perjantai 30. marraskuuta 2018

Espanjassa osa 6 - Tämän matkan 3 sykähdyttävintä nähtävyyttä


Tässä vaiheessa, kun kuukauden matka on lopuillaan, on sopiva hetki tiivistää Torreviejan ympäristön meidän mielestämme mieleenpainuvimmat nähtävyydet. Niitä on kolme: Guardamar del Seguran Babylon-ranta, Alicanten vanhakaupunki El Barrio de Santa Cruz sekä niinikään Alicantessa oleva Santa Bárbaran linnoitus.




GUARDAMAR, Babylon-rannan huvilat, joiden terassit huuhtoutuivat mereen

Emme osanneet arvata, mikä näky meitä odotti hökkeleiltä näyttävän talorivistön takana.
Olimme ajelemassa Torreviejan pohjoispuolella ja päätimme mennä katsomaan minkälainen rantakaupunki on Guardamar del Segura ja piipahtamaan sen hiekkarannalla. Rannat vetävät meitä aina puoleensa miehen harrastuksen vuoksi, mutta on miellyttävä piipahtaa rannoilla nuuhkimassa meren tuoksua ja ihailemassa rantojen maisemia. Jos paikalla sattuu olemaan kahvila, maistuu merellinen kahvikupponen tietysti aina.

Olimme siis Babylon-rannalla ja ajoimme rantaviivan suuntaisesti hiljaista katua eteenpäin. Meren ja tien välissä oli toinen toisissaan kiinni olevien matalien, parhaat päivänsä nähneiden talovanhusten ketju. Sininen meri pilkahti näkyville ensimmäisen kerran talojen välistä kohdassa, missä oli läjä tiiliä, kiviä, lautoja ja muuta roinaa. Siitä pääsi loikkimaan rannalle - ja molempiin suuntiin aukeava näky veti molemmat aika hiljaisiksi.

Mökkien, tai taloilta ne enemmänkin näyttivät, merenpuoleiset portaat, kaiteet ja terassit olivat täysin tuhoutuneet. Näky oli lohduton ja karmivakin. Tiesimme oitis mistä oli kysymys ja siksi sydän löikin muutaman voltin, kun ajatteli millä voimalla meri oli tuhonsa tehnyt. Mikä pakokauhu asukkailla on täytynyt olla, kun tietää, että sen rytäkän edessä on täysin voimaton. Talot näyttivät tyhjiltä ja hylätyiltä. Ne ovat valmistuessaan 30-luvulla olleet kesähuviloita ja ne rakennettiin ketjuksi, kuin pitkäksi rivitaloksi, estämään eroosiota.

Vain muutamassa näytti olevan elämää. Yksi kahvila oli jäljellä, mutta se olikin rantaan vievän kujan varrella, mihin aallot eivät olleet enää osuneet voimalla. Erään talon kohdalla näimme hiekkaa lapioivan miehen - hän lapioi sitä vedenrajasta oman talonsa rakenteiden suojaksi - jotta meri voi taas huuhtoa sen pois. Mies kertoi, että talvella 2016-2017 jättimyrsky vyörytti aallot terasseille romuttaen lähestulkoon kaiken irtoavan.
Rakentaminen hiekalle on tehty aikoinaan heikosti, perustukset ovat kehnot ja sen vuoksi myös muutama talo oli hajonnut maan tasolle. Pystytäänkö niitä koskaan enää saamaan asumiskuntoon, ei ole tietoa. Luimme netistä, että alueen entisöimiseksi ollaan kerätty varoja, mutta aika näyttänee onnistuuko se ja onko kunnalla halua ja varaa osallistua siihen.
Rannassa sykähdytti pitkän hiekkarannan upeuden ja romahtaneiden terassien kontrasti.




ALICANTE - Castillo de Santa Bárbara

Teimme yhden yön ja kahden päivän pikavisiitin Alicanten kaupunkiin ja olimme jo etukäteen miettineet, että kuuluisan Santa Bárbaran linnoituksen lisäksi teemme kävelyretken vanhan kaupungin kujille. Ne olivat juuri oikeat valinnat lyhyeen visiittiin, sillä molemmat jättivät unohtumattoman muiston.

Monte Benacantil-kukkulalla sijaitseva Santa Barbara on yksi suurimmista Euroopan keskiaikaisista linnoituksista, jonka Maurit ovat rakentaneet 800-luvulla. Kukkula sijaitsee merenrannan kainalossa, kaupungin kyljessä joten sitä voi olla huomaamatta ja sen vuoksi sinne on myös suhteellisen helppo mennäkin.
Linnoitus on integroitu kallioon ja monin paikoin näkyy rakennelmia ja portaita, jotka on hakattu ja muotoiltu allaolevasta kalliosta. Satojen vuosien aikana kiveykset ovat hioutuneet pehmeämuotoisiksi. Linnoitus on elegantti, siellä ei ole mitään turhaa. Kaikki kasvit on tarkoin mietitty juuri siihen kohtaan sopiviksi. Ihania hiekan sävyjä. Kaariportteja. Kivireunuksia. Ei yhtäkään rihkamamyyntipistettä. Ylimmältä tasanteelta on 360° näkymät ympäri kaupungin sekä merenlahdelle ja yhdeltä puolelta voi tunnistaa vanhan kaupungin, El Barrion katot, terassit ja kujat, missä seuraavana päivänä kiertelimme.

Otin täältä valtavasti kuvia eikä ollut helppoa valita niistä parhaita tänne. Päädyin sitten niihin, mitkä kuvaavat parhaiten niitä asioita, miksi tämä sykähdytti: vanhan linnoituksen hillitty charmi.




ALICANTE - El Barrio de Santa Cruz (vanhakaupunki)

El Barrio de Santa Cruz on Alicanten vanhin kaupunginosa, joka uinuu värikkäänä ja rosoisen kiehtovana edellä mainitun Benacantil-kukkulan juurella. Hotellimme oli ydinkeskustassa, lähellä rantaa, ja vanhakaupunki alkoi oikeastaan heti kadun ylitettyämme. Muutamien kortteleiden jälkeen nousu varsinaiseen vanhaan kaupunginosaan alkoi kuin huomaamatta - muutamia portaita, kapeita kujia, taas portaita ja sitten olimme yhtäkkiä keskellä kapeita kotikatuja. Ja sitten taas lisää portaita. Pienet talot olivat vähän vinksin vonksin, mutta viherkasveilla oli saatu kodikkuutta ja viihtyisyyttä. Jokainen talo oli eri värinen ja vähän eri muotoinenkin. Pyykit lepattivat parvekkeilla. Katoilla oli kukkien koristamia terasseja. Välillä tuntui kuin olisi ollut kutsumaton vieras näillä uinuvilla kujilla - ja ehkä olimmekin.
Tuon tuosta kulman takaa putkahti terassi, jolta saattoi katsella alapuolella olevia monimuotoisia kattoja. En osaa sanoa yhtään, millä katusilla kuljimme - menimme vaistonvaraisesti ylöspäin, kuljimme vuoren reunaa pitkin meneviä katuja ja sitten lähdimme laskeutumaan ja uskon, että näimme juuri olennaisen.

Täältä kujilta lähtee myös kävelyreitti kukkulalle, jos mielii tarpoa ylämäkeen vuoren rinnettä kiemurtelevaa tietä. Se on silti varsin raskas reitti, etenkin kesäaikaan, joten paras olisi mennä hissillä ylös ja palata alas kävelytietä pitkin.

Mietin, että liian siistinkauniista vanhoistakaupungeista puuttuu se jokin, sieltä puuttuu roso ja mielenkiinto. Niihin näkymiin turtuu helpommin. Tämmöisessä kulahtaneessa, mutta aidossa maisemassa on erilainen taika, et voi koskaan tietää mitä on kulman takana. Syrjäkulmien sykähdyttävää lumoa.





Tämä hauska heppu lyöttäytyi seuraamme ja teki kovasti tuttavuutta. Onneksi sillä oli kaulapanta.

Maarit

maanantai 26. marraskuuta 2018

Kerro se ruusuin


Ruusuvesi kehitettiin jo 900 -luvulla ja sitä alettiin silloin käyttämään ylellisissä kauneudenhoitotuotteissa sen viilentävän vaikutuksen ja mielialaan vaikuttavan tuoksun vuoksi. Ruusun tuoksu on itselleni sellainen, mihin olen alkanut tottua nyt vasta ihan viime aikoina. En pitänyt siitä aiemmin ollenkaan, mutta nyt käytän sitä jo mielelläni, kunhan se on oikeanlainen ja riittävän mieto.

Ranskalainen Plantes & Parfums Provence -sarja rantautui Suomeen kesällä. Sarjasta löytyy monenmoista ihanaa kuten pyykkietikkaa, huonetuoksuja, tuoksutikkuja/tuoksukimppuja, silitysvettä, huonetuoksuja, Aasinmaitokäsivoiteita ja -saippuoita...siis kaikenlaista ihanaa itselle ja kotiin. Tuoksumaailmoja on useita ja ruusu on yksi niistä.

Sain kokeiltavaksi sarjan Marquis des Dentelles ruusuntuoksuisen käsivoiteen*, ruususuihkeen* ja saippuan*. Niissä on käytetty tuoksuraaka-aineena aitoa luonnon ruusuöljyä, mikä saattaa olla salaisuus niiden huumaavan ihanalle tuoksuaromille. Saippuaa en ole raaskinut käyttää ollenkaan, sillä haluan nauttia sen kauneudesta. En koe itseäni ruusuisen romanttiseksi ihmiseksi ja tuo kuva kuvastaakin aika hyvin sitä - saippua on vintage valurautasaippuakupissa ja kuvien alustana on jättikaakelilaattan nurja puoli :) Eli ruusun ja roson liitto on minun romantiikkaani.

Käsivoide on kosteuttavaa ja hyvin imeytyvää, ja jättää miedon tuoksun iholle. Tämä myös pitää kädet pitkään kosteutetun tuntuisina, mikä on itselleni hoitavuuden merkki. Tuubi on niin kaunis, etten raski käyttää sitä kotona. Tämä kuuluu käsilaukkuun ja erikoistilanteisiin! Tämä olisi ihana pikku lahja muulloinkin kuin jouluna myös sille parhaalle ystävällesi, jolla on jo kaikkea, mutta haluaisit ilahduttaa jotenkin.

Ruusuvesisuihkeen suloinen ruusunnuppujen tuoksu jää iholle leijailemaan vienona. Suihke antaa kasvoille kosteushunnun, se tulee unelmanohuena eikä vaaraa häiritsevistä pisaroista ole. Ihanteellisen virkistävä tuote myös Aasian kuumuudessa ja tämä lähtee varmasti mukaan seuraavalle reissulle.

Plantes & Parfums -sarjan tuotteita myydään sisustus- ja lifestyle-myymälöissä.




Niin olen ihastunut - ja hyväksynyt - ruusun tuoksumaailmaani, että ostin keväisellä Nizzan-matkalla lentokentältä tämän Panier Dessins'in ruusunkukkatuoksun Rose. Siinä on ensituoksuna kielo, mutta pian tuntee ruusun ja orvokin, ja lopuksi iholle leijuu vielä persikka, mikä antaa sille inasen makeaa hapokkuutta. Tämähän on kuin viinin arviointia ;) Tämä on sellainen helppo arkituoksu, kun lähtee kotoa kiireessä, niin pieni suihkautus eteisessä ennen kuin astuu ulos.




Kun puhutaan ruusuista, ei voi olla ohittamatta tätä ihanaa viime kesänä löytynyttä roséeta. Vietimme kivan viikonlopun ystäviemme luona Kuhmoisissa ja saimme maistella sitä siellä erämaajärven hiljaisuudessa. Oli lämmintä ja leppoisaa yhdessäoloa - ja virkistävää ruusunväristä juomaa.




Kun ostan kotiin ruusuja, valitsen usein valkoisia, vihertävän valkoisia tai sitten aivan kalpean vaalean punaisia. Olen niin pinttynyt näihin väreihin, että vieraatkin taitavat tietää jo mieltymykseni...




Miltä ruusu tuoksuu sinulle, pidätkö siitä? Tuoko se kenties jotain muistoja mieleesi? Onko jokin ruusujen väri, mikä on ehdottomasti no-no?

Maarit

*Tuotteet PR-näytteitä

lauantai 24. marraskuuta 2018

Espanjassa osa 5 - Pan con tomate ja muita aamiaisherkkuja + resepti


Jos tilaat täällä Espanjassa 'bocadillo tai pan con tomate, cueso y jamon' eli tomaatti-juusto-kinkku -patongin, välissä tuleva tomaatti on useinmiten tomaattisurvos. Nyt en muista miten oli Andaluciassa, mutta täällä Valencian alueella se on ollut poikkeuksetta survosta tai salsaa, miten sitä olen kuullut myös kutsuttavan. Leivästä vielä sen verran, että jossain baarissa oli tarjolla tostado con tomate. Mietimme ensin, että tuleekohan sieltä toast eli paahtoleipää - mutta ei todellakaan, se oli patonkia myös, mutta paahdettuna. Koskaan ei voi olla ihan varma siitä, mitä saa kun tilaa leipää. Aina ei tarvitse syödä lounasta, emmekä juuri syökään kahta ateriaa päivässä. Leipä on hyvä ja maukas lounasvaihtoehto silloinkin, kun olemme tien päällä.

Kämpillä sen sijaan tietää, heh. Tomaattileivistä on tullut meille tälläkin reissulla päivittäinen aamiaisherkku. En ole katsellut tomaattisurvoksen koostumusta aiemmin sen tarkemmin, ajattelin vain, että se on murskattua tomaattia. Kunnes Alicanten piipahduksella saimme leivän lisukkeena pienen kipon, missä oli tätä makoisaa tomaattia. Se oli selvästi raastettua, ei paloja eikä kuorta. En maistanut siinä myöskään suolaa, mutta öljyä oli lorautettu sekaan.






Resepti olikin sitten siinä, silmieni edessä. Ei tarvinnut kirjoitella muistiinkaan mitään. Tomaatteja on kaapissa aina iso pussillinen, joten pääsin heti töihin, kun tulimme kämpille. Täällä on kaksi raastinrautaa ja kuvassa oleva on niistä se parempi. Toinen on muovinen ja niin tylppä, etten tiedä mitä ihmettä sellaisella voi raastaa. Se ei purrut edes pehmeään tomaattiin. Ensimmäinen erä valmistui hujauksessa.

Siitä lähtien meillä on ollut tätä survosta, tai raastetta, jääkaapissa. Teen sitä isohkon määrän kerrallaan muutaman päivän tarpeiksi. Tämä on niin helppo, koska tomaatteja ei tarvitse edes kaltata. Jonkinasteisen tuotekehittelyn tuloksena löytyi oikea tapa tähän raastamiseen, nimittäin halkaisen tomaatin ensin, jolloin siinä on heti laaja raastinpinta ja kuoret jäävät lopuksi siististi raastimen pintaan.







Syömme aamiaisen täällä aina asunnollamme. 
Artesaanipatonki (kaupassa he kutsuvat sitä giabattaksi) on rapeakuorista ja siinä on hyvä sitko - tuore leipä haetaan joka aamu lähikaupastamme. Meille on muodostunut roolijako: minä keitän kahvin ja laitan tykötarpeet esille ja mies hakee leivän.

Aamiainen on meillä aina samanlainen, miksi muuttaa hyväksi havaittua. Leivän päälle ensin tomaattisurvosta, sitten jamón serranoa eli ilmakuivattua kinkkua. Ostimme aikoinaan sitä aina valmiiksi pakatuissa pakkauksissa, mutta kokeilimme kerran Mercadonassa (paikallinen kauppaketju) ostaa sitä irtomyynnistä. Siellä on pieni kinkkutiski, mistä voi pyytää siivutettuina haluamansa määrän ja kilohinta vaihtelee 13,90-15,90 välillä. Sen jälkeen emme ole sitten ostaneetkaan valmispakkauksia. 
Jamón ibérico on samantapaista, mutta kuulemma 'mustien possujen' kinkkua ja hinnaltaan toista luokkaa kuten kuvasta näkyy. Mutta en ole asiantuntija, joten niissä voi toki olla suurikin makuero. Vahvasti suolattuja kuivattuja kinkkuja roikkuu tapasbaarien katoissa ja tiskillä on telineessä aina yksi, mistä siivutaan suoraan leiville. 

Täällä on todella hyvät juustotkin ja uusin tuttavuus on kansainvälinen voittajajuusto, jota ostettiin kun bongasimme netistä uutisen, että Mercadona on päässyt La Reserva de Entrepinares Viejo Tostado -vuohenjuustollaan maailman kärkisijoille. Listalle oli päässyt 16 juustoa ympäri maailman, ja niistä kolme oli espanjalaisia ja tämä yksi niistä. Hinta ei huimaa päätä, kilohinta on vain n 10 euroa. Jos vain kilot sallivat, sitä pitää tuoda kotiinkin. Espanja on selvästi juustomaakin.










Lisäksi laktoositonta, rasvatonta ja maustamatonta jogurttia, marjoja, vahvaa kahvia, joinakin aamuina munia jos olemme lähdössä autoilemaan ja mandariineja - siinä on aamupalamme. Ja lopputuloksena runsaasti leivänmuruja pöydillä ja lattialla.

********

ESPANJALAINEN TOMAATTISURVOS LEIVÄLLE - resepti

Muutama tomaatti
Oliiviöljyä
Suolaa

Halkaise tomaatit ja raasta ne - käytä raastimen isoreikäistä osaa
Valuta liika neste pois
Lisää loraus oliiviöljyä
Sekoita ja mausta ripaukella suolaa.
Ajattelin ripauttaa kotona sekaan hippusellisen sokeria, jos tomaatit ovat kovin mauttomia

********

Itselläni on korkeahko kolesteroli ja olen ajatellut, että tällä survoksella saisin kotona aamuiseen voileipään mehukkuutta niin että voisi jättää silloin tällöin juuston pois.

Hyvää marraskuun viimeistä viikonloppua!

Maarit