santa Cruz (vanhakaupunki)

El Barrio de Santa Cruz on Alicanten vanhin kaupunginosa, joka uinuu värikkäänä ja rosoisen kiehtovana edellä mainitun Benacantil-kukkulan juurella. Hotellimme oli ydinkeskustassa, lähellä rantaa, ja vanhakaupunki alkoi oikeastaan heti kadun ylitettyämme. Muutamien kortteleiden jälkeen nousu varsinaiseen vanhaan kaupunginosaan alkoi kuin huomaamatta - muutamia portaita, kapeita kujia, taas portaita ja sitten olimme yhtäkkiä keskellä kapeita kotikatuja. Ja sitten taas lisää portaita. Pienet talot olivat vähän vinksin vonksin, mutta viherkasveilla oli saatu kodikkuutta ja viihtyisyyttä. Jokainen talo oli eri värinen ja vähän eri muotoinenkin. Pyykit lepattivat parvekkeilla. Katoilla oli kukkien koristamia terasseja. Välillä tuntui kuin olisi ollut kutsumaton vieras näillä uinuvilla kujilla - ja ehkä olimmekin.
Tuon tuosta kulman takaa putkahti terassi, jolta saattoi katsella alapuolella olevia monimuotoisia kattoja. En osaa sanoa yhtään, millä katusilla kuljimme - menimme vaistonvaraisesti ylöspäin, kuljimme vuoren reunaa pitkin meneviä katuja ja sitten lähdimme laskeutumaan ja uskon, että näimme juuri olennaisen.

Täältä kujilta lähtee myös kävelyreitti kukkulalle, jos mielii tarpoa ylämäkeen vuoren rinnettä kiemurtelevaa tietä. Se on silti varsin raskas reitti, etenkin kesäaikaan, joten paras olisi mennä hissillä ylös ja palata alas kävelytietä pitkin.

Mietin, että liian siistinkauniista vanhoistakaupungeista puuttuu se jokin, sieltä puuttuu roso ja mielenkiinto. Niihin näkymiin turtuu helpommin. Tämmöisessä kulahtaneessa, mutta aidossa maisemassa on erilainen taika, et voi koskaan tietää mitä on kulman takana. Syrjäkulmien sykähdyttävää lumoa.





Tämä hauska heppu lyöttäytyi seuraamme ja teki kovasti tuttavuutta. Onneksi sillä oli kaulapanta.

Maarit