keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Skincity - ihonhoitoklinikka netissä + huikea arvonta


Kaupallinen yhteistyö: Skincity

Silmien ympärystää kiristää, ihohuokoset näkyvät naapuriin asti, couperoosakin punertaa poskipäillä... Kauppojen hyllyt pursuavat kosmetiikkaa, mutta mistä ihmeestä tiedän mikä itselleni sopii, minun ihotyypilleni, minun tarpeisiini? Varmasti monille niin tuttu tilalle.

Nyt on avun saaminen ihonhoidon pulmiin tehty helpommaksi. Jos olet kiireinen, ei tarvitse lähteä minnekään, vaan voit klikkailla nettiin kaikessa rauhassa. Ruotsalainen Skincity rantautui Suomeen viime vuonna, suomenkielisenä. Se on siis ihonhoitoklinikka netissä, joka tarjoaa ihotestin, kosmetologin neuvonnan sekä valtavan valikoiman kansainvälisiä sarjoja, sekä ns perinteisiä että luonnonkosmetiikkaa.
Homma toimii niin, että menet vain Skincityn sivustolle, valitset 'ihotestin' ja vastaat muutamiin olennaisiin kysymyksiin ihostasi (=ihonhoidon perusrutiini) - tämän pohjalta kosmetologit tekevät suosituksen sinulle sopivasta sarjasta. Kaikki on ilmaista etkä sitoudu mihinkään. Voit ostaa tuotteet (tai osan) joko heti tai myöhemmin. Palveluun voi myös soittaa tai olla näppärästi yhteydessä chatillä ja suomenkieliset kosmetologit neuvovat myös puhelimitse ilmaiseksi.




Valikoimassa on kosmetologien tarkoin valitsemia hoitolasarjoja sekä selektiivisiä merkkejä tällä hetkellä noin 50 (myös meikkejä) ja Skincity on niiden virallinen, valtuutettu jälleenmyyjä. Tarjoamassa on myös sarjoja, joita et saa muualta Suomesta, esimerkiksi Skincityn eniten myyty sarja Paula's Choice, Osmosis ja Priori.

Kerron tuonnempana oman kokemukseni, mutta tässä ensin lyhyesti miten se toimii:

1. Tee ensin ilmainen ihotesti Skincity.fi -sivulla. Se vie vain hetken, mutta kysymykset on laadittu siten, että niiden avulla sertifioidut kosmetologit pystyvät valitsemaan ja suosittelemaan juuri sinulle sopivat tuotteet. Henkilökohtainen ihonhoitorutiinisi tuotesuosituksineen tulee sähköpostiisi viimeistään kolmen päivän kuluttua. Sen jälkeen voit tehdä halutessasi tilauksen koko suositukselle tai osalle tuotteista - miten vain haluat ja mikä on juuri sen hetkinen tarpeesi.

2. Kauniisti paketoitu lähetys tulee kotiin vaivattomasti ja nopeasti; Suomessa ilman lähetyskuluja Postin noutopisteeseen, yleensä 2-4 päivässä. Jos asut pääkaupunkiseudulla, saat pakettisi ilmaiseksi kotiinkannettuna ällistyttävän nopeasti. Mikäli tilaat arkisin ennen klo 10.30, lähetys tuodaan kotiisi seuraavana päivänä 17-22 välisenä aikana.


Jokaisen lähetyksen mukana tulee kiitoksena tilauksesta limited edition Kokeshi -hahmo 

Oma kokemukseni ja näin vastasin ihotestiin:

Tein itse laajemman ihotestin ja ajattelin että jaan teille miten vastasin muutamiin kysymyksiin, jos siitä olisi apua teillekin.

Ihotestin alussa kysyttiin minkälaisia tuloksia toivon ihonhoitotuotteiltani ja valitsin 1) kirkastaminen ja 2) kosteutus. Nämä sen vuoksi, että voisin ikäni puolesta kaivata kiinteytystä tai ryppyjen hävittämistä :), mutta kaipaan eniten kosteutusta ja sen tuomaa notkeaa ja pehmeää tunnetta iholleni. Iho kirkastuu jo silläkin, että hoitaa sitä säännöllisesti kosteuttaen hyvillä tuotteilla.




Ongelmiksi eli herkkyyksiksi määrittelin couperosan sekä ruusufinnin. Mainiota, että nämä on annettu vaihtoehdoiksi, sillä ne ovat niin yleisiä ikäisilläni ja ne jos mitkä vaativat erityishoitoa.

Kysyttiin myös tunnetta ihollani, miten ihoni voi ja siihen vastasin, että puhdistuksen jälkeen ihoni tuntuu yleensä kuivalta ja kiristävältä. Päivän mittaankin kasvoilla on ajoittaista kuivaa tunnetta, joskus kiristävääkin.

Sitten ehdotettiin vaihtoehdoiksi ns perinteinen kosmetiikka tai luonnonkosmetiikka ja valitsin perinteisen.

Lopuksi voi ladata kasvokuvan ja suosittelen tekemään sen, sillä se antaa lisävalaistusta kosmetologille ja helpottaa myös tuotteiden valintaa.




Meiliin tuli parin päivän kuluttua info, että ihoanalyysini on valmis ja kätevästi linkki suoraan henkilökohtaiseen ihonhoito-ohjelmaani. Sarjaksi suositeltiin NeoStrataa, joka on suunniteltu ihon erilaisten ongelmien hoitamiseen. Neljän tuotteen ohjelma käyttöohjeineen oli listattuna siinä järjestyksessä, missä niitä tulee käyttää. Siinä oli myös kosmetologien asiakaspalvelun puhelinnumero, mihin voi soittaa jos jokin askarruttaa tai kaipaa lisätietoja tai käyttöön liittyviä neuvoja.




Vaikka en ole kosmetologi, saan tänne blogiin, sähköpostiin ja instaan teiltä usein henkilökohtaisia kysymyksiä ihonhoidosta - eli tiedonpuute on valtava. Ja tiedän omasta kokemuksestakin, että kosmetiikkaviidakosta on vaikea löytää ratkaisua juuri omalle iholle ja siksi koen tämän nettiklinikan isona helpotuksena avun saamiseksi. Sen käyttö oli helppoa ja erityisen hienoa on se, että voit halutessasi puhua tai chattäillä elävän ihmisen kanssa.




Arvonta

Yhdellä lukijallani on mahdollisuus voittaa Skincityn ihonhoito-ohjelman tuotteet - ne mitkä kosmetologi on sinulle suositellut (4 tuotetta)! Käy tekemässä ihonhoido perusrutiini -testi heidän sivullaan, täällä ja kommentoi tänne blogini kommenttikenttään, että olet sen tehnyt.
Arvonta suoritetaan siis testin tehneiden sekä tänne kommentin jättäneiden kesken. Muista jättää nimimerkki tai meiliosoitteesi, niin että saan sinuun yhteyden. Voittaja julkaistaan myös tämän jutun yhteydessä to 30.5. Arvonta alkaa nyt ja päättyy ke 29.5.


Aurinkoista viikkoa ja onnea arvontaan!

Maarit

















maanantai 20. toukokuuta 2019

Sesongin makuja & munkkihiiri


Aina se on mielessä - ruoka. Niin täällä mökilläkin. Ruoanlaitto on päivän kohokohta ja ruokien miettiminen on mukavaa puuhaa, kun siihen on hyvin aikaa. Emme kokkaa monimutkaisesti, mutta halutaan syödä noin pääsääntöisesti hyvin, kevyesti ja terveellisesti.

Meillä on ollut aika työntäyteinen sessio tällä kertaa, sillä edessä on kiukaan vaihto. Valmistauduttiin tulevaan projektiin tyhjentämällä sauna kiuasta myöten, pesin ja putsasin sen pieteetillä ja maalasin lattian mustaksi. Se oli melko hikistä hommaa, sillä aurinko on porottanut mukavasti ja lämpötila on muistuttanut lähes saunaa; ainakin siltä tuntui kun konttasin verkkarit jalassa siellä lattialla. Sortsit nimittäin unohtuivat kotiin.


Himosilakat

Muuten päivät on kuluneet erilaisissa pihahommissa. Haravointia ja yrttipenkin putsausta. Vielä ei ole kovin kummoisia kotimaisia satoherkkuja saatavilla, kotvan joutuu odottelemaan. Kaupassa oli tosin jo pieniä uusia kaalipalleroita, olikin varsin makeaa ja siitä tuli rapsakka coleslaw. Uusia (ruotsalaisia) perunoita on syöty joka päivä. Yhtenä päivänä keitin niitä, mutta taas tuli todistettua että ruotsalaiset versiot ovat aika vetisiä. Vai enkö vain hallitse keittämistä...? Pari kertaa olen kypsentänyt ne kokonaisina uunissa, oliiviöljyn ja valkosipulin kera ja ne olivat ihania!
Mutta kalaa on saatu ihan sopivasti - ei liian vähän eikä liian paljon. Tänään mies savusti verkolla pyytämiään ahvenia. Hän on varsinainen täsmäkalastaja, sillä ekalla kerralla tuli kolme ahventa, jotka grillattiin kokonaisina ja tänä aamuna taas kolme - nyt savustettiin. Just sopiva annos kahdelle eikä tarvitse laittaa pakkaseen. Nyt hän on narraamassa haukia. Jos sellainen saataisiin, siitä tehtäisiin Välimerikarvialaista haukea eli fileinä grillattuna ja valkosipuliöljyllä aateloituna.


Coleslaw

Paikallisia savusilakoita on myös syöty ruisleivän päällä enkä ole kaivannut leivälle juustoa ollenkaan ja ihan hyvin jatkuu kolesterolin alentamiskamppis. Toivon mukaan myös tulokset ovat sen mukaisia. Tein myös himosilakoita ja ne maistuivat perunoiden kyytipoikana, mutta myös leivällä. (niiden ohje on täällä).

Kerran pyöräytettiin myös hampurilaisia, ihan naudanpihvin kera. Löysin huikean hyvän ohjeen Liemessä Jennin blogista, ohje löytyy tämän linkin takaa. Niihin tuli aurajuustoa ja olisi kuulunut makeutta antamaan myös karamellisoidut persikat, mutta niitä ei nyt tullut, vaan balsamico-sokerimarinoituja punasipuleita. Paahdoin lisäksi pannulla parsaa, kun Merikarvian S-Marketissa oli niin pulskan ja tuoreen näköisiä nippuja. Tuo valkoinen kastike on kermaviiliä, mihin on murustettu Auraa ja makeutettu hunajalla. Ihan mielettömän hyvää!




Jätin lauantaisesta munkkirinkilätaikinasta (ohje on täällä) osan paistamatta koska a) ne olisi jo syöty kaikki jos olisin paistanut ja b) halusin kokeilla miten taikina säilyy jääkaapissa ja ovatko ne yhtä hyviä.  Paistoin tänään päiväkahville loput ja tein nyt pieniä golfpallon kokoisia. Jos tämän kokoisia tekee, niin 3 dl taikinasta taitaa tulla parikymmentä rinkilää.




Kun syö suhteellisen terveellisesti, voi herkutella hyvällä omalla tunnolla munkeilla silloin tällöin. Nyt tulee taas kunnon tauko leipomisessa - se balansoi herkuttelun. 

Munkkihiirellekin maistui <3 eli tuli todistettua, että taikinasta voi paistaa kahdessa erässä.

Maarit




sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Äidin munkkirinkilät


Tämä on niin hyvä ohje, että on pakko jakaa teillekin. Tämä on äitini oma ohje - eikä minulla ole tietoa mistä se on lähtöisin, voi olla jopa emäntäkoulun ajoilta. Näitä herkkurinkilöitä syödään aina vanhempieni mökillä ja nyt perinne on selvästi siirtynyt minulle. Olen tänäkin keväänä tehnyt näitä mökillä jo pari kertaa, eilen viimeksi. Yksi ongelma näihin liittyy - niitä tulee syötyä ihan liikaa. Heti paistamisen jälkeen, kun ne ovat jäähtyneet sen verran, että voi haukata, syödään ensimmäinen. Iltapäiväkahvin kanssa yleensä toinen. Niin meheviä ne ovat.

Mutta ne eivät ole meheviä itsestäänselvästi. Siihen liittyy pari kikkaa. Jauhot kannattaa lisätä vähitellen, niin ettei taikinasta tule liian tiivistä = kovaa. Jos on kova taikina, tulee kovat munkit. Sekoitan mökillä taikinan yleensä isolla puukauhalla tiskin säästämiseksi.Vaniljasokeri antaa niille kivan vivahteen. Ole tarkka paistamisen kanssa, etteivät ne pala tai jää raaoiksi sisältä. Värin pitää olla keskiruskea, ja ne myös jotenkin tuntuvat kevyiltä, kun ovat kypsiä sisältä. Hellan ääreltä ei kannata poistua paistamisen aikana, sillä niitä on hyvä pitää silmällä. En laita tähän sen enempää ohjeita öljyllä paistamiseen, koska niitä löytyy netistä vaikka kuinka. Jos haluat tietää jotain erityistä, laita kysymys kommenttiboxiin niin yritän vastailla.

Munkkirinkilöiden tekeminen ei ole vaikeaa, eikä loppujen lopuksi vie aikaakaan kovin paljoa, mikäli kohotusaikaa ei lasketa mukaan.




MUNKKIRINKILÄT - resepti (n. 14 kpl)

Taikina:
3 dl maitoa
1,5 pussia kuivahiivaa (tai 50 g tavallista)
1,3 dl sokeria
n. 1 tl vaniljasokeria
1 muna
kardemummaa
n. 1/2 tl suolaa
0,7 dl rasvaa tai öljyä
n. 7 dl vehnäjauhoja - huom. laita ensin 6 dl ja lisää sitten vähitellen jauhoja niin että taikina on kiinteää mutta ei kovaa. Jauhojen määrän näkee taikinaa tehdessä.

Paistamiseen:
1 litra rypsiöljyä

Sokeria pinnalle

1. Lämmitä maito n. 42 asteeseen
2. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ml kuivahiiva
3. Lisää kuiva-aineseokseen sekoittaen lämmin maito, muna sekä lopuksi rasva
4. Vaivaa taikinaa niin että siihen tulee sitkoa ja se alkaa irrota vähän reunoilta - lisää jauhoja tarvittaessa
5. Kohota liinan alla (uuni on hyvä ja vedoton paikka) niin kauan että turpoaa kaksinkertaiseksi, 30-60 min.
6. Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla ja tee siitä pötkö ja leikkaa sitten noin kiivinkokoisiksi palasiksi. Pyöritä niistä leivinalustalla pallot ja tee niihin sormilla reiät. Pyörittämällä palloa kädessä saat reiän suurennettua
7. Laita leivinpaperin päälle ja anna kohota liinan alla vielä puolisen tuntia
8. Kuumenna öljy (netistä löytyy ohjeita uppopaistamiseen) ja paista rinkilät siinä kauniin ruskeiksi. Ensin toiselta puolelta ja kun se on kullanruskea, käännä toisinpäin. Ne on helppo nostaa kahdella haarukalla öljystä ja laita hetkeksi valumaan talouspaperin päälle (pistä alle vaikka sanomalehteä, mikä imee myös rasvaa). Laita sokeri joko syvälle lautaselle tai muovipussiin ja kierittele munkit siinä.

Öljyn voi hyvin käyttää muutaman kerran ja kaadan sen yleensä takaisin pulloon jäähtyneenä.

Oletteko te leiponeet munkkirinkilöitä ja miten ne onnistuivat?

Maarit

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Luumupuu kukkii


Kerronpa ihan ensin miten tämä juttu syntyi - samalla tulen kertoneeksi siitäkin, minkälaista tämä blogin kirjoittaminen mulla välillä on. Olen kirjoittanut viime aikona vähän harvakseltaan ilman sen kummempaa syytä ja päätin eilen, että tänään pitää synnyttää tekstiä. No, en sitten keksinyt oikein mitään aihetta. Halusin kirjoittaa vaihteeksi ihan omasta elämästä tai arjesta tai muusta ihan tavallisesta asiasta. Päivällä vielä mietin, että jospa pohdiskelisin samaa yrtinkasvatusasiaa, mistä laitoin tänään instaankin.




Kävin vanhemmillani kahvilla nyt illansuussa ja kun kurvasin tieltä kotipihalle, pieni luumupuumme loisti hohtavan valkoisena, täynnä kukkia. En ollut huomannut sitä aikaisemmin, koska se jää vähän piiloon kun lähden pihalta. Siitäpä tuli sitten mieleeni nostalginen nuoruuteni kirja, minkä luin joskus 10-vuotiaana - Rauha S. Virtasen Luumupuu kukkii. Kirja on edelleen tallella ja muistan sen olleen sykähdyttävä lukuelämys silloin. Se ei ole nyt pääasia, vaan se, miten tuo pieni puu toi mieleen kirjan ja siitä sain idean tämän jutun tuottamiseen.




Hyppäsin autosta, hain kameran sisältä ja menin kuvaamaan tuota ihanaa pikku puuta. Olemme katsoneet sitä nyt suurella lämmöllä, sillä viime vuonna siinä ei ollut montakaan kukkaa - eikä siis juuri luumujakaan tullut. Nyt elää toivon kipinä, jospa tänä vuonna onnistuisi.

Sitten juttu eteni niin, että päätin kuvata kaikki kukat pieneltä pihaltamme. Meillä on vain pari vaatimatonta kukkapenkkiä ja niissäkin kukkivat nyt juuri kaikki muut kukat paitsi pionit. Ei siis ole ihan putkeen mennyt meillä kukkasuunnitelma siinä mielessä, että jokin laji olisi aina kukassa kesän mittaan. Piha on nyt kauneimmillaan ja se on vain vihreä sitten kun kukat ovat kukkineet.



Omenapuun kukat aukeavat varmaankin muutamassa päivässä ja vaikka se kukkiikin vain muutaman hetken, on se isona puuna pihan kuningatar. Pionit ovat vielä pienillä nupuilla, samoin särkynyt sydän. Niiden jälkeen ei taida kukkiakaan mitään...

Kukkivat kukat ovat niin kauniita, mutta silti haaveilen pihan muuttamisesta kivien, laattojen ja kuntan peittämäksi helppohoitoiseksi alueeksi, jossa voisi silti kasvaa se luumupuu ja ehkä ihan pieni hyvin suunniteltu perennapenkki, jossa kukkisi jokin laji läpi kesän.




Näin syntyi tämä kirjoitus - pienen luumupuun innoittamana. Välillä suunnittelen pitkällekin aiheita ja teen road-mapin ohjenuoraksi - onneksi - ja välillä taas kirjoitan ihan spontaanisti.

Onkohan tämä Luumupuu kukkii kenellekään muulle tuttu kirja? Minkälaisia kukkia teillä on pihalla tai parvekkeella - kukkiiko teillä läpi kesän?

Kauniita unia,

Maarit

PS Kirjan päällä oleva kukka on maljakossa ollut omenapuu, sillä en raaskinut katkaista yhden yhtä oksaa luumupuusta.




lauantai 11. toukokuuta 2019

Hotelli kaikille aisteille - uusittu Turun Seurahuone



* Yhteistyössä Solo Sokos Hotel Turun Seurahuone & Pieni Ideapuoti

Kun nyt katselee ulos itkuisen sateiseen maisemaan, ei voisi uskoa, miten aurinkoiset ja kesänlämpimät päivät vietimme pari viikkoa sitten Turussa, kun saimme kutsun tulla tutustumaan uudistuneeseen Seurahuoneeseen.




Olen luonteeltani fiilistelijä ja tunnelmalla on aina ollut suora yhteys mielialaani. Tämä koskee myös hotellia - kutsuuko se hoteisiinsa viihtymään vai teksisikö mieli kääntyä samantien takaisin. Olen miettinyt usein miksei juuri sisääntulotilaan panosteta enempää. Ensivaikutelma on se mikä leimaa, oli kyse kumppanista tai hotellista. 
Tällä matkalla ei tarvinnut empiä, sillä Seurahuoneen aulassa ei ollut perinteisesti vastaanottotiskiä - kirjaimellisesti vastaanottamassa. Huomion vei tyylikäs lounge, mikä hurmasi hetkessä. Takka, karvatuolit, vintage-henkinen peiliseinä ja valtavat ikkunat - olisin voinut jäädä jo siihen. Respa oli sijoitettu hienovaraisesti tilan sivustalle, mutta ei piiloon. 




Hotelli Seurahuone on valmistunut v. 1928 ja sisustusarkkitehti Jaakko Puro halusi uudistuksessa säilyttää tuon ajan henkeä mahdollisimman paljon, mutta modernisoituna ja museoimatta. Yleisilme on tummasävyinen mutta silti valoisa. Jokainen nurkka on täynnä ylellistä visuaalisuutta, hauskuutta unohtamatta. Myös lattiat olivat upeat ja suunniteltu jokaiseen tilaan korostamaan tunnelmaa. Kiva idea oli sekin, että valkoinen helminauha kulkee mukana huoneissa ja henkilökunnan koruina muistuttamassa 20-luvun kuplivasta elämästä. 



Asuin kuudennessa kerroksessa, mistä oli hulppeat näkymät yli Turun kattojen. Tuntui kuin olisi ollut kotonaan, huoneen tunnelma oli niin kotoisa, mutta luksukkaalla tavalla. Pehmeitä materiaaleja, iso peili sängyn päädyssä, hienoja usvaisia värejä joita kullankeltainen raikasti. Tyyny on usein kompastuskivi matkoilla, täällä voit valita kolmesta vaihtoehdosta mieleisesi. Sängynpeitteen korvasi muhkea pitkula tyyny - kiva idea kotiinkin.
Kylpyhuoneessa oli hillittyä charmia, valkoiset seinät, musta lattia ja tummaa puuta sekä mustaa kiveä. Kerrankin myös sellainen valo missä näki myös meikata. Yöllä liiketunnistin sytytti hillityn valon - pieni mutta tärkeä yksityiskohta.




Söimme illallisen tunnelmallisessa Gunnar Eatery & Bar -ravintolassa, joka on keskittynyt sosiaaliseen syömiseen ja jaettaviin annoksiin niin halutessaan. Annokset saa kahdessa koossa. Me söimme kahdelle suunnitellun menukokonaisuuden pieninä annoksina eikä siitä jäänyt tippaakaan nälkä. Annokset olivat runsaita sekä maultaan että ulkonäöltä. Konseptiin kuuluu Turun lähistön pienruokatuottajien herkkuja kuten mustan mehiläisen hunajaa, paikallista artesaanileipää sekä lähialueen lammasta.




Jos haluat syödä aamiaisella runsaasti mutta kevyesti, herkullisesti mutta terveellisesti - täällä on siihen mahdollisuus. En osaa mainita mitään, mitä olisin jäänyt kaipaamaan aamun herkkuhetkestä. 
Meitä oli kymmenen hengen seurue ja asetuimme mukavasti herkuttelemaan pitkälle sohvalle seinän vierustalle, ja olisimme viihtyneet siinä vaikka kuinka, mutta Turku kutsui. 




Pääsimme tutustumaan samalla reissulla myös NikkoTakko Jewelryyn. Valloittava työhuone oli täynnä purkkeja, rasioita, inspiskuvia ja kaikkea mahdollista, mitä designer ja yrityksen omistaja Katri Juva matkoillaan maailmalla löytää. Hän valmistaa itse jokaikisen korun käsin ja siksi kaikki ovat uniikkeja ja värimaailma upean vaihteleva. Porukkamme hullaantui korviksista ja kaulaketjuista - nehän ovat ihania kesäasusteita.



Kuva: NikkoTakko Jewelry


Terraviivan keramiikkapaja on myös aivan kulman takana ja suorastaan odotimme sinne menoa, sillä Gunnarissa oli heidän pitsikoristeiset keraamiset leipälautaset, mitkä ihastuttivat ja herättivät keskustelua illallisella. Myös nämä tehdään käsin, joka ikinen lautanen ja esine. Kuviot painetaan lautasiin ja vateihin yksitellen vanhoilla pitsiliinoilla. 
Meitä nauratti omistajan kertomus, kun asiakkaat kyselevät loppuneiden tuotteiden saapumisajankohtia, koska ne 'tulevat'? Eivät ne tule mistään, ne tehdään täällä!
Täältä löytyy uniikkeja laattoja vaikkapa keittiön väliseinään, kynttilänalusia, lautasia, tarjoilukulhoja... Taiteilijalla on uskomaton värisilmä, kaikki sopivat keskenään täydelliseti yhteen. 





Ehdimme (=jaksoimme) sentään piipahtaa illan päätteeksi vielä Turun ensimmäisellä kattoterassilla, Walo Rooftop Barissa, joka oli avattu edellisenä päivänä. Marjaisat drinkit maistuivat kesältä ja tunnelma oli kirjaimellisesti katossa!


Vasemmalta: vieressäni Souliina, Minäkö Keski-ikäinen Tiia sekä Lumo Lifestyle Tuuli

Ilma oli kuin morsian kuten on tapana sanoa ja matkasta jäi niin hyvät muistot, että toivon pääseväni sinne vielä uudelleen tänä kesänä. Söisin Gunnarissa Lohipastramia ja nauttisin lasillisen talon omaa Ayala samppanjaa.




Jaakko Puron tavoitteena suunnittelulle oli se, että astuttaessa sisään Seurahuoneelle vastassa on runsaasti aistittavaa. Se on toteutunut enemmän kuin hyvin.

Lämmin kiitos ihanasta hotellielämyksestä Solo Sokos Hotel Turun Seurahuone ja Pieni Ideapuoti PR.