torstai 30. maaliskuuta 2017

Tanger - opastetun retken tunnelmia laidasta laitaan

Yhtenä toiveenani on jo vuosikausia ollut matka Marokkoon - nähdä ja kokea sen upea arkkitehtuuri väreineen ja kuvioineen sekä päästä herkuttelemaan herkkupatojen ääreen. Tanger on niin lähellä Aurinkorannikkoa, että oli oiva tilaisuus lähteä matkaan, opastetulle ryhmäretkelle. Olen ollut edellisen kerran tällaisella matkalla yli 30 vuotta sitten, joten oli jo aikakin liittyä taas hälisevän turistiporukan joukkoon. 

Bussi nouti meidät klo 7 lähes asuntomme edestä ja reilun kahden tunnin kuluttua olimme Espanjan etelärannikolla Tarifassa, mistä oli noin puolen tunnin laivamatka Tangeriin. Matkanjärjestäjän tarrat rinnuksissa purkauduimme laivasta kätevästi suoraan autoramppia pitkin. Heti tullin jälkeen meitä oli vastassa leveästi hymyilevä paikallinen oppaamme, herra Said, aito berberi omien sanojensa mukaan: Hello, I'm your man!
Nousimme bussiin ja matka kohti kaupunkia alkoi. Tanger on jakautunut kahteen osaan: uuteen ja vanhaan. Uusi Tanger levittäytyy rannikkoa pitkin Atlantin puolelle ja ilmaston kosteus näkyy seudun vihreytenä ja rehevyytenä. Talokanta on sekoitus uutta upeaa sekä vanhaa lähes rappiotilassa olevaa. Aivan rannikon tuntumassa alue tunnetaan vauraampien asuinalueena. Todella upeita palatsimaisia villoja hallitsi kukkuloilla silmiähivelevillä merinäköaloilla. Siellä sijaitsee myös kuningas Muhammad VI:n kesähuvila, mutta yhtään kuvaa ei tältä alueelta ole, koska suunnitelmissa ei ollut yhtään pysähdystä täällä. Kuninkaan villakompleksin kuvaaminen edes bussin ikkunasta ei ollut sallittua. Yksi pysähdys sentään tehtiin - kameliajelua halukkaille kahdella eurolla. Senkin olisi voinut jättää väliin, sillä ajelu kesti noin 10 metrin lenkin, ja siinä välissä pyydettiin ratsastajia nostamaan kädet ylös kuvauksen ajaksi. 










Vanhan kaupungin portilla matka jatkui kävellen kohti lounaspaikkaamme. Paikka oli todennäköisesti turistiravintola, mutta ei se niinkään haitannut, sillä upeahan se oli. Mutta ruoka oli aivan kelvotonta pöperöä. Odotusarvot eivät olleet edes hirveän korkealla: kaipasin ihanien mausteiden siivittämää marokkolaista perusruokaa, taginen lämmössä haudutettuna.
Saimme eteemme alkukeiton, joka näytti lupaavalta, sillä se oli paksua ja yrttien värittämää. Suolaa siinä ei ollut yhtään, ei hiventäkään. Sen jälkeen tuotiin lihakebabit, joka oli käytännössä yksi lihapullapyörylä per henkilö sekä puolikas tomaatinsiivu ja muutama haiven amerikansalaattia. Tämän jälkeen kannettiin taginet pöytään. Jes! Kannen alta paljastui kuitenkin runsaasti kuskusia, jonka keskellä komeili kaksi kananpalasta sekä täysin löllöjä ja vetisiä kesäkurpitsa- ja porkkanapalasia. Makua ei ollut nimeksikään. Jälkiruoaksi tuotiin ripeään tahtiin vihreää minttuteetä keksin kera - se olikin hyvää ja makeaa, mutta piti hörppäistä äkäseen, koska seuraava bussilastillinen alkoi jo vyörymään sisälle. Koko ruokailun ajan saimme nauttia paikallisesta kovaäänisestä musiikista ja pyörähteli siinä vatsatanssijakin...



Nämä kujat olivat ehdottomasti retken parasta antia. Osittain ne olivat niin kapeita ettei aurinko päässyt laskeutumaan talojen lomiin ja homeen haju tuoksahteli tuon tuosta nenään. Niiden läpi kyllä lähes juostiin, mutta minä keskityin oppaan kuuntelemisen sijaan kuvaamiseen. Mieheni huolehti minun ja muun porukan välissä, että näin missä jonon häntäpää menee ja että ehdin juosten mukaan letkaan.
Joka mutkan takana odotti lauma kaupustelijoita - niin itsepäisiä, etten muista muualla nähneeni. Oli vain tarvottava eteenpäin naama peruslukemilla eikä auttanut antaa yhtään tilaa keskustelun avaukselle. Jos edes katsoit myyjään päin, hän lähti kulkemaan itsepintaisesti vierelläsi satoja metrejä.












Markkinakaduilla ja -aukioilla oli vilskettä ja reipasta kaupankäyntiä. Nyt oli vihannesten satokausi parhaimmillaan ja tarjontaa laidasta laitaan valtavina kekoina rempseästi suoraan maassa.





En lakannut ihmettelemästä ja ihailemasta tätä värien uskomatonta sinfoniaa. Kulma kulman takaa aukeni yhä uudenlaisia väriyhdistelmiä.






Matka jatkui kävellen noita mutkikkaita, sokkeloisia, ahtaita - mutta ah, niin kuvauksellisia kujia pitkin ja poikin torin kautta kohti pakollisia ohjelmanumeroita: matto- ja yrttikosmetiikkafirman tuote-esittelyihin.
Emme olleet ainoita, jotka liikuskelivat levottomasti kuunnellessamme matontekemisen saloja tai kuinka ainutlaatuista sahramia täällä tuotetaan. Moni muukin olisi katselllut paikallista kulttuuria rauhassa pakkomyynnin sijaan, varsinaisia nähtävyyksiä täällä ei juuri ole. Keskustelimme tästä pakkopullasta oppaan kanssa, ja hän myönsi reilusti, että ko. firmat maksavat matkanjärjestäjälle siitä, että he vievät matkailijat sinne. Pääluku lasketaan ja sen mukaan rahaa kilahtaa tilille.
Esitteessä oli ainoastaan maininta siitä, että päästään pistäytymään ja tutustumaan näihin, mutta ei siitä, että ne vievät lähes tunnin siitä lyhyestä ajasta, minkä pääsimme kävellen tutustumaan kohteeseen. Pistäytymisen olisikin vielä hyvin sietänyt.

Me ostimme retken suoraan espanjalaisesta matkatoimistosta ja maksoimme 65 e / hlö. Mukana oli myös Aurinkomatkoilta ostaneita, jotka olivat pulittaneet 87 e / hlö. Täsmälleen sama setti ja nouto lähes majapaikan edestä. Pelkät laivamatkat itse ostettuina olisivat maksaneet 65 e, joten voidaan ajatella, että käytännössä paikalliset 'matkamuistoyritykset' maksavat erotuksen, jotta opastetut matkat voidaan myydä noilla hinnoilla.
Sanoinkin, ettei meidän olisi tullut lähdettyä sinne itseksemme emmekä olisi nähneet näitä molempia kaupunginosia, enkä ymmärrä miten noilla kujilla olisi edes pystynyt kävelemään kartan avulla - tai edes uskaltanut. Silti närästää huimasti pakkokaupittelu!

Tämä jäi kuitenkin vaikuttavana matkana mieleen, vaikka saimme ja näimme vain pintaraapaisun Marokosta. Katsokaa noiden kuvien pysähtynyttä tunnelmaa, niistä aistii 1400-luvulla rakennetun kaupungin menneisyyden ja kulttuurin. Rosoista kauneutta ja hurmaavia värejä. Koko vanha kaupunki on iso nähtävyys.

- Maarit

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Herätysvoiteella heleyttä kasvoille

Vaikka yritin kuinka olla tarkkana, etten pakkaisi liikaa tavaraa tälle reissulle, lopputulos oli se, että jouduin miettimään todella tarkasti myös mukaan otettavan kosmetiikan - mitä oikeasti tarvin ja mitä ilman pärjään tämän reilun kuukauden. No, eihän se helppoa ollutkaan. Päädyin siihen, että jätin pois mm. naamiot ja kuorinnat, ja panostin muutamaan tehokkaaseen kasvojen hoitotuotteeseen.




Peruskosteusvoiteen (mitä myös mieheni käyttää) lisäksi pakkasin mukaani Estée Lauderin Revitalizing Supreme+ Global Anti-Aging Wake Up Balmin*. Tämä valikoitui meikkipussiin mm seuraavista syistä: muovinen pumppupullo = kätevä ja kevyt matkalla ja se toimii sekä päivä- että yövoiteena. Mutta oli muitakin syitä...

Otin tämän testikäyttöön jo kotona, niin että tiedän sopiiko se varmasti iholleni ja tykkäänkö siitä.
Tämä osoittautui täydelliseksi monikäyttötuotteeksi, joka sopii iholleni kun nakutettu. Wakeup Balm todella herättää ihon - hehkumaan. Heti-vaikutuksen tekee sen hennon roosainen nudesävy, jossa on aavistuksenomaista helmenhehkua. Se jättää säteilevän pinnan iholle, joten on erinomainen myös sameasta ja elottoman värisestä ihosta kärsiville.
Se on ihanan ohutta, muttei juoksevaa, ja antaa saman tien iholle pehmeää elastisuutta. Iho joustaa, saa paremman värin ja tuntuu kosteutetun samettiselta. Kuten tiedätte, rakastan voiteita, jotka jättävät pienen 'nahkean' tunteen iholle. Se on vain positiivinen piirre, joka tarkoittaa, että iho myös tuntuu hoidetulta. Tämä on sellainen.
Se näkyy ihollani ja silmien ympärillä, että olen ollut täällä paljon ulkona ja alttiina auringolle. Silti iho on pysynyt joustavan pehmeänä ja kimmoisana ja uskon, että Wake Up -voide on tehtävänsä tehnyt.

Tämä herätysvoide on ihana koska vain, mutta todellakin erinomainen vinkki myös matkaileville naisille, sillä tämä riittää reissulla yhdeksi ja ainoaksi voiteeksi, aamulla ja illalla.

- Maarit

* Tuote saatu blogiin

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Romantiikkaa - ja vähän sinistä






Minusta tuntuu, että olen usein aika rationaalinen ja funktionaalinen pukeutuja... Olikohan nuo nyt ihan oikeita sanoja... Mutta siis tarkoitan sitä, että pukeudun lämpimästi, koska palelen niin helposti. Tykkään sporttisesta ja raikkaasta tyylistä, se on luuytimessäni. Käytän usein mustaa, koska se on niin käytännöllistä ja niitä on helppo yhdistellä. 

Nyt kuitenkin heittäydyin ihan vallattomaksi ja ostin tuon romanttisen hulmuavahelmaisen mekon. Näin sen Indiska-tyyppisen liikkeen ikkunassa enkä voinut kävellä ohi... Se on ihanan tiivistä mutta ohutta puuvillaa. Sinisen lisäksi siinä on oliivinvihreää; helma on rypytetty runsaaksi ja yläosa on hyvin istuva ja olkaimet ovat riittävän leveät niin, että sitä voi pitää kaupunkikäytössäkin. 
Meille on tulossa neljän sukupolven naisten Kreikanmatka toukokuussa (äitini, tyttäreni sekä pikkutytöt), ja jotenkin näin nämä hulmuavat helmat siellä paahteisen auringon alla zorbaksen soidessa taustalla - ihanan Kreikan sinisissä maisemissa. 

Kyllä väriä - ja romantiikkaa - pitää olla elämässä - eikö vain!

- Maarit

torstai 23. maaliskuuta 2017

Ojen - valkoinen kylä vuorilla

Olin suunnitellut, että tällä matkalla haluaisin käydä katsomassa pieniä valkoisia kyliä, jotka täplittävät vehreiden vuorten kylkiä. Pari päivää sitten suunnittelimme reissua Cabopino-rannalle, minä ottamaan aurinkoa ja mies leijasurffaamaan. Tuuli olikin yllättäen sillä suunnalla niin kova, ettei sinne pystynyt jäämään, joten päätimme lähteä katsomaan Mondan kylää, missä kuvattiin Vain elämää ohjelman uusin jakso.

Lähdimme ajamaan Marbellasta ylöspäin, ja noin puolessa välissä matkaa eteemme aukesi laakson reunalla Blanka ja Albujata kukkuloiden kupeessa valkoinen talorypäs - Ojenin kylä. Siis sinne. Ensifiilis kylästä oli hiukan ankea, ei ihmisiä eikä mitään liikettä. Olemme usein törmänneet samanlaiseen sulkeutuneisuuteen ja uneliaisuuteen ennenkin paikoissa, missä ei ole turisteja.











Autoilu ja parkkipaikan löytäminen oli melko haastavaa pikkuruisilla mutkaisilla ja jyrkillä raiteilla. Samalla tulikin nähtyä kertaheitolla koko kylä. Parkkipaikka löytyi ja lähdimme tarpomaan kapeita kujia pitkin. Hiljaista oli, meidän lisäksemme siellä oli yksi turistipariskunta ja muutama paikallinen vilahteli siellä täällä. Mutta miten viehättävä ja aito kylä se olikaan! Ja nuo viherkasvit talojen seinustalla!
On ihme, miten tämä onkaan säilynyt näin koskemattomana, sillä tänne on matkaa Marbellasta vain n. 15 km! Nämä ovat parhaita kohteita ja lyövät mennen tullen Mijaksen tapaiset turistirysät.

Kirjoitan erikseen jutun upeasta Mondasta parin päivän kuluttua.

Päivittelen INSTAGRAMIIN lähes joka päivä jotain uutta tältäkin matkalta, tule seuraamaan...

- Maarit

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Joogaa with the view

Tämän upeampia ei voi joogasalin maisemat olla!
Aivan lähellä asuntoamme järjestetään kolme kertaa viikossa rantajoogaa, minne voi mennä ilman sen kummempia ilmoittautumisia. Pääsin tänään sinne ensimmäisen kerran sairastelun jälkeen, ja nyt ne on naulittu kalenteriin niin, ettei mikään meno mene niiden edelle.


Tunti oli yllättävän rankka, sillä aurinko porotti kuumasti eikä kunto ehkä ollut ihan vielä normaali. Niin vain kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa päällä seisomistakin - tuettuna tosin, mutta silti. En ole kuitenkaan ihan vielä valmis kokeilemaan sitä itsekseni... 
Hiekka oli niin pehmeä alusta, että se haastoi tasapainoilua, mutta ei haittaa. Ja katse harhaili tuon tuosta merelle, mutta ei haittaa sekään. Tämä oli joogaa kaikille aisteille!



Tunnin jälkeen kävelin hissukseen vesirajaa pitkin takaisin asunnolle. Kuvailin ja ihailin taas matkan varrella kaikenlaista eikä oikein millään olisi malttanut kavuta sisälle. Täydellinen joogasessio.



- Maarit

lauantai 18. maaliskuuta 2017

DIY vajaamittaiset housut x 3 asua

Ostan aina matkoilta hauskoja postikortteja ja tämä on Malagan tuliainen. Jotenkin se vaan sopi mielestäni tähän jutun aiheeseen aloituskuvaksi.


Mainitsinkin aiemmassa postauksessa, että lyhensin pellavahousut tätä matkaa varten vajaamittaisiksi. Olen kyllä käyttänyt lyhyitä farkkuja, mutta nyt vasta innostuin ajattelemaan kesäkäyttöön leveämpilahkeisia housuja. 
Mulla on ollut muistaakseni jo toissa kesästä lähtien mustat pellavahousut, jotka istuvat ylhäältä hyvin, mutta jotenkin pitkät lahkeet ovat näyttäneet kummallisilta liehukkeilta. Päätin lyhentää ne, ja niistä tulikin ihan suosikit tällä reissulla. Olen käyttänyt niitä kolmen eri pituisen yläosan kanssa, ja tässä on muutamia kuvia miltä ne näyttävät.


Tämä ainakin 10 vuotta vanha hiukan A-linjainen Second Female Nightin yläosa sai taas ihan uuden elämän, kun noita pussihihoja on taas ilmestynyt kevään ja kesän mallistoihin. Sen pituus on n 7/8 eli reiden puoliväliin. Tämä näyttää leveämpien ja lyhyiden housujen kanssa paljon paremmalta kuin ihan kapealahkeisten. Olen huokaissust monesti, että onneksi en ole myynyt tätä kirpparilla.
Jostain ihmeestä lensi roskakin tuohon polven päälle, eikä huomattu ollenkaan...


Tässä on polvipituinen musta pellavamekko, ja sekin toimii ihan ok. Tämä ei välttämättä ole suosikkini, mutta on oiva yhdistelmä silloin, kun tarvitsee vähän enemmän lämmikettä päälle. Ja usein täällä onkin tuullut niin reippaasti, että tätäkin olen käyttänyt paljon.



Omaa silmää miellyttää eniten tämä pitkä trikoomekkoasu, jonka alta näkyy vain vähän lahkeita. Tykkään, että matalat sandaalit on paras kenkämalli tämän kanssa. Ostin noi sandaalit täältä Oyshosta, ja vähän muutakin; niillä on todella kivat mallistot tänä keväänä.

Kotona odottaa sitten vielä Balmuirin näitäkin leveämpilahkeiset pellavanväriset housut, ja ajattelin lyhentää nekin. Vaikka olen niin tykännyt leveistä pellavahousuista, en ole osannut käyttää niitä enkä viihtynyt niissä. Sopivat ehkä paremmin pitkille...

Oletko sinä jo löytänyt tämän housumallin?


Kuvaajan ensivisitti blogiin. Hyvä salakuva, koska pääsi esittelemään mustaa asuaan tyylipostaukseen <3.

- Maarit