tiistai 3. heinäkuuta 2018

Aina, joskus, ei koskaan

Blogihaasteita pyörii aina silloin tällöin täällä ja nyt tuli vastaan Tuulannelin  ja Good to be Home -blogeista niin kiva haaste, että päätin ottaa sen vastaan ja lähteä mukaan itsetutkiskeluun.
Tämän pohdiskelun ja kirjottamisen parissa vierähtikin erinäisiä tunteja eilen ja tänään.


Alla siis lueteltuina viisi asiaa, mitä teen aina, joskus ja en koskaan.

AINA

- Varaudun aina siihen, että kylmä voi yllättää, sillä olen hyvin hyvin viluherkkä tyyppi. Myös helteellä, sillä tuulenpuuskahan voi yllättää milloin vain. Mulla on aina mukana vähintään iso huivi, minkä voi kietaista harteille. Mökillä suosikkikenkäni ovat karvacrocsit, myös kesällä.

- Käytän aina silmänympärysvoidetta. Aloitin sen parikymppisenä, jolloin aloitin työt Max Factorilla ja ihana Raili Hulkkonen opasti nuorta tyttöä kauneuden saloihin. Laitan sitä edelleen aamuin illoin, paljon, laajalle alueelle ja loput taputtelen huulten ympärille.

- Teen aina reklamaation, kun olen saanut huonon tai viallisen tuotteen. Palautan kauppaan myös elintarvikkeen, jos se mätänee päivässä parissa kotona. Suomessa ruoka on kallista, usein hedelmät raakoja ostettaessa jne. joten olen ajatellut, että rahoilleen pitää saada vastinetta eikä hyväksyä mitä tahansa.

- Tarvitsen aina omaa aikaa. Olen miettinyt johtuuko se jonkinasteisesta introverttiydestä, itsekkyydestä, mukavuudenhalusta vai mistä. Eikä sillä ole niin väliä, läheiseni tietävät sen ja voin olla kaikessa rauhassa ihan itsekseni. Nautin siitä, että voin tehdä omia juttujani - tai olla tekemättä yhtään mitään. Joskus saan hirveän siivouspuuskankin.

- Pyyhin aina, ja koko ajan muruja pöydiltä, leivänpaahtimen ympäriltä, tiskipöydältä, ruokapöydältä... En voi sietää sottaisia pintoja enkä muutenkaan sekamelskaa. Olimme miehen kanssa eräässä tilaisuudessa suhteemme alkuaikoina, missä piti kertoa jokin merkittävä luonteenpiirre kumppanista, ja hän totesi silloin, että minulla on muruneuroosi.




JOSKUS

- Heitän joskus vaatteet tai muut tavarat vain piiloon kaappiin, pois silmistä, silloin kun siisteysahdistus iskee ja pitää saada äkkiä näkymät kuntoon.

- Lupaan joskus innoissani liikoja ystävilleni tai perheelleni, kun haluan auttaa tai tehdä jotain kivaa heidän kanssaan eikä sitten ehdikään tehdä kaikkea.

- Kun katson vaikkapa elokuvaa, jään joskus tuijottelemaan vain kauniita maisemia tai ihania ruokia, tai näyttelijän upeaa tyyliä - ja ohi pyyhältää just olennainen osa juonesta ja olen ihan pihalla.

- Joskus kotona on niin monta rautaa tulessa, että keskeneräisiä projekteja on levällään vähän joka nurkassa. Ne yleensä tulee saatettua loppuun kuin ihmeen kaupalla, ennemmin tai myöhemmin. Tämä on vähän erilainen to do -lista...

- Jos olen yksin kotona, saatan joskus syödä pelkästään voileipiä ruoaksi. Olen aina rakastanut leipää ja kahvinkin kanssa se vaan on niin hyvää.




EN KOSKAAN

- En koskaan jätä asioita sattuman varaan. Elän mieluummin tietoisena, että systeemit ovat hallinnassani. Jos lähdemme lomalle, tutkimme tarkkaan paikan mihin olemme suuntaamassa. Samoin hotellin, sen sijainnin ja ympäristön. Ajattelen aina, että jos voin välttää ikävät yllärit suunnittelulla, miksen tekisi sitä.

- En koskaan laula karaokea - ainakaan yksin. Lauluääneni on surkea - tai siis sitä ei ole.

- En koskaan mene hevosen lähelle, puhumattakaan ratsastamisesta. Pelkään niitä niin että hirvittää. Uskalsin just ja just kuvata tuon hepan Mallorcalla aidan takaa.

- En koskaan halua hosua, kun olen lähdössä jonnekin. Inhoa sitä tunnetta, kun pitäisi juosta vaikkapa bussille. Tähän liittyy myös se, että olen aina mieluummin ajoissa kuin myöhässä - se on toisten ihmisten kunnioittamista.

- En koskaan snorklaa puhumattakaan sukeltamisesta, edes liivien kanssa, sillä en osaa uida kunnolla. Samaan kastiin kuuluu suppailu, kanootti ja surffaus. Veneen kyydissä kyllä pystyn olemaan, kunhan ei tuule liikaa.



Listaa olisi voinut jatkaa pitkällekin, kun alkuun pääsi. Valikoin tähän kuitenkin sellaisia mitkä putkahtivat ensin mieleen ja mitkä eivät ole välttämättä tulleet esille täällä blogissa.

Kesäviikkoa kaikille!

Maarit
















21 kommenttia:

  1. Se on totta, että ajoissa tapaamiseen tuleminen on toisten kunnioittamista. Noudatan myös itse sitä, että olen ajoissa - usein jopa etuajassa. Jotkut ihmiset ovat kroonisia myöhästelijöitä ja se on heillä ihan tapa. Todella raivostuttavaa! Karvacrocsit rules! Mukavaa heinäkuuta. 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, olen itsekin ollut tekemisissä kroonisen myöhästelijän kanssa ja tiedän mitä se on!
      Toivottavasti karvacrocsien valmistusta ei lopeteta ;o)
      Kiitos, samoin sinulle!

      Poista
  2. Täällä toinen muruneurootikko :)
    Samoin koen usein tarvetta saada olla yksin. Touhuan jotain tai sitten en. Kunpa tuon tarpeen osaisi tyhjentävästi selittää sellaiselle, joka ei siitä "kärsi"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Moikka! Meitä tuntuu olevan enemmänkin liikkeellä - ja yleensä naispuolisia...
      Harmittaa niin niiden puolesta, joilla olisi tarve olla yksin, mutta eivät voi koska sitä ei ymmärretä.
      Nyt on pöydät putsattu ja voikin mennä nukkumaan <3

      Poista
  3. Taas yksi muruneurootikko lisää :) minäkään en voi niitä sietää!
    Kiva haaste oli vois joskus tehdä.

    Mukavaa viikonjatkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tartu ihmeessä haasteeseen! Aloitus oli hurjan vaikeaa, mutta kun pääsi vauhtiin
      niitä juttuja tuli kuin tuutista.
      Sitä odotellessa...Ja kiitos samoin <3

      Poista
  4. Nää oli ihan hitsin hyvät vastaukset, joita täällä vähän ihaillenkin luin, koska olin itse tästä samaisesta haasteesta ajatellut, että tuskin keksin yhtään mitään vähänkään kiinnostavaa. Mutta sinä olit keksinyt. Tai siis et niinkään keksinyt, vaan valinnut mielenkiintoisia juttuja tosielämästä.

    Nostan sulle hattua tosta reklamointiaktiivisuudesta, koska arvaan, että teet senkin tyylillä, etkä rähjää. Ties kuinka monet sitruunat esimerkiksi olen ostopäivää seuraavana päivänä jo heittänyt roskiin, kun ovat homehtuneet. Tai pitänyt jo valmiiksi kuivan ripsivärin, vaikka onkin harmittanut, että meni rahat ihan hukkaan. Tai jotain vastaavaa.

    Huvitti toi neuroosijuttu. Kuvittelin, kuinka sun mies vastaa, että "Muruni on muruneurootikko" :).

    Ja juu. Minäkin tarvin ehdottomasti omaa aikaa. Olen jossain määrin erakkoluonne ja ahdistun, jos koko ajan pitää olla sosiaalinen, vaikka olis kuinka kivasta tapahtumasta kyse.

    Ehkä tää haaste sittenkin menee harkintaan. Tarvii vaan sen sopivan mielentilan, että asiat vaan putkahtelee päästä paperille.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos Annukka! Tämän aloitus olikin, kuten yllä totesin, aika takkuista. Tuli vain mieleen itsestäänselvyyksiä, mutta sitten aloin katselemaan valokuvia ja siitä jotenkin lähti yksi vastaus, josta kumpusi toinen...
      Mä olen varmaan tunnettu kaveripiirissä tästä, mutta siis ihan hyvällä. Onhan se ärsyttävää, kun ostat granaattiomenan vääntääksesi siemenet illalla salaattia koristamaan, ja sitten illalla huomaat että se on ihan raaka ja siemenet vaaleita ja happamia. Ja kun viet sen takaisin kauppaan, he sanovat vain, että juu sitä pitäisi kypsyttää viikko.
      Unohdin mainita jutusta tuon erakkouden. Ehkäpä olen sosiaalinen erakko...? Olen huono lähtemään tai olemaan esillä, mutta saan kyllä suuni auki sitten kun olen sinne asti päässyt. Eikä ikä ole tuonut siihenkään yhtään helpotusta.
      Kiitos (jälleen) hyvästä kommentistasi - näin pitkän vastauksen kirvoitti taas!
      Ota ihmeessä haaste vastaan, sitä oli kiva kirjoittaa - voit vaikka kysyä ukkelilta, mitä hänelle tulee mieleen. Sekin on aika vekkuli tapa käsitellä tätä.
      Ihanaa viikkoa sinne!

      Poista
    2. Siis toisessa kappaleessa tarkoitan reklamaatioherkkyydestäni...

      Poista
    3. Itsekin käytän tota "sosiaalinen erakko"-kuvausta. Tai "rajallisesti sosiaalinen" :). Ja just nappiin kirjoitit tuosta "olen huono lähtemään tai olemaan esillä...", mutta yleensä sitä kuitenkin on sitten ihan tyytyväinen, kun tuli lähdettyä. Siitä mies pitää yleensä huolen, koska on mun ihan täydellinen vastakohta. Viihtyy keskipisteenä ja puhuu välillä enemmän kuin olis tarpeen. Ja kuuluvalla äänellä ;)

      Kivaa kesämieltä täältä <3

      Poista
  5. Voi miten kiva postaus ja paljon samoja etenkin Aina kohdassa...minäkin oon aina pyyhkimässä pintoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kiitos paljon! Nyt kuule otappa koppi tästä haasteesta.
      Tämmöinen on vaihteeksi mukavaa kirjoitettavaa.

      Poista
  6. Huvittaa tuo, että uskalsit kuvata hevosen. Ainakin oli tarpeeksi vankka aita sinun ja hepan välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tosiaankin! Oikeasti pelkään, että ne hirveän isot vonkaleet tulevat päälle jos menen lähelle...
      Olen pelännyt niitä jo ihan pienestä asti, kun mummolassa naapurin aitauksessa oli hevosia eikä kukaan
      silloin selittänyt ettei niitä tarvitse pelätä. Lapsuuden trauma siis... :)

      Poista
  7. Onpa mukavaa luettavaa! Laitan harkintaan tämän aiheen. Nyt pää lyö tyhjää, mutta inspis voi iskeä jonakin hyvänä hetkenä. Aurinkoisin terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatta laittaa Tuija, oli kiva kirjoitella sitä, kunhan alkuun pääsi...
      Ja täällä yksi innokas lukija jo odotteleepi!

      Poista
  8. Alkoi ihan hymyilyttämään, voisin kopioida kaikki sun "aina" -kohdat omaan blogiini ja allekirjoitan myös kohdan "mieluummin ajoissa paikalla kuin myöhässä" ja tietenkin tuo yksin oleminen...Ihania kesäpäiviä sinne toiselle puolelle Suomea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt Johanna, otappa koppi tästä kivasta haasteesta.
      Terkkuja aurinkoiselta Merikarvialt!

      Poista
  9. Hei, kiva, kun tartuit tähän haasteeseen :)
    Ihanasti pohdittuja vastauksia - monet niistä olivat sellaisia, että hihkuin: niin mäkin! mielessäni. Peukut etenkin tuosta reklamoinnista, yritän itsekin tehdä niin ja kannustan muitakin tekemään. Ellei me vaadita parempia tuotteita, ei niitä meille tarjotakaan.
    Samaten tuo, etten halua hosua. Olen myös useimmiten reilusti ajoissa sovitussa paikassa. Eka treffeillä miehen kanssakin molemmat olivat vartin etuajassa ;)
    Heleätä heinäkuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaste oli mieleinen ja toi mukanaan kivanlaista pohdintaa. Tätä voisi tehdä useamminkin...
      Olen huomannut ennenkin, että meillä on monenmoisia yhdistäviä tekijöitä ja nyt tämä reklamoiminenkin vielä! <3
      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  10. Aika monta samaa vastausta olisi tullut minultakin.

    Silmänympärysvoiteen käytön aloitin minäkin vähän yli parikymppisenä ja levittelen itsekin loput aina huulten ympärille. Varaudun moneen asiaan huolellisella tutkimisella, vaikka välillä saatan syöksyä johonkin uuteen ihan suin päin. Matkat suunnittelen huolella. Nytkin tulevaan reissuun on Osakan ja Tokion Google-kartat täynnä erilaisia merkintöjä.

    En aina reklamoi, mutta kun ten sen, saan aina hyvityksen. Parhaimmillaan olen saanut puolet valmismatkan hinnasta vuosia sitten. Ensin kukaan ei reagoinut tunteelliseen, mutta asiallisen perusteltuun ja ytimekkääseen reklamaatiooni. Siirryin sitten suoraan reklamoimaan matkatoimiston toimitusjohtajalle ja johan alkoi tapahtua.

    VastaaPoista