maanantai 21. tammikuuta 2019

Hyvinvointi, telomeerit - hetkiä minulle ja muutakin

Mitä teen oman hyvnvointini eteen? Mitkä asiat tuovat sinulle hyvän olon, tasapainoa ja seesteisyyttä? Näitä pohdimme nykyään yhä useammin kaveriporukassa. Monilla alkaa ikä viitosella ja monilla kuutosella, joillakin nelosella - iällä ei ole väliä, samat mietteet pyörivät mielessä.

En edes koe olevani kovinkaan hyvä kirjoittamaan tällaisesta aiheesta, enkä edes tiedä miksi. Mutta yritän nyt silti. Kuitenkin aihe on tärkeä ja lähellä sydäntäni. Itse miellän hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseksi elämäntyyliksi, se ei ole hikipäässä treenausta tai tiukkaa ruokavaliota eikä mielestäni mitään muutakaan ääripäätä. Koen enemmänkin olevani vakaasti jalat maassa kulkeva, joka haluaa silti nauttia elämästä ja kokea monenlaisia elämyksiä.
Paljonhan on kiinni siitä, mitä itse tekee ja toimii. Osaako sanoa ei oikeassa kohdassa. Osaako kuunnella itseään silloin kun siihen on tarvetta.




Tavoittelen seesteistä arkea ja elämää ehkä enemmän kuin mitään muuta. En silti itsetarkoituksella, vaan tekemällä valintoja mitkä tuntuvat hyviltä ja oikeilta. Valintojen rooli ja tärkeys on entistäkin tärkeämpi, kun en ole enää työelämässä. Minun on itse huolehdittava ja vaalittava arkeni sujumista, jaksamistani ja energiaani aivan eri tavalla kuin töissä ollessa, koska vapaata aikaa on paljon. Hyvää oloa ei tuo myöskään se, että tappaa aikaa tekemättä mitään. On suuri ero sillä ja lepohetkellä, minkä tekee hyvällä omallatunnolla ja ansaitusti, itseään kuunnellen.

Myös mielekäs tekeminen tuo tasapainoa enkä voi liikaa hehkuttaa tämän blogin kirjoittamien riemua ja tärkeyttä elämässäni. Ja kaikkea mitä se on tuonut mukanaan, ihania lukijoita, mieltä lämmittävää palautetta, kivoja blogikavereita, kiinnostavia tapahtumia ja paljon muuta. Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen jo silloin, kun olin tehnyt päätöksen töiden lopettamisesta ja ajoitus oli hyvä, sillä tämä täyttikin oikeastaan heti sopivasti päiväni mukavalla tekemisellä, mutta omaehtoisesti.




Minulla on tapana repiä lehdistä talteen ja uudelleenluettavaksi kiinnostavia artikkeleita ja tähän aiheeseen sopii hyvin juttu jostain lehdestä 'nuorekas vanhuus on valinta'. Se ei ole mikään tyylijuttu vaan siinä on asiaa siitä, kuinka paljon voimme itse vaikuttaa olemukseemme, vanhenemisemme näkyviin elementteihin sekä hyvään oloomme. Kyse on telomeereistä, mitkä sijaitsevat kromosomiemme päässä ja suojaavat soluja vanhenemiselta. Mitä pidemmät telomeerit, sitä terveempi ja nuorekkaampi olet. Niiden pituuteen eli suojaamiskykyyn voidaan lääketieteen Nobel-voittajan Elizabeth Blackburnin (on kirjoittanut asiasta kirjan Pitkän ja hyvän elämän biologia - telomeerit ja terveys) mukaan itse vaikuttaa huolehtimalla omasta hyvinvoinnistaan.

Viime sunnuntain Hesarista huomasin kiinnostavan pääkirjoituksen, missä käsiteltiin myös näitä samoja asioita ja jaksamista yleensäkin. Siinä pohdittiin sitä, miksi emme ota arjessamme huomioon elementtejä, mitkä voivat tuhota meitä hiljalleen kuten kiire ja stressi, ja moni muu. Se onkin hyvä kysymys - tietoa on saatavilla, mutta miksi niin harva ottaa niistä vaarin? Positiivinen elämänasenne, stressin välttäminen, liikkuminen, normaali terve ja monipuolinen ruokavalio - ja mielenrauha - nämä tulevat ensiksi mieleeni, kun ajattelen hyvinvoinnin elementtejä.




Stressin välttämiseksi noudatan edelleen aika yksinkertaista ohjetta.
Puuhaa voi olla paljonkin ja sitä todella tuntuu kerääntyvän tietyille päiville ja viikoille. Läheiset, vanhemmat ja nuoremmat, vaativat oman aikansa viikoittain. Kotona on huolehdittava normi askareista ja ruoanlaitosta. Siitä en tingi lainkaan; voin toki tehdä muutaman päivän ruoat valmiiksi, mutta aina syömme miehen kanssa yhdessä itse tehtyä ruokaa - sekin on yksi hyvän olon hetki. Näiden ympärillä teen valintoja ja rauhoitan arkeani: jätän väliin sellaiset menot ja tekemiset, mitä en ehdi tehdä tai mitkä eivät kiinnosta. Merkkaan kaikki menot kalenteriin, niin näen milloin alkaa tulla ruuhkaa. Jätän väliin päiviä, jolloin en lähde minnekään - tai jos lähden, teen sen impulsiivisesti. Tapailen kavereita ja ystäviä pitkin vuotta, en tee vaikkapa joulun alle ruuhkaista 'nyt on nähtävä kaikki' -treffirypästä. Koen, että on hyvinkin paljon asioita, mihin voi itse vaikuttaa, ja niin teenkin. Huolehdin siitä, että on riittävästi omaa aikaa. Joskus makaan sohvalla lukien tai nukkuen keskellä päivää. Joskus innostun siivoamaan jonkun kaapin. Mitä milloinkin.




Sekin on jännää, että käyn tuskin koskaan spa- tai hemmotteluhoidoissa; ehkäpä arkeni on niin rauhallista ja tavallaan seesteistäkin, etten kaipaa sellaista arjen pakoa. Sen sijaan olen käynyt muutaman vuoden aikana China Liangtse Wellness -hoidoissa. Ne perustuvat perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen ja niissä käytetään hieronnan lisäksi öljyjä, yrttihöyryä sekä lämpimiä kiviä. Sain ensimmäisen hoidon, Jade-matkan, synttäriahjaksi kavereiltani ja sen jälkeen olen ostanut sieltä muutamia hoitojaksoja. Selän Meridiaanihoito on ollut jäykille hartioilleni ja yläselälle erinomaisen rentouttava hieronta. Viime viikolla olin lämpöhöyryn ja hieronnan yhdistävässä Aijju-hoidossa, sillä lyhyen ajan sisällä sain lonkkaani inhottavan kipeän bursiitin ja noidannuoli iski alaselkään pari viikkoa sitten. Lihakset saatiin rentoutettua niin, ettei noidannuolen jälkisärkyjä enää ole.
Joulun alla sain kutsun mennä tutustumaan kiinalaiseen lymfaterapiahoitoon. Voimakkaaseen, kehoa lämmittävään hierontaan yhdistetään kiinalaiset kasvisuutteet ja yrtit, mitkä valitaan haastattelun pohjalta juuri omiin tarpeisiin sopiviksi. Hoidon avulla pyritään poistamaan lymfa- eli imunestekierron häiriöitä. Oma hoitoni oli temppeliviikunaa sisältävä hyväntuoksuinen Musta kristallihoito, joka vahvistaa vyötärön aluetta sekä tasoittaa hormoneja ja auttaa helpottamaan ikääntymisen tuomia vaivoja. Hoitoja suositellaan muutaman kerran sarjana parhaat tuloksen saavuttamiseksi.




Olen liikkunut aina - välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nykyään pyrin käymään pari kertaa viikossa kuntosalilla ja tiistaisin venyttelyjoogassa. Kävely on ollut kautta vuosien oma juttuni, vaikka kaikenlaista on tullut kokeiltuakin. Lähden liikkeelle mielelläni heti aamusta, nyt kun siihen on mahdollisuus ja kuinka usein mietinkään sitä että miten ihanaa on, kun voin tehdä näin. Siitä tulee hyvä mieli ja se nautinto on sitä paitsi ihan ilmaista!

Ihmisen tyypillinen lajiominaisuus on levon ja joutilaisuuden tarve. Miten leppoisaa onkaan iltapäivän loikoiluhetki sohvalla hyvän kirjan tai lehden parissa. Olen tehnyt pitkän ja välillä hyvinkin stressaavan työuran, jolloin siihen ei tietenkään ollut mahdollisuutta arkisin. Mutta silloinkin oli tapana ottaa säännölliset iltapäiväpäikkärit viikonloppuisin. Nyt nautiskelen niistä lähes päivittäin ihan hyvällä omallatunnolla.




Ja vielä yksi asia - en jaksa pitää yllä enää sellaisia ystävyyssuhteita, mitkä vievät syvälle negatiivisuuden syövereihin ja missä antaminen ja saaminen eivät ole tasapainossa. Molemmat tarvitsevat välillä olkapäätä, juttu onkin siinä, että olet antamisen lisäksi joskus myös saamapuolella. Pidän itseäni positiivisena ja optimistisena, mutta en ole mielestäni silti pinnallinen. En lähde vatvomaan riitoja tai kiistoja, enkä halua niitä aiheuttaa ja pysyn mielelläni niiden ulkopuolella. Elämään kuuluu myös ikävät asiat, murheet ja surua, ja niitä olen myös itse kohdannut, mutta uskon että tärkeää on se, miten niihin suhtautuu. Vaikeatkin asiat voi ainakin yrittää käsitellä positiivisen kautta.

Blogin nimi syntyi niin, että olin miettinyt ja kirjoitellut kymmeniä nimiä kunnes eräässä artikkelissa silmiini osui sana 'sopusoinnussa' - ja se oli siinä. Uskon, että se ei ollut sattumaa.
Nämä ovat oman arkeni ja elämäni kivijalat. Olen huolehtinut siitä, että voin toteuttaa niitä, sillä oma elämäni on arvokas ja siitä pitää huolehtia. Ellen minä tee sitä, kuka sen tekisi?
Sitäpaitsi optimistin telomeerit ovat pitkät!

Olisi ihanaa kuulla mitkä asiat teille ovat merkityksellisiä hyvään oloon ja mielenrauhaan - ja uskon, että lukijat kuulisivat mielellään muidenkin ajatuksia, joten tervetuloa kommentoimaan.

Maarit





keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Pakkaspäivän asu & kevään värejä


Yhteistyössä: Selected Brands Finland Oy

Oli kirpakka pakkaspäivä, kun nämä päivän asukuvat kuvattiin ja niistä näkyykin kuinka nenä ja posket punoittavat. Tilanne ja asu olivat hyvin autenttiset, koska olen armoton vilukissa ja yleensä puen ihan liikaa päälleni 'siltä varalta'. Kerrospukeutuminen on ratkaisu lähes keliin kuin keliin ja eilen vajaan 10 asteen pakkasessa minulla oli alla vielä kevytuntsikka, joka tosin korvasi neuletakin.

Hankin tänä vuonna alennusmyynnistä tämän mustan pitkän untuvatakin. Etsin sitä pitkään, sillä halusin nimenomaan vähän väljemmän mallin, missä on leveät tikkausraidat ja huppu. Tämä löytyi Zarasta ja siinä on kivana yksityiskohtana tummanvihreä sisäpuoli. Se on suunniteltu kääntötakiksi ja toimii kätevästi myös kääntötakkina, jos haluaa korostaa vihreää.



Vihreä onkin yksi tämän kevään suosikkiväreistä ja muutenkin keväästä tulee värikäs. Murrettuja värejä raikastavat oranssi, keltainen ja pinkin sekä korallin monet nyanssit. Myös sinistä tulee näkymään paljon, vaaleasta musteensiniseen. Kun sitten oppisi yhdistelemäänkin niitä oikein ;)

Sammaleenvihreä, oliivinvihreä, armyvihreä - helppokäyttöistä vihreää monen monissa eri sävyissä. Kuvassa oleva pikkulaukku* on juuri sitä sammutettua sammaleenvihreää, mitä voi kauniisti yhdistää moniin väreihin. Käytän usein pieniä ja siroja yliolanlaukkuja, joihin mahtuu vain lompakko ja puhelin, ja muuta tavarat kulkevat kassissa. Olen panostanut muutamaan hyvään kassiin, joissa kulkevat muut mukava olevat tavarat.


Takki: Zara // Housut: H&M // Huivi: Day et* // Pipo: Stockmann // Kengät: Mango // Laukku: Day et*


Uusi toppatakki on todella kevyt ja siksi niin ihanan tuntuinen päällä. Se ei ahdista kuumuudellaan autossakaan. Välillä asustan sen täysin kokomustaksi, joka toimii aina ja on varman tyylikäs valinta. 
Huivivalikoimassani ei erityisesti revitellä väreillä. Kaapista löytyy mustaa, beigeä ja harmaata. Useimmiten yksivärisiä, vain pari kuviollista olen ostanut. Välillä kaipaan väriä, mutta hillitysti ja silloin lisään usein roosaa. Roosa oikeassa sävyssä, joko ns dirty rose eli harmahtava vaaleanroosa tai viileäsävyisenä kuten kuvan huivi* toimivat omia kasvojani vasten parhaiten. Suosin huiveissa aitoja materiaaleja kuten pehmeää villaa, kashmiria ja silkkipellavasekoitteita siitä syystä, että ne saa tuulettamalla raikastettua eivätkä ne rypisty niin helposti. Ja materiaalin tuntu on miellyttävän pehmeä ihoa vasten.

Kuvat tähän juttuun otti blogikaverini Souliina. Kävimme kuvailemassa ja kahvittelemassa Munkkiniemen rannassa Helsingissä.

Olisi kiva kuulla mitä värejä sinä käytät. Onko suosikkiväriä, mitä kaapistasi löytyy aina? Oletko tyytyväinen värihankintoihisi vai ostatko turvallisesti aina 'sitä samaa'? 

Maarit

*Saatu 









sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Hetkiä menneeltä viikolta


Päätin pitkästä aikaa kirjoittaa menneen viikon tapahtumista - ja voi olla että lopussa tarvit vähän nenäliinojakin...

Viikko alkoi mitä parhaimmissa merkeissä, sillä maanantaina pääsin herkuttelemaan vuoden ensimmäisiä blinejä Kappeliin (juttu löytyy täältä) ja se olikin virkistävä tapaus niin harmaan ja pilvisen viikon alkuun. Hyvänä seurana oli tuttuja ja muutama ennestään tuntematonkin bloggaaja omasta Nelkytplusblogit -ryhmästämme.

Viikolla piipahdin aamuisessa PR-tilaisuudessa Helsingin Stocmannilla, missä lanseerattiin maailmalla mainetta niittäneen Deciemin neljä ihonhoitolinjaa. Monille nämä kanadalaiset sarjat ovat ehkä tuttuja lehtien sivuilta ja osa niistä on saavuttanut jo laajalti kulttimaineen. Suomessa niitä on myynnissä yksinoikeudella Stockmannin tavarataloissa ja stockmann.com -verkkokaupassa.





Hylamide-sarja pitää sisällään erittäin mm. kohdennettuja seerumeita moniin ihon erityistarpeisiin sekä blur- ja glow -tuotteita. Kuvan SubQ Eye -silmänympärysseerumi sisältää hyaluronihappoa ja peptidejä napakoittamaan sekä estämään silmänympärysten kuivumista. 

The Ordinary on näistä maailmanlaajuisesti ehkä tunnetuin ja sitä ostetaan ulkomaisista nettikaupoista ja tuodaan matkoilta. Sarjassa on laadukkaita ja selkeitä tehotuotteita kasvoille - tunnetut ja testatut teknologiat yhdistettynä kohtuulliseen hintatasoon. Kuvan theBuffet on multipeptidiseerumi ikääntyvälle iholle. Siinä on yhdistetty useita teknologioita (peptidiyhdiste, 11 aminohappoa ja useita hyaluronihappo-yhdisteitä), mitkä tunnetusti auttavat taistelemaan ikääntymistä vastaan. 30 ml, voh 18,90 e. Tästä the Ordinary-sarjasta on hyvä aloittaa tehokkaamman ihonhoidon käyttö eikä hintakaan ole päätä huimaava. 

The Chemistry Brand tarjoaa anti-aging tehoa vartalolle ja käsille. Kaikki tietätävät, että kädet paljastavat ikäsi - joten niitä kannattaa hoitaa kuten kasvojaan. Sarjan käsivoide kiinteyttää, parantaa elastisuutta ja tasoittaa ihon väriä säännöllisesti käytettynä. Itseäni ilahdutti erityisesti litteä pieni tuubi, mikä on oiva koko matkoille.

NIOD sisältää käytännönläheisiä nisch-tuotteita ja uusimpia ihonhoidon innovaatioita. Kuvassa olevat ruskeat pullot ovat Copper Amino Isolate Serum 2:1. Ne sekoitetaan keskenään ennen käyttöä ja yhdisteessä on korjaavia ja kollageenia tukevia teknologioita. Tämä on linja niille, jotka haluavat aina sitä viimeisintä ja tehokkainta uutta ihonhoidossa.




Ilmat eivät valollaan houkutelleet lenkkeilemään, mutta ei se auta - päivittäin on saatava happiannos ja sitähän tälläkin viikolla on saanut, kun ilma on ollut kosteanpuoleinen. Ostin muuten vihdoin ja viimein Icebug -lenkkarit ja on ne vaan juuri niin hyvät kävellä kuin mitä kuulee niistä puhuttavan. Pohjan muotoilu on lenkkarimainen ja askel rullaa keyesti eteenpäin. Iso plussa kokomustasta ja todella niukasta muotoilusta, mikä tekee niistä vieläkin käyttökelpoisemmat.




Kävin viikolla myös uuden yhteistyön merkeissä aivan uudenlaisessa kasvohoidossa. WishPro on laitteella tehtävä hieronta-tyyppinen kasvohoito, missä yhdisteään seerumeja erilaisiin hoitopäihin ihon tarpeiden mukaan. Hoito tehtiin Indie Beauty -kauneushoitolassa, mutta kirjoitan siitä myöhemmin lisää. Sen verran voin jo vinkata, että yllätyin kyllä! 




Ja sitten tulee viikon hellyyttävin juttu...
Eskarilainen oli mummilassa yökylässä viikolla ja hän on tapaus, joka piirtää, askartelee, muovailee ja ompelee koko ajan (ihan kuin minä pienenä). Olimme alkuviikosta sortteeranneet kirppisvaatteita hänen äitinsä kanssa ja tyttö nappasi sieltä pastellinväriset vanhat vauvan villasukat. Niistä kuulemma voi leikata varret poikki ja tehdä Barbielle tyyny. Ompelu aloitettiin hetimmiten kun tultiin meille. Sukanvarret ommeltiin toisiinsa kiinni pinkillä langalla ja siihen vielä sydän päälle. Ja koukku, millä sen saa jonnekin roikkumaan.
Kun se oli valmis, hän sanoi näin: 'mummi, sä voit sitten puristella tätä kädessä aina silloin, kun sulle tulee kova ikävä mua'.




Ja sitä on kuulkaa puristeltu jo monesti - mikään ei koskaan voi olla yhtä ihanaa kuin nämä pienet lapset <3

Muunmuassa tämmöisiä hetkiä oli itselläni - mitä sinun viikkoosi on kuulunut?

Maarit


torstai 10. tammikuuta 2019

Kikhernesalaatti - talven maukkain lämmin salaatti


Idea tähän juttuun lähti siitä, kun Kotonasi-blogin Annukka raivasi keittiön kaappejaan ja kaipasi vinkkejä kikherneiden käyttöön. Muistin, että olen kirjoittanut tästä Talvisalaatista eli Kikhernesalaatista viime vuoden alkupuolella ja olin aikeissa laittaa hänelle linkin tähän salaattiin. No enpä ollutkaan postannut itse reseptiä, vain kuvia. Nyt siis on tarjolla talven maukkain lämmin salaatti!

Salaatti on kotoisin Glorian Ruoka&Viini -lehdestä - ja se on todellakin ylimaallisen hyvä salaatti. Isojen paahtuneiden kasvisten, rapeiden kikherneiden ja makean kirpakkaan kastikkeen huumaava yhdistelmä. Se, mikä säilyy aina samana on kikherneet ja porkkanat sekä kastike. Vaihtelen kasviksia sesongin tai sen mukaan mitä kaapissa (tai kaupassa) on. Alakuvissa on kaksi erilaista kokoonpanoa. Nyt on saanut kukkakaaltakin tuollaisena pitkänä kasvina kuten broccolini ja sekin sopii mainiosti joukkoon. 

Idea on siis se, että kaikki kasvikset laitetaan uunipellille ja päälle valellaan öljyä ja ripautetaan suolaa. Niitä paahdetaan niin, että ne saavat väriä ja kikherneet paistuvat rapsakoiksi. Sillä aikaa sekoitetaan kastikkeen aineet keskenään ja tehdään yrttiseos. Korianteri sopii myös päälle ja antaa ihan oman makunsa salaatille.




Syömme salaatin kanssa usein broileria ja viimeisin hitti meillä on nämä sitruuna-lehtipersilja paistileikkeet. Niissä on nahka mukana, mikä antaa hyvän lisämaun. Ehkä ne ovat hieman rasvaisempia kuin fileet, mutta maku on ihan toisesta maailmasta. Ne paistuvat salaatin kanssa yhtä aikaa kiertoilmalla.
Joskus olen laittanut chevre-siivut lautasella salaatille ja valuttanut hunajaa päälle. Tätä voi varioida vaikka kuinka paljon ja sen mukaan mitä kaapista tosiaan löytyy.




Viime viikolla, kun mies oli hiihtelemässä, paistoin pellillisen salaattia sekä paketin broileria, niin ettei tarvitse kokata joka päivä. Tuunasin sitä sen sijaan päivittäin jollain nopealla kasvislisukkeella. Kuullotin mm. pinaattia kerran pannulla, mutta paras niistä oli seesamiöljyssä nopeasti paistettu paksoi. 

Kastiketta tulee aika reilu määrä tällä ohjeella, mutta olen käyttänyt loput salaatinkastikkeena. Ja tässä tulee resepti:


KIKHERNESALAATTI - ELI TALVISALAATTI - resepti

2 prk käyttövalmiita kikherneitä (à n. 290 g)
300 g ruusukaaleja
4 porkkanaa
2 punaista paprikaa tai suippopaprikaa
1/2 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa

KASTIKE:

1/2 dl sitruunamehua
1 dl oliivoöljyä
2 rkl dijon täysjyväsinappia
1 rkl sokeria (tai hunajaa)
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

YRTTISEOS:

1 sitruunan kuori
1 ruukku lehtipersiljaa
1/2 ruukku minttua

1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen (kiertoilmalla paistettaessa alhaisempi lämpötila)
2. Huuhtele kikherneet huolellisesti ja laita ne kuivumaan keittiöpyyhkeen päälle. 
3. Pilko kaikki vihannekset reiluiksi paloiksi tai siivuiksi.
4. Nosta kaikki kasvikset ja kikherneet uunipellille ja paista 225 asteessa n. 25 min tai kunnes kikherneet ovat rapeita ja kasvikset kauniin ruskeiksi paahtuneita.
5. Kasvisten paahtuessa raasta pestyn sitruuna kuori ja jätä se odottamaan.
6. Tee kastike: purista sitruunasta 1/2 dl mehua ja sekoita kastikkeen aineet kulhossa.
7. Tee yrttiseos: hienonna yrtit ja sekoita niiden sekaan sitruunankuori.
8. Sekoita kastike ja yrttiseos paahdettujen kasvisten ja kikherneiden joukkoon. 
Huom. En sekoita näitä etukäteen salaatin joukkoon, jos laion lämmittää sitä seuraavana päivänä.

**********

Meillä tämä on kaikkien vuodenaikojen salaatti - ja tätä tehdään välillä myös silloin, kun teemana on (huonojen) hiilihydraattien välttämispäivät.
Kastike on mielestäni tässä se tärkein juttu - se on ihana yhdistelmä sitruunan kirpeyttä, sinapin tujuutta ja sokerin tai hunajan makeutta. 

Maarit








tiistai 8. tammikuuta 2019

Blinikausi on avattu Kappelissa & BLINIRESEPTI


Kun kävelin eilen illansuun hämärässä Esplanadia pitkin, Ravintola Kappelin valot kutsuivat houkuttelevasti sisään. Aikoinaan, 1800-luvun lopulla se houkutteli iltaa istumaan ajan taiteilijoita, runoilijoita ja muusikoita, ja siellä paransivat maailmaa mm. Eino Leino, Jean Sibelius, Juhani Aho ja Oskari Merikanto. Heillä oli selvästi tyylitajua ja korkea vaatimustaso kantapaikkansa suhteen, muutenkin kuin sijainnillisesti.

Eilen käynnistyi Raflaamo-ravintoloiden blinisesonki ja sain kutsun* tänne Kappeliin maistelemaan näitä perinteikkäitä rapeapintaisia herkkuja. Blinit sopivat pimeään ja kylmään alkuvuoteen, jolloin kaivataan tuhteja ruokia ja makuja - ja blini-illallinen on mitä mainioin tapa tavata ystäviäkin saman pöydän äärellä. 

Kappelin blinit valmistetaan aina samalla klassisella reseptillä. Iso, reilun kokoinen blini paistetaan jokaiselle asiakkaalle erikseen eikä kirkastettua voita säästellä siinä hommassa. Perusannoksessa on siianmätiä, mutta tarjolla on valtava määrä erilaisia liha- ja kasvispohjaisia lisukkeita. Tuhtien ja runsasmakuisten blinien juomaksi suositellaan olutta tai hedelmäistä raikasta valkoviiniä. Toki ne voi nauttia myös venäläisten hovien tapaan samppanjan kera.

Jälkiruokana oli suussasulavaa crème brûléetä ja kuusenkerkkäjäätelöä. Brûlée on suosikkijälkkärini ja tilaan sitä aina, jos vain listalta löytyy. 

*PR-tilaisuus




KAPPELIN BLINIT - resepti (10 isoa bliniä, n. 15 cm halkaisija)

Taikinapohja:

0,5 l maitoa
6 g kuivahiivaa
15 g suolaa
10 g sokeria
310 g tattarijauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää muut aineet. Anna taikinapohjan käydä huoneenlämmössä yön yli.

Taikina:

4 dl olutta
150 g vehnäjauhoja
1 muna
1,2 dl valkuaista, vaahtona

Lisää ainekset taikinapohjaan, valkuaisvaahto viimeisenä nostellen. Paista runsaassa kirkastetussa voissa blinipannulla. Kaada valmiin blinin päälle voisulaa. Tarjoile heti suosikkilisukkeesi kanssa. 

**********

Blinien suosio kasvaa vuosi vuodelta ja innokkaimmat vakiasiakkaat tulevat blinipöytien ääreen heti sesongin ensimmäisenä päivänä ja tänä vuonna ravintolaketjun valurautapannuilla tirisee arviolta noin 30.000 bliniä.

Lämmin kiitos Raflaamolle, Ravintola Kappelille ja Pienelle Ideapuodille kutsusta! 

Omasta mielestäni blinien kanssa sopii vaalea ja raikas olut ja parhaat lisukkeet ovat ne perinteiset mäti, smetana ja punasipuli. 

Oletko sinä blinien ystävä ja tehdäänkö teillä niitä itse? Entäs mitä tarjoat kyytipoikana?

Maarit













torstai 3. tammikuuta 2019

2018 & 12 kosmetiikkasuosikkiani


Näin vuoden lopussa lehdetkin julkaisevat listoja vuoden parhaista kosmetiikkaatuotteista ja niin teen minäkin nyt. Vuoden mittaan olen testannut valtavan määrän uusia kosmetiikkaa ja kirjoittanut kauneudesta suunnilleen pari kertaa kuukaudessa.
Aloitin jutun tekemisen niin, että kävin kylppärin kaapin sekä meikkipussini läpi ja keräsin tähän listaan 12 tuotetta, mitkä ovat päätyneet itselleni vakikäyttöön. Mukana on pari sellaistakin, mitkä olen saanut testiin loppuvuodesta enkä ole ehtinyt edes vielä kirjoittaakaan niistä.
Valinta ei ollut helppo ja listalta jäi pois monia hyviä tuotteita eivätkä kaikki ole välttämättä uutuuksiakaan, mutta itselleni uusia. Haluan mainita vielä senkin, että vuoden mittaan testaamissani on paljon sellaisiakin, mitkä ovat loistotuotteita, mutteivät juuri omalle ihotyypilleni sopivia.



Lumene Valo Peeling Mask Kirkastava ja kuoriva naamio. Olen ennenkin kirjoittanut kuorinta-asiaa ja todennut, että jos pitäisi mainita yksi asia, millä saa heti näkyviä tuloksia ihossa, se olisi kuorinta. Tämä on rakeeton eli entsyymikuorinta, mikä kuorii hellävaroen happojen avulla iholta kuolleet solut ja tasoittaa ihon sävyä. Teen tämän heleyttävän kuorinnan viikon parin viikon ja uskon, että sillä on iso merkitys ihoni pehmeydelle ja heleydelle.


Laponie Milk Cleanser* oli yllättäjä. Mietin, että voiko tosiaan maitomaisen tai emulsiomaisen puhdistusaineen koostumuksessa ja skin feelissä olla niin suuria eroja. Voi olla! Tämä on hoitava ja vähän voidemaisen tuntuinen - silti unelman ohut. Sillä on ilo puhdistaa kasvot ja meikki, ja se myös huuhtoutuu kasvoilta erittäin hyvin, kiristämättä yhtään. Siinä tuntee hellivien öljyjen läsnäolon ja iho jää pehmeäksi. 


Lierac Hydragenist Hydra-Smoothing Eye Gel* on uusi silmänpärysgeeli, jota olen testannut aina Espanjan-matkani alusta lähtien. Se on ravitsevan superkosteuttava anti-age geeli, joka auttaa myös vähentämään turvotusta sekä neutraloimaan tummia silmänalusia. Vaikka se on geeli, se ei ole 'lirua'. Sitä levitetään sormanpäällä pienet pisarat silmien ympärille. Toisella puolella on ainaviileä metalliaplikaattori geelin levittämiseen, jolloin myös kevyt turvotus saa kyytiä painallusten myötä. Teho lisääntyy, jos säilyttää sitä jääkaapissa.
Tämä on myös oiva pitkälle lentomatkalle virkistämään ja kosteuttamaan silmänympärysihoa.


Lumene Arktis Rich Oleo Seerumi* on ollut pelastus kuivan huoneilman ja pakkasen aiheuttamalle kiristävälle iholle. Seerumissa on kaura-, mustikka- ja rypsiöljyä - silti se ei tunnu öljyltä sanana varsinaisessa merkityksessä. Maitomaisen täyteläinen, silti ohut ja ihanasti levittyvä ja sen jäljiltä iholla on selvästi tuntuva kosteuspinta. Tehokosteuttajan ainoa ongelma on se, että laitan sitä ihan liikaa koska pidän sen tuomasta notkeudesta iholla. 


PHFormula B3 Vita Cream* -voiteeseen tutustuin jo keväällä, kun kävin pHFormula-hoidossa hoidattamassa ruusufinniäni, mikä oli silloin aika pahassa vaiheessa. Se on melko kevyt voide, silti ravitseva ja siinä on niasiiniamidia reseptivahvuudessa. Tämä on ikääntyvän ihon elastisuutta ja kimmoisuutta lisäävä ja ihon värivirheitä korjaava suojavoide, mikä toimii tosi hyvin myös meikin alla.


Skin Treat Dryness Repair* on talvikauden todellinen rescue-voide. Ihanan tuoksuinen yleisvoide pehmittää ja rauhoittaa kynsinauhat, halkeilleet kantapäät ja kyynärpäät. Käytän sitä usein myös ihan käsivoiteena, sillä olen aina pitänyt voiteista, mistä jää sopiva kosteuttava 'kalvo' iholle. Niin, ja toimii huulivoiteenakin, sillä siinä ei ole mitään ylimääräistä makua - saatan laittaa sitä tosiaan yöksi huulillekin, jos rasvaaminen unohtui. Putkilo sopii designin puolesta myös miehen yöpöydälle. Sarja kuuluu Kick'sin valikoimaan. 


Lierac Sunissime SPF 30 Anti-age* kuuluu jokaisen matkani ja aurinkopäivieni varustukseen. Se on kuin kasvojen tehokas mutta ohut hoitovoide sisältäen aurinkosuojan lisäksi sekä hyaluronihappoa että peptidejä. Patentoitu teknologia suojaa sekä UVA (vanhentavat)- että UVB (polttavat)-säteiltä. Pidän erityisesti sen miedosta hemmottelevasta tuoksusta ja erinomaisesta levittyvyydestä. 
Iso plussa kätevästä kapeasta putkilosta, mikä mahtuu pieneenkin meikkipussiin tai laukkuun.


Goldwell Kerasilk Control Shampoo ja Hoitoaine* Tutustuin näihin keväällä, kun pääsin testaamaan Kerasilk silotushoitoa. Itselläni on taipuisat ja siinä mielessä kurittomat hiukset. Ellen föönaa niitä, niin ne ovat pörröiset. Control auttaa silottamaan hiuksia, lisäksi ne suojaavat ja säilyttävät kirkkaina raidoitetut hiukset. Väri pysyy heleänä ja hiusten pinta silottuu. Jälleen kerran - näiden tuoksukin on juuri sellainen ylellinen kampaamontuoksuinen. Koostumus shampoossa on hyvin vaahtoava ja sitä tarvitaan vain rypäleen verran kunnon hoitavan vaahdon aikaansaamiseksi.


Sensai Flawless Foundation SPF 20* Meikkivoide. Käyttämäni sävy on 204,5 Warm Beige. Tämä meikkivoide on uusi tuote meikkipussissani ja löysin sen vasta lokakuussa, kun olin Railin työhuoneella palaveeraamassa blogin meikkipäivästä. Hän ylisti sitä vuolaasti ja sain sen sitten itsellenikin testiin. Meikkivoide on aavistuksen peittävämpi kuin käyttämäni väriseerumi. Peittoaste on silti omaan makuuni juuri sopiva, sillä haluan että ihoni kuultaa sen läpi. Peitevoidetta tarvitaan vain kevyesti pahimpien couperosa-punoistusten kohdalle. Tämä jättää ihon aavistuksen himmeämmäksi kuin aiemmin käyttämäni, mutta ei silti yhtään liian mattaiseksi. 


Bare Minerals BarePro Powder Foundation* En olisi voinut kuvitella käyttäväni puuterimaista tuotetta kasvoillani ennen kuin kokeilin tätä mineraalimeikkipohjaa. Näin tässä yhtenä päivänä kaveriani kahvilla ja hän sanoi katsoneensa ihoani, kun on niin hyvän näköinen. Tämä mineraalimeikki oli salaisuus! Hän on kosmetiikka-alan pro, joten katsoo myös sillä silmällä ;) Meikkipuuteri on voidemainen ja todella ohutta, jolla saa läpikuultavan himmeähkön pinnan siveltimellä levitettynä. Mukautuu myös moneen tarpeeseen ja toiveeseen: mitä enemmän laitat, sitä enemmän saat peittoa. Oma sävyni on Honeycomb 20.


Isadora Eye Color Bar 20 Nude Sculp* Luomiväriin tutustuin joulukuun alussa blogin meikkipäivässä. Raili teki tällä paletilla meikin mallillemme ja se on täydellinen lämpimän ruskea paletti. Käytän kolmea keskimmäistä väriä jokapäiväiseen meikkiin. Niissä on vain inasen hohdetta mikä ei juuri näy luomilla, hyvä pigmentti ja pysyvyys. Isadoralla on muissakin tuoteryhmissä kuin luomiväreissä erittäin hyvin suunnitellut sävyt, paljon neutraaleja ja monille sopivia.
Nyt voin lopullisesti hävittää muutamat liian! vanhat luomivärit, joita olen säilyttänyt värien takia.


NYX Lip Lingerie, sävy Honeymoon huulikiillon löysin Espanjan matkalla. Siinä on täydellinen roosahtava nudesävy, upea kiilto ja sopivasti peittoa, niin että nudeväriä jää myös huulille.


Ovatko nämä teille tuttuja ja minkälaisia kokemuksia teillä on niistä?
Nyt alkoi uusi vuosi ja innolla odotan mitä uutuuksia vuosi tuo tullessaan.

Maarit

* Tuotteet PR-näytteitä, muut omia 

tiistai 1. tammikuuta 2019

Pienet juhlat ja vuoden ensimmäisen päivän mietteitä


Me olemme vähän huonoja juhlijoita. Siis sellaisia, joiden täytyy aina pakosta juhlia juhannukset, vaput ja uudetvuodet. Kun mietin elämäämme taaksepäin, niin tuli mieleen vaikka kuinka monia hetkiä jolloin olemme olleet kotona ihan vain kahdestaan. Siihen ei ole mitään sen kummempaa syytäkään, viihdymme kotona kokaten, olemme vähän laiskoja juhlijoita, joskus aikoinaan työväsymys saattoi painaa niin ettei jaksanut ajatellakaan juhlimista saati lähtemistä.

Mutta eilen jaksettiin, tosin rauhallisesti. Meillä oli ystäväpariskunta yökylässä, sillä he lähtivät tänään aikaisin aamulla mieheni kanssa hiihtoreissulle Italiaan. Minua ei ole suinkaan hylätty tänne; olen vain niin huono ja epävarma laskija että en pysy muiden perässä eikä ole rohkeutta lähteä Alpeille. Minulle sopii loivat pitkät yllätyksettömät mäet, hih. Kaikilla kolmella on hiihdonopettajan tausta, vauhti kovaa ja offareillakin seikkaillaan. Minuakin on kyllä opetettu ja rohkaistu tällä porukalla monen monta kertaa, mutta taitaa olla korvien välissä se rohkeuden puute. 

Nyt on pakko kertoa hauska juttu tähän lasketteluun liittyen. Olimme aikoinaan Espanjassa Sierra Nevadassa hiihtämässä ja mieheni oli suunnitellut, että menemme sitten kihloihin siellä korkeimmalla huipulla. Oli kova ja kylmä tuuli, vuoret vaikuttivat hirveän korkeilta (vaikkei siellä olekaan) enkä uskaltanut lähteä edes sille huipulle vievään hiihtohissiin. Hän ei maininnut sitten kuitenkaan suunnitelmistaan mitään, minä jäin laskemaan helppoja rinteitä ja mies meni huipulle, yksin. Kun lähdimme sitten majapaikkaamme Nerjan lähellä olevaan pieneen kylään, hän kertoi nauraen suunnitelmastaan. No, kihlaus onnistui siellä rannallakin!  




Täällä jatkui ruoan suhteen bistromeininki ja pyöräytin eilen vieraille pellillisen pizzaa. Kun teen pizzaa, teen aina samanlaisen. Se on suolaista ja maukasta - salami/aurajuusto/ananas/jalopeno/valkosipuli ryyditettynä marinoiduilla oliiveilla ja rucolalla. Jälkiruoaksi ja vastapainoksi suolaiselle leivoin 12 minuutin syntisen hyvän suklaakakun. Sen ohje on ollut täällä blogissa, ja resepti löytyy täältä
Ilta oli mukava ja minullehan sopii paremmin kuin hyvin aikainen nukkumaanmeno. Kävimme sentään ampumassa yhden hulppean raketinkin. Eli kaikki uudenvuoden elementit olivat kasassa ja saimme osaltamme vaihdettua vuoden uuteen.




Tänään aamu valkeni, kuten viime aikoina niin moni muukin aamu, sateentuhruisena ja harmaana. Tein silti kävelylenkin aamupäivällä ja otin tuon kuvan tästä lähisillalta. Kaunista oli vaikka värimaailma olikin niin harmaan utuinen. Ja ilma oli ihanan happiraikas hengittää.




En ole tehnyt nytkään uudenvuoden lupauksia - jatkan arkeani ja elämääni samaan malliin kuin viime vuonnakin. Huolehdin omasta jaksamisestani ja hyvinvoinnistani liikunnalla, ulkoilulla, terveellisellä ruoalla ja riittävällä omalla ajalla. Tapaan ystäviäni, pidän heihin yhteyttä aktiivisesti ja vietän aikaani läheisteni kanssa. Ihan tavallisia asioita, mutta niin tärkeitä - ja sellaisia, joista on huomattava huolehtia. Mutta kaikkea ihan rennosti ja positiivisella mielellä. 

Yksi elämäni tärkeistä asioista on tämä blogin kirjoittaminen. Se tuo valtavasti iloa ja energiaa elämääni ja on tuonut monia uusia hienoja tuttavuuksia. On kertakaikkisen ihana kirjoittaa ja tuottaa juttuja. Ja mieltäni ilahduttaa suuresti se, että niin moni on löytänyt tiensä tänne ja että saan teiltä niin kaunista ja kannustavaa palautetta. Tästä on tullut merkittävä osa omaa elämääni - teidän kanssanne.

Lämmin kiitos kaikille lukijoilleni - jatketaan yhdessä matkaa tänäkin vuonna! ❤️ 

Maarit