perjantai 31. elokuuta 2018

TARTUTTIIN HETKEEN


















Varhain torstai-aamuna vaikutti siltä, että sääennuste pitää sittenkin paikkansa ja niinpä teimme nopean päätöksen, että lähdemme Espoon saaristoon saunomaan. Meidän pieni ja jo iällänsä oleva paattimme on läheisessä venesatamassa, joten lähteminen oli vaivatonta ja nopeaa. Keitimme kahvit, tehtiin eväsleivät ja pakattiin muonat kylmälaukkuun ja niin suhautettiin Suvisaariston edustalla olevaan Gåsgrund-saareen. Matka kesti puolisen tuntia, sillä ajoimme varsin hiljaa ei-merkittyä reittiä. 

Se on kaupungin omistama saari, missä on upeat kalliorannat sekä Helsingin suuntaan että avomerelle etelään. Saaressa on keittomahdollisuudet, valmiiksi pilkotut polttopuut sekä puulämmitteinen sauna. 
Tähän aikaan vuodesta siellä oli vain muutama venekunta eikä saunallekaan tunkua. Saunakin oli jo ehditty lämmittämään kun päästiin perille, joten pääsimme nauttimaan suoraan löylyistä. Sauna oli varsin pieni ja tummaksi patinoitunut, mutta löylyt kerrassaan erinomaiset. Ja edessä kovapohjainen hiekkaranta. Ihan luksusta!

Espoon Saaristovene ajaa myös tänne kesäaikaan ja tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen luontokohde. Myös omalla veneellä rantautuminen on helppoa. Avomeri aukeaa saaren toisella puolella ja maisemat ovat aivan huikeat.

Ilma lähes hellelukemissa ja päivä mitä ihanin. 
Joskus kannattaa olla nopea ja tarttua hetkeen!

Ihanaa viikonloppua - nyt on luvassa vielä lämpimiä päiviä, nautitaan niistä!

Maarit

tiistai 28. elokuuta 2018

MITÄ KUULUU OLOHUONE?


Syksyn sisustustuulet lennättivät markkinoille murrettuja ja lämpimiä sävyjä putoavien lehtien vauhdilla. Samaa tahtia alkoi kesäisen vaalea olohuoneemme ilme vaivaamaan mieltä ja ajatukset pyörivät tiuhaan sisustuslehtien värimaailmoissa.
Mitenkäs tänä syksynä taikoisi uutta ilmettä ja ehkäpä väriäkin olkkariin? Oman haasteensa tuovat merbaulattiat sekä talonpoikaishuonekalut, jotka ovat melko tummia enkä oikein voinut kuvitella, että lisäisin enää minkäänsävyistä ruskeaa tyynyihin, sillä silloin ilme alkaisi muuttumaan liian ruskeavoittoiseksi.








Tummansinikuvioinen tyyny oli ollut koko kesän esillä ja se tuntui sopivan myös syksyiseen ilmeeseen, joten laitoin sen kaveriksi murrettuja neutraaleja jäkälän, savunsinisen ja harmaan sävyisiä samettityynyjä. Jälkeenpäin lisäsin sinne vielä yhden sumuisen roosankin. Ne menevät kivasti, kun pikkupöydällä vieressä on vedenvärinen iso pullo lampunjalkana. Nojatuoleihin jätin beigekuvioiset tyynyt yksinkertaisesti siksi, ettei kaapissa ollut tähän hätään mitään niihin sopivaa. Sitäpaitsi tykkään niistä edelleen, joten tuskin alan ostamaankaan niihin uusia päällisiä.
Se nyt pistää silmään, että kaikki muut paitsi sinikuvioinen, ovat yksivärisiä, mutta näillä mennään niin kauan kunnes vastaan tulee kiva kuviotyyny.

Mallorcalta poimitut käpyoksat ovat viettäneet kesää kaapissa ja nyt nostin nekin maljakkoon tuomaan hitusen (en kyllä sano jouluista) syksyistä mieltä.





Olohuoneen isolle pöydälle mahtuu monenlaista ja nyt laitoin laakealle tarjottimelle muutamia toffeenruskeita kirppisastioita ja valkoiset kynttilät raikastamaan ruskeaa. Harsokukka on vähän kesäinen, mutta ei se haittaa.

Iso peikonlehti ja palmu ovat selvinneet kesästä erinomaisesti, vaikka kastelu ei olekaan ollut niin säännöllistä. Altakasteluruukku on varmasti ollut pelastus.




Tummat lattiat olivat niin trendikkäät silloin 14 vuotta sitten, kun rakensimme tämän talon. Sittemmin mieli on seilannut ihastuksesta inhon kautta lähes ihastukseen ja nyt suhtaudun niihin ihan neutraalisti. Kun seinät on valkoiset ja valoa tulee riittävästi, lattiat eivät korostu liian tummina.

Ja sitäpaitsi nythän me ollaan ihan trendikkäitäkin, kun Ikean uusi, vapauttava teema on 'Eläköön oma tyyli'! Mikäli aiempi syksyn sisustuskirjoitukseni livahti ohi, niin kirjoitin siitä tässä jutussa.

Semmoista kuuluu meidän olohuoneellemme juuri nyt - marraskuu voi olla sitten jo ihan toisenlainen...

Mitä kuuluu teidän olohuoneenne syksyyn?

Maarit


sunnuntai 26. elokuuta 2018

RATKAISU HIUSTEN RAITAKIERTEESEEN + rullausvinkki


Yhteistyössä: Butik Helsinki

Olin vähitellen muuttunut blondiksi. Tajusin sen kun katselin kesän valokuvia. Eikä siinä mitään, vaaleat hiuksethan ovat ihanat. Mutta kun oikeasti en ole vaaleaverikkö - olen aivan tumma, sellainen harmaantumman värinen, joka ei ole siis yhtään minkään värinen. Raidat olivat vaalentuneet oljenvaaleiksi kesän mittaan, merivesi tehnyt tehtävänsä ja juurikasvu rehotti seepramaisena keskellä päätä. Ja siinä se dilemma juuri onkin. Juurissa. Tumma tyvikasvu ilmaantuu salakavalasti alle kuukaudessa raitojen laittamisesta enkä sen jälkeen näe muuta kuin sen tumman vanan hiusten tyvessä, joka hyppää silmille joka kerta peiliin katsoessa. Nyt ei ole kyse kuitenkaan nuoresta, jolla tumma tyvi on tyyliseikka ja tahtotila.

Halusin päästä vihdoin eroon pahimmasta raitakierteestä ja selvitä jatkossa hiukan harvemmilla raidoituskerroilla ihan hiusten kunnonkin vuoksi. Nyt kerron mitä niille tehtiin viikolla ja kerronpa samalla oman kampaajatarinani. 


Vasen kuva: Pinterest / Oikealla lopputulos


Olen käynyt samalla kampaajalla lähes 20 vuotta putkeen (ei kumpikaan muistettu ihan tarkkaa vuotta, mutta suunnilleen). Kampaajani on Tuovisen Riku Butik Helsingistä. On siis vähintäänkin korkea aika kertoa, miten hiusteni mallia ja väriä mietitään ja suunnitellaan yhdessä. Moni varmasti ajattelee, että nuohan ovat aina samannäköiset...mitäs miettimistä niissä on! Mutta on niissä - ja paljonkin. Hiukset ovat itselleni olleet aina pääasia, niiden on oltava just eikä melkein. Haluan, että ne ne ovat huolettoman näköiset ja ikäänkuin hieman ylikasvaneet. Ja Riku tietää sen.

Vaikka olemme tunteneet näin kauan, ensimmäinen kysymys Rikulla on aina: Mitä hiuksille kuuluu? Siis ei minkäänlaista mahdollisuutta alkaa höpöttämään omia juttujaan tai näyttämään lastenlasten kuvia. Vaan suoraan asian ytimeen. Hän on myös kampaajien kouluttajana teroittanut, että ei pidä kysyä asiakkaalta mitä tämä haluaa. Pitää kuunnella ja katsella ja sitten ehdottaa ratkaisua ja suunnitella yhdessä. 

Tällä kertaa avauduin oikein perinpohjin ja kerroin kuinka olin lähes menettämässä elämänhaluni näiden hiusten myötä. Ensinnäkin viimeksi ne leikattiin liian lyhyiksi. Muistelimme tilannetta ja todettiin, että olimme molemmat syypäitä: minulla oli kuva tosi lyhyestä mallista ja hän sitten leikkasi keskustelujen jälkeen lyhyemmän toiveiden mukaisesti. Sen kummemmin asiaa märehtimättä jatkoimme hyvillä mielin kohti uutta.
Tilanne: haperon kuivat latvat (jotka ovat aina olleet hyväkuntoiset ja kiiltävät), karmea juurikasvu, hiukset näyttivät lähes mustavalkoisilta kun hiirenharmaat tyvi ja alahiukset valtasivat alaa kuin rikkaruoho. Oli kertakaikkisen ankea olo.




Välillä alkukeskustelumme kuulostaa lähes riitelyltä. Muistan kerran Rikun todenneen, että näin siinä käy kun asiakas (=minä) on niuho ja tekijä pikkutarkka. Mutta hiuskeskustelu on vakava asia meille molemmille. Tämä vimma on vain 'ranskalaisella kiihkolla' tehtävää hiussuunnitelman tekemistä, kuten Riku asian ilmaisee, äärimmäistä innostusta asiasta. Olen oppinut, että pitää avata suunsa ja kertoa rehellisesti, mitä niille hiuksille kuuluu. Mikä on toiminut ja mikä ei. Sekä mitä toiveita itsellä on - kampaaja sitten kertoo onko niitä mahdollista toteuttaa. Se on käytännössä briiffi maestrolle. 

Hän on myös sitä mieltä, että kampaajalle ei kannata mennä arkana ilman omia toiveitaan eikä etenkään pidä antaa kampaajan toteuttaa suunnittelematta omia villejä taiteilijannäkemyksiään. Riku kouluttaa myös kampaajia ja yrittää viedä myös asiakaspalveluviestiä eteenpäin siellä. Perusajatus on se, että asiakkaalta ei pidä mennä kysymään: mitä sä haluat. On kampaajan tehtävä osata auttaa asiakasta.




Kaivoin puhelimestani kuvan (ylhäällä) minkä avulla pystyin havainnollistamaan ajatukseni siitä, josko voisinkin olla vähän tummempi ja josko tyvikasvuhaasteelle löytyisi helpotusta.
Kuvaan Riku totesi, että ei me kuitenkaan tuollaista tehdä - tehdään parempi! 

Halusin säilyttää kasvoja kehystävän blondiuden, joten päädyttiin lisäämään eteen leveitä vaaleita raitoja ja väleihin lisäksi selkeästi tummempaa lämmintä ruskeaa. Näin pehmenee vaalean ja oman kylmän tummahkon harmaanruskean ero ja kokonaisväristä tulee eläväisempi kolmen värin harmonia. Tämä värikombo saa myös aikaiseksi sen, ettei juurikasvu tule esille jyrkkänä kahden värin rajana. Lämmin ruskea on pehmentämässä linjaa. Jos nyt raidat pitäisi päivittää 6 viikon välein, jatkossa pitäisi niiden kestää reilusti yli 2 kk.
  




Keskustelut poukkoilevat eläkesuunnitelmista lasten käytöstapoihin. Aina kuitenkin sivuamme jollain tavalla bella figuraa, josta kirjoitin täällä. Kauneus ja visuaalisuus ovat olleet molempien työmaailmana ja voi sanoa jopa elämänä. Eikä silloin puhuta elämää suuremmista asioista vaan arjen kauneudesta ja sen näkemisestä ja huomaamisesta. 


Lumenen mainoskuvauksissa Saarenmaalla v 2001 Riku leikkasi hiukseni ensimmäisen kerran






Pesun yhteydessä hiuksiin laitettiin 8 pesun verran kestävä Kerastasen Fysio-Dose ampulli, joka lisää kiiltoa, kostautta ja paikkaa hiusten rakennetta.
Sitten seuraa leikkausvaihe. Tällä kertaa hiukset leikattiin vasta föönaamisen jälkeen, sillä nyt oli kyse vain kevyestä mallin fiksauksesta ja kevennyksestä, sillä halusin säilyttää ponnaripituuden. Se vain toimii paremmin ulkoillessa ja liikkuessa, kun saa kiinni.




Kissan tassun raapaisut, liike, ilmavuus - nämä sanat kertovat siitä, mitä ollaan tekemässä. Pehmeää muotoilua ilman jyrkkiä leikkausjälkiä. Paksut turjakkeet korvien kohdilta, mutta hiusten sisältä, vuollaan saksilla kissan raapaisua muistuttavilla sipaisuilla. Sieltä tippuu kasa hiuksia lattialle ja muoto kevenee samaa vauhtia.




Rikun motto on myöskin 'ei kummallista vaan kaunista - chic'. Niin yksinkertaista. Muistan jo alkuajoilta sen, että Riku sanoi aina katsovansa tarkkaan uutta liikkeeseen tulevaa asiakasta päästäkseen selville hänen tyylistään, jotta osaisi palvella paremmin - 'sinun tyylisi, mitä minä palvelen'. Kampaamokäynnin pitää olla win-win -tilanne. Ja myös miehet ja lapset kohdataan ja hoidetaan samalla tavalla.

Kampaamon kirkkaassa valossa otetuissa kuvissa ei näy niin hyvin lopulliset sävyt, mutta otin ylläolevan kuvan kotona ja siinä näkyy luonnollinen monivärisyys, joka kuitenkin on edelleen vaalea.

Hiuksiin ei tarvitse uhrata ylenmäärin aikaa eikä niistä muodostu elämää suurempaa ongelmaa, kun perusasiat eli ne tärkeimmät ovat kunnossa eli leikkaus ja väri. Mutta sen verran niihin kannattaa kiinnittää huomiota kotona, että jaksaa laittaa ne pesun jälkeen. Sehän lisää huomattavasti niiden kestävää kuohkeutta ja pidentää pesuväliä. Muuten kampaajakäynti on mennyt täysin hukkaan.

RIKUN VINKKI:

Käytä jättirullia (föönaus)kuiviin hiuksiin ja laita niitä eri suuntiin - sillä saa kaunista liikettä eikä lopputuloksesta tule vanhanaikaista palloa.

Kampaajallakäynti on herkkä ja joskus vähän jännittäväkin asia. Olisi mukava kuulla minkälaisia kampaajakokemuksia teillä on. Käyttekö aina samassa paikassa? Uskallatteko kertoa rehellisesti, jos ette ole tykänneet lopputuloksesta.

Ja viihdyn kyllä todella hyvin vähän vähemmänkin blondina!

Maarit

torstai 23. elokuuta 2018

MUJADARA - PAISTETTU RIISI JOHON JÄÄ KOUKKUUN


Lähi-Idästä kotoisin oleva mujadara on suussasulavaa, makuhermoja kutkuttavaa paistettua riisiä. Tämä herkku oli muutama päivä sitten julkaisemani lohi-poke -reseptin (täällä) lisukkeena, jonka lupasin silloin laittaa tänne blogiin. 
Olen syönyt Thaimaassa joskus riisiä, mikä oli paistettu, mutta se ei ollut lähimainkaan näin hyvää, vaikka Thairuoasta pidänkin paljon. Mujadara-reseptejä löytyy netistä vaikka kuinka, mutta tämä omani on löytynyt Viimeistä murua myöten-blogista. Kiitos Saaralle inspiksestä! Mukailin sitä hieman, mutta samat perusainekset löytyvät: riisiä, todella paljon sipulia ja runsaasti lähi-idän mausteita. Tämä on helppo ohje ja maistuu sekä lihan, kalan että kanan lisukkeena - kaikkia on nimittäin kokeiltu kesän aikana, kun uudet perunat alkoivat kyllästyttämään. Ja tätä on kuulkaa tehty meillä usein - tupla-annoksina!

Kun tein tätä ensimmäisen kerran, mies sanoi, ettei ole koskaan syönyt näin hyvää riisiä. Joten olkaapa hyvät - alla ohje!







Lisäsin itse siihen vähän reilummin sokeria eli 1 rkl, koska se antaa juuri sen oikean makeusasteen täydentämään muita mausteita ja karamellisoi sipulin. Ras-el-hanout on marokkolainen mausteseos, aromaattinen ja huumaavan kukkaistuoksuinen. Sitä saa ainakin K-marketeista ja tässä versiossa on mm. ruusun terälehtiä. Vahva suositus, jos et ole vielä kokeillut sitä.
Annoksesta saa näyttävämmän jos säästät vähän paistettua sipulia koristeeksi.

MUJADARA - LÄHI-IDÄN PAISTETTU RIISI (4 annosta)

2 dl Basmatiriisiä
2 isoa sipulia (tavallista)
1 rkl sokeria
3 valkosipulin kynttä murskattuna
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 tl ras-el-hanout -maustetta
1 tl korianterin siemeniä murskattuna (tai jauheena)
1 tl kurkumaa
suolaa, mustapippuria
öljyä paistamiseen

1. Keitä riisi ohjeen mukaan kypsäksi.
2. Siivuta molemmat sipulit ja paista runsaassa öljyssä toinen niistä melko tummaksi. Se ei saa palaa, mutta saa tulla kunnolla paahtuneen väriseksi. 
3. Lisää toinen sipuli, sokeri, kaikki mausteet ja valkosipuli - anna hautua noin 15 min. Huolehdi että öljyä on riittävästi.
4. Lisää sekaan riisi ja sekoita hyvin. Jos seos tuntuu kuivalta, lisää öljyä. Tässä vaiheessa seoksen voi antaa olla vähän reilummalla lämmöllä sekoittamatta, jolloin se saa rapsakkuutta rakenteeseen - mutta varo polttamasta.
Lisää suolaa ja pippuria tarpeen mukaan.


- Maarit





















keskiviikko 22. elokuuta 2018

(HEHTAARI) MEIKKIPUSSIN SISÄLTÖ



Nyt aloitan tämän kirjoituksen tällä ihanista ihanimmalla meikkipussilla. Edellinen meikkipussi palveli lähes 10 vuotta ja aloin etsimään uutta, kun saumat alkoivat repeillä kevään korvilla. Tämä suloinen Pipol's Bazaarin samettipussukka löytyi aivan sattumalta eräästä sisustusliikkeestä. Se on iso, aukeaa reilusti ja sinne mahtuu paljon tavaraa.

Ja onhan sitä paljon! Täytyy nyt heti kertoa sekin, etten kuljeta tätä matkoilla - niille pakkaan vain niukasti monikäyttöisiä meikkejä, jotka menevät pieneen pussukkaan. Mökillä on myös oma meikkipussi, mistä löytyy kaikki tarvittava. Meikkipussi on unohtunut nimittäin muutaman kerran kotiin sinne lähtiessä ja niinpä korjasin asian viemälle sinne toisen.

Näiden lisäksi minulta löytyy laatikko, missä on ns. reservimeikit eli sellaisia mitä myös käytän kun haluan kokeilla jotain uutta tai vain vaihdella tuotteita.







Aloitetaanpa kasvomeikeistä. 

Lumene Instant Glow Beauty Serum eli Sävyseerumi on ollut lähes jokapäiväisessä käytössä siitä lähtien kun se tuli markkinoille pari vuotta sitten. Käytän siitä sävyä Dark. Se sulautuu ihanasti ihoon, on ohut ja jättää hieman eläväisen pinnan eli ei ole matta.

Oriflame Giordani Gold Liquid Silk Meikkivoiteen* sain blogiin testiin muutama päivä sitten ja ihastuin siihen heti! Se on samantyyppinen kuin Lumene, siis ohut ja juokseva, mutta tämä jättää himmeän pinnan ja peittää ehkä inasen enemmän. Tämä sopii erinomaisesti myös sekaihoisille ja niille, jotka haluavat matan pinnan. Ihmettelen kovasti sitä, että tämä tuntui niin hyvältä, koska olen ollut niin koukussa ei-mattapinnan jättäviin. Mutta on siis kertakaikkisen ihana! Sävyni on Natural beige.

Kiko Full Coverage Concealer on täydellinen peitevoide: peittää couperosan ja muut todella hyvin, ei näytä liian kuivalta iholla ja väriskaala on tosi laaja. Ohuet meikkivoiteet kaipaavat täsmäpeittoa ja tällä se onnistuu. Minulla on vaaleampi (04) ja tummempi (05) ja käytän niitä molempia, joskus sekoitellen ja vaaleampaa lähinnä silmien ympärillä olevan punoituksen ja muun peittämiseen. Näitä tuon aina reissusta. Hinta on todella kohtuullinen, alle 8 e! 

MAC Poskipuna Pinch Me on vakiposkipunani. Juuri sellainen raikas roosanpunainen, mikä ei vie liikaa siniseen. Koostumus on hienojakoinen ja pölisemätön, ja rasia kätevän pieni. 

Elizabeth Arden FourEver Bronzing Powder* on ollut kesäsuosikkini ja yhteiselo jatkuu. Aurinkopuuterisävyt ovat täydelliset ja lämmin persikkainen poskipuna on ollut kaunis ruskettuneella iholla. Tämä lähtee reissuillekin mukaan! Ja iso plussa siitä, että siinä on vain maltillisesti hohdetta, mikä ei kimaltele iholla. 






Silmämeikkejä käsittelinkin jo taannoin tässä kohottavaa silmämeikkiä käsittelevässä kirjoituksessa, mutta listaan silti luomivärit. En yleensä poukkoile trendivärein perässä, sillä käytän tällaista tasapaksua  värimaailmaa: roosanruskeaa, luumua, taupea (norsunvärinen) - ja kaikkea niiden väliltä. Sellaisia värejä mitkä eivät oikeastaan anna väriä vaan saavat aikaan ilmettä kohottavan varjostuksen.

Lumene Nordic Chic* Luomivärin pohjustusvoide on tuote, mitä en jätä koskaan pois luomivärin alta. Se on beigeä voidetta, joka tasoittaa vähän luomen sävyä ja se tärkein juttu on, että luomiväri pysyy paikallaan eikä keräänny luomivakoon. 
Irtopuuteri sen kiinnittämiseen on myös Lumenen ja pakkaan sitä rasiasta aina pieneen suolasirotin-tyyppiseen reiälliseen purkkiin.

Armani Eyes to Kill paletin sävy 2 (roosanruskea), Kikon yksittäissävyt 08 (samppanja) ja 40 (roosanrusehtava) ja NYX:in Lid Lingerie ovat olleet ja ovat edelleenkin suosikkejani. Oriflamen Pure Color Mono* luomivärin Asphalt-sävy on uusin lähes musta, mitä käytän sekä tummentamaan ulkonurkkaa että rajauksen tekemiseen. Takana näkyy Lumenen 4 sävyn paletti no 1, missä on markkinoiden paras syvä luumusävy sekä rajaukseen että luomiväriksi silmän ulkonurkkaan. Se on lopetettu tuote, mutta onnistuin löytämään henkilökunnan myymälästä vielä pari kappaletta. Juuri tuo luumusävy on aivan loistava aikuiseen meikkiin...

Rajauskynänä ehdoton on Elizabeth Ardenin* 02 Espresso, pehmeä voidemainen ja totaalisen pysyvä kynä, joka sopii aikuisen naisen luomille hyvin. Tuossa sävyssä on aavistus luumua mukana, mikä tekee siitä erinomaisen värin noiden käyttämieni luomivärien kanssa. 
Kun haluan topakamman rajauksen, siihen on hyvä Joe Blascon* mustaakin mustempi Black Eye Pencil. 

Kulmakynänä on nyt lähes loppuunkulutettu Oriflamen* Giordano Gold 01 Blond. Nimestään huolimatta se on täydellinen harmaanruskea keskivärisille kulmilleni. 
Kulmakarvageelejä on ollut jo vuosia saatavilla, mutta vasta nyt olen itse tottunut käyttämään niitä - varmasti senkin vuoksi että kulmat ovat niin harvat ja sojottavat, että näillä ne saa kunnolla pysymään ruodussa. Näin harvakulmainen ei pärjää pelkästään sillä, vaan ensin piirretään ja täytetään kulmat kauniiseen muotoon ja sen jälkeen vahalla kiinnitetään ne. Meikkipussissa on kaksi sävyä, vaaleampi on Oriflamen* Blonde ja hieman tummempi AndMeticsin* Light Brown.

Ripsentaivutin on Shiseidon. Muistelin, että olen käyttänyt taivuttajaa jo vissiin 40 vuotta ja aika monet taivuttimet ja kumit niihin on tullut hankittua vuosien mittaan. Nämä keksin ostaa Tallinnan laivalta ja ne olivatkin siellä huomattavasti edullisemmat kuin maissa. Tämä on se kohta, missä hyvästä en luovu. En tiedä toisia taivuttajia, mitkä hoitaisivat yhtä hyvin hommansa.

Max Factor Masterpiece Waterproof on vedenkestävien ripsivärien kuningatar. Hyvä harja, sopiva koostumus, syvänmusta väri ja taivutetut ripset pysyvät upeasti taivutettuina koko päivän. Olen vedenkestävien ripsivärien suurkäyttäjä ja käytän aina sitä.






Huultenrajauskynänä on Essencen Longlasting Lip Liner* nuderoosa 07 Plum Cake. 
Max Factor Honey Lacquer sävy Honey Nude on pitkään aikaan paras nude-sävy ja koostumus tämmöiselle joka viihtyy parhaiten neutraaleissa väreissä. Ilman mitään huulet näyttävät hyvin olmeilta ja tämä antaa juuri sellaisen huolitellun ja kevyen kiiltävän värin. Ei liian vaalea eikä liian tumma, just sopiva.
Toinen suosikkituotteeni on Lumenelta ja sekin on jo lopetettu, mutta ostin näitäkin tehtaanmyymälästä muutamia kappaleita. Se on Lip Sorbet -kynä; niin täydellinen väri ja ihanan voidemainen. Koskaan ei ole kysytty niin paljon mitä huulimeikkiä käytän, kuin tämän kohdalla.

ACO Stay Soft Lips kosteuttava huulivoide on yksinkertaisesti paras mitä tiedän. Siinä on sopivasti kiiltoa, pysyvä koostumus ja hienoisesti roosaa helmiäispigmenttiä. Ostan niitä aina useampia, kun se on kampanjassa, viimeksi ystävänpäivänä muutamat kappaleet 2 yhden hinnalla. Niitä löytyy yöpöydältä, käsilaukuista, kylppäristä...





Meikkipussista löytyy myös terävät sakset, pinsetit (sillä nypin päivittäin kulmista - ja vähän muualtakin - irtokarvat, äh tätä aikuisen elämää) ja lasinen kynsiviila. Kynäterotin on minigrip-pussissa.

Olen tottunut säilyttämään siveltimet omassa kotelossaan, sillä niitä onkin kertynyt jonkin verran, heh. Mutta kaikkia käytetään kyllä. Huollan niitä hyvin: pesen ne melko usein MACin puhdistusaineella tai ihan astianpesuaineella ja lämpimällä vedellä.





Miksi yrittää tunkea meikkejä pieneen pussiin niin että se venyy ja paukkuu? Reilu pussukka on kätevä ja sen kitusiin mahtuu paljon kaikkea tarpeellista ;)

Löytyikö meiltä joitain samoja suosikkeja? Onko teillä jokin tuote, mistä ette luovu mistään hinnasta?

- Maarit

* = saaatu blogiin