maanantai 15. tammikuuta 2018

Lounasseuraa

Tykkäämme käydä syömässä sekä lounaat että iltaruoat paikallisissa kuppiloissa, ravintoloiksi niitä ei voi oikein sanoa. Iltapaikat ovat hieman perinteisempiä, mutta lähes aina avoimia tiloja ainakin täällä maaseudun tuntumassa. Ruokailu ei ole muutenkaan länsimaisten normien mukaista, annoksia kannetaan pöytään siinä järjestyksessä ja sitä mukaa, kun niitä valmistuu. Perinteistä alku- ja pääruoka-ajatusta ei täällä noudateta.

Lounaalle ajamme usein jonnekin rantateiden tuntumaan kioskityyppisiin ruokapaikkoihin. Niistä saa mm. grillattua kanaa, kalaa ja thai- eli papaijasalaattia. Eli kun tietää, että haluaa kanaa ja salaattia, ne ovat hyvä ratkaisu. Ne ovat usein ihan parhailla paikoilla meren rannalla ja voit istua ulkona vilvoittavan tuulen kainalossa ja nauttia näkymistä.





Grillimiljöötä ei kannata tutkia suurennuslasin kanssa, sen verran karun näköisiä ne ovat. Mutta lounaaksi ruoka on ihan mainiota emmekä ole koskaan saaneet niistä mitään oireita. Som tam eli thaimaalainen papaijasalaatti on yleensä mielettömän hyvää ja mehukasta. Ihana yhdistelmä tulisuutta ja makeutta. Sen verran löytyy yleensä yhteistä kieltä, että myyjätär osaa kysyä: spaisii? Otamme medium tai little spaisii - ja potkua löytyy silti ihan riittävästi.






Papaijasalaatissa on raastetun papaijan lisäksi raastettua porkkanaa, kurkkua, tomaattia, papuja ja suolapähkinöitä. Kastike rakennetaan limen mehusta, sokerista, korianterista, kalakastikkeesta ja punaisesta chilistä. Yleensä thaisalaatissa on mausteena pienenpieniä katkarapuja, mutta tänään oli tämmöisiä jämerämpiä kavereita. Se verran oli itsesuojeluvaistoa, että jätimme ne siististi lautasille.
Kanat on grillattu melkein valmiiksi ja ne paloitellaan ostettaessa sopivan kokoisiksi sormin syötäviksi paloiksi, jotka grillataan vielä kunnolla. Niiden kyytipoikana on kupillinen makeaa chilikastiketta.
Tämän päiväinen lounaamme (2 salaattia ja 1/2 broileri) maksoi ison oluen kanssa 220 BHT eli n. 5,5 euroa.


Tämmöinen kaveri parkkeerasi viereeni ja tuijotti herkeämättä meidän ateriointiamme. Mutta on ne hyvin koulutettuja kulkukoiria, sillä se istui auliisti eikä inissyt, hyppinyt tai haukkunut yhtään. Palkkioksi se sai palasen ihanasti grillattua kanannahkaa, joka katosi sekunnin murto-osassa kitaan.
Ravut eivät kelvanneet sillekään...

Tämä kuvaaminen on täällä taas niin haastavaa. En saa millään kuviin eloa enkä syvyyttä. Tänään oli pilviharso taivaalla ja se aikaansai harmaan utuisen värimaailman kaikkiin merimaisemakuviin. Argh.

Oletteko te uskaltaneet syödä matkoilla katukeittiöistä?

Maarit


6 kommenttia:

  1. Ihana ruokailukaveri💜

    Olen syönyt kaikenlaisissa kojuissa ja hämmästyksekseni välttynyt vatsataudeilta jopa Intiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiria on täällä valtavat määrät ja kaikkialla... Oho, tuntuu että Intiassa kaikki saavat vatsataudin ja sen takia ei olla arvattu lähteäään sinne. Sattumaa vai hyvää tuuria...?

      Poista
  2. Kaikesta huolimatta kauniita kuvia, joskus se luonto vaan vaikeuttaa meidän kuvaamista :)

    Kivaa lomanjatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!
      Kuvaaminen on sellainen juttu, että jonain päivänä kaikki sujuu ja toisena taas tuntuu ettei hallitse sitä sitten yhtään.
      Mukavia talvipäiviä sinne!

      Poista
  3. Jestas, miten sitä tekiskään mieli istua ulkona syömässä... Uuh, cherish every moment <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikk on niin järkyn kuuma, tänään +35, niin nautinnolla mennään - kohta taas pakkasissa!

      Poista