maanantai 27. marraskuuta 2017

Havaintoja Espanjasta - plussat & miinukset (+resepti)

Olemme lomailleet Espanjan Aurinkorannikolla muutaman kerran ja ajattelin nyt olevan sen verran kokemusta tästä alueesta ja maan tavoista yleensäkin, että voisimme kirjoittaa yhdessä mieheni kanssa niistä jutun. 


Niinpä istuimme tänään aamukahvilla pitkän tovin ja listasimme yhdessä Etelä-Espanjan plussat ja miinukset lomailijan kannalta. Siis sellaisia asioita, mihin olemme törmänneet täällä arjessa. Emme yritäkään saada aikaiseksi syväluotaavaa Espanjan tietoiskua vaan loma-arjen mukanaan tuomia havaintoja. Ja niitähän on. Niistä onkin tullut päivittäinen naurun - ja sadattelun - aiheemme.

Plussat


Ihan ensimmäiseksi molemmille putkahti mieleen ystävällisyys, kohteliaisuus ja avuliaisuus. Ei niitä ennen tänne matkustelua olisi osannut niinkään yhdistää kovaäänisiin espanjalaisiin, mutta siihen törmää aivan kaikkialla: ruokakaupassa kassa (neiti tai herra) tervehtii hymyillen ja jos ei ole paha jono, myös pakkaa tavarasi kasseihin ja toivottaa hyvää päivän jatkoa. 
Yksi erityinen kokemukseni on junasta. Kun melko täynnä olevaan vaunuun tuli kyytiin vanhempi arviolta 75-vuotisas rouva, yhdeltä penkiltä singahti välittömästi mieshenkilö tehden tilaa hänelle. Rouva naureskeli ja kieltäytyi istuutumasta, mutta kun valehtelematta 5-6 käytävällä seisovaa eri ikäistä ihmistä viittilöi hänelle 'istukaa ihmeessä', niin hän taipui istumaan. Oletteko törmänneet Suomessa tämmöiseen?
Jos olet ylittämässä katua ja otat askeleita vaikka vähän haaveillen eli ei niin nopeasti ja mielessäsi ajattelet antavasi noin 30 metrin päässä lähestyvän auton mennä rauhassa vielä ohi, niin ei. Auto pysähtyy ja osoittaa kädellään, ole hyvä! Usein tuulilasin takaa näkyy vielä aurinkoinen hymykin.
Kun olin tulossa Gondomme rappukäytävästä ulos, ovesta oli juuri tulossa pari remppaäijää kantaen olkapäillään ikkunoita. Toinen pysähtyi ovelle ja piti silti kohteliaasti ovea auki jalallaan madamelle.
Aivan käsittämätöntä sulavuutta ja kanssaihmisten luontevaa huomioimista.



Lehdisssä on kirjoitettu paljon ruoan hintaerosta Suomen ja Espanjan välillä ja monenlaisia prosentteja vilisee. Jostain on jäänyt mieleemme, että virallinen hintaero olisi noin15 %. Meidän kokemuksemme mukaan todellisuus on ihan toinen: ainakin kalat, äyriäiset, (aina) tuore leipä, viinit, leikkeleet, juustot... ovat Suomessa noin kolme kertaa kalliimpia.  Sen näkee ihan yksinkertaisesti kilohintoja vertailemalla. Hedelmissä ero ei ole niin suuri. Mutta joka ikinen kerta, kun olemme saaneet pakattua ostoksemme kasseihin, ihmettelemme loppusumman alhaisuutta, kun kassit ovat täynnä ns perustuotteita: maitoa, leipää, kalatuotteita, vihanneksia, kahvia, hedelmiä, viiniä. Kuitin alhainen loppusumma ihmetyttää kerta toisensa jälkeen.


Sama pätee ravintolahintoihin. Mielestämme parhaita paikkoja ovat paikallisten suosimat rempseät kansanpaikat, kuten ylläolevan kuvan Malagassa sijaitseva El Pueblo, joka oli lounasaikaan täynnä vilkasta puheensorinaa. Siellä söimme muuten reissun parhaan äyriäiskeiton. Paksussa sahramintuoksuisessa liemessä oli rapsakoiden krutonkien seassa karkarapuja, kalapaloja ja simpukoita.
Täällä on yleistä syödä Menu del Dia, joka koostuu aina listalla olevista annoksista. Se pitää sisällään alkuruoan, pääruoan, jälkiruoan ja juoman ja sen hinta pyörii usein noin 10-15 euron kieppeillä. Ylläolevan lounaspaikan menu-hinta oli 8.50 juomineen. Olisin maksanut tuosta espanjalaisesta tunnelmasta mielelläni muutaman euron viihdykehinnankin. Pieni olut on yleisesti euron ja lasi viiniä 1,50. Eli voidaan sanoa, että 30 eurolla kaksi henkilöä syö hyvin.

Hain yhtenä iltana asuntomme alakerran intialaisesta ravintolasta take away -annoksen. Tarjoilija sanoi valmistamisen kestävän 5-10 min., ottaisitko odottaessasi oluen - talo tarjoaa... Ei tapahdu Suomessa!




Maisemat täällä eteläisen rannikon tuntumassa ovat upeat. Myös Fuengirolan ympäristön maisemat ovat ylväät ja upeat: vuoristoa, pikkukyliä ja merta. 
Erittäin hyväkuntoiset tiet mutkittelevat rannikon muotoja seuraillen ties kuinka pitkälle pohjoista kohti (tai käytännössä itää kohti täältä katsoen, sitä vain on niin vaikea hahmottaa). Posottelimme 
A7-tietä pitkin Valencian maakuntaan ja huumaavan ihana meri oli läsnä toisella puolella koko reitin ajan ja vuoret toisella puolella. Vuorten väri ja muoto vaihteli ruskeista kuumaisista käkkäräkasvuisista kukkuloista vehreisiin pengerrettyihin viljelysrinteisiin. Välillä tie sukeltaa vuoren sisään ja jo hetken päästä se sukeltaa alaspäin ja taustalla häämöttää sininen meri. Ja tuon tuosta tien kaartuessa valkoinen kylä ilmaantui vuoren kupeeseen kuin helminauha. 




Täällä on ihan käsittämättöän siistiä, sekä Fuengirolan keskustan kaduilla että pienissä harvaanasutuissa kylissä. Paseo Maritimoa ja muita alueen katuja lakaistaan ja pestään vähintäänkin päivittäin. Missään ei näy roskia.
Jos näkee kadulle pudonneen nenäliinan, tulee melkein nolo tunne, että pitää noukkia se roskiin.

Ja sitten vielä kaksi tärkeää pointtia. Näillä seuduilla asuu myös paljon paikallisia asukkaita ja se tuo oman todella tärkeän lisänsä ilmapiiriin ja katukuvaan. Lämpötila on vielä marraskuussakin meille suomalaisille ihanteellinen. Mittari kipuaa päivittäin yli 20 asteen, mikä suo erinomaiset mahdollisuudet kaikenlaisen liikunnan harrastamiseen ulkona.

Miinukset

Asunnot ovat aika heikossa kunnossa. Olemme vuokranneet täältä asunnon muutaman kerran ja tämän kokemuksen myötä kokosimme ajatuksiamme. Talokanta on pääosin vanhaa, asunnot ovat kylmiä ja valitettavan usein sisäilmaongelmaisia. Marraskuussa lämpimän kesän jälkeen niissä pärjää vielä kohtuullisesti ilman lämmitystä mikäli asuntoon paistaa aurinko, sillä lämmitys perustuu suurelta osin auringon lämpöön. Meren läheisyys - vaikka tuo ihana onkin - tuo mukanaan viilentävän kosteuden, joka erityisesti keväällä tuntuu hyytävältä karkottaa. Ilmalämpöpumput ovat yllättävän harvinaisia ja asuinnoissa on melko yleisesti siirrettäviä lämpöpattereita; sähkönkulutus veloitetaan usein vuokran lisäksi erikseen.  
Jos asuntosi on ylimmässä kerroksessa, siellä on todennäköisesti vuotavan katon aiheuttamia sisäilmaongelmia. Muissa kerroksissa on muita sisäilmaongelmia... Ja jos otat nämä esille vuokrafirman kanssa, vastaus on 'we will fix it' ja ehdottavat päälle maalaamista. Justiinsa. Ja kokemusta on.
Huonekalut ovat mitä ovat, samoin keittiötarvikkeet. Tänne tullessamme hankimme ensi töiksemme uudet tyynyt, yleensä kunnon keittiöveitsen ja muutamia muita tarvikkeita. Nyt on kyseessä siis vuokra-asunnot. Mutta ensimmäinen lause koskee myös myytäviä asuntoja.

Olemme miettineet tuon tuosta josko olisi kätevää hankkia täältä pieni asunto, jota lapsemmekin voisivat käyttää lomillaan, mutta nyt kun olemme nähneet enemmän ja lähempää tätä touhua ja jutelleet monien ihmisten kanssa, taidamme kuitenkin jatkaa vuokralinjalla. Asunnon murheet jäävät taakse, kun suljemme oven. Meille ainoa vaihtoehto olisi juuri rakennettu uusi talo, mutta ne taas sijaitsevat liian kaukana rannasta.


Ihmiset ovat täällä kovaäänisiä ja meluisia, joten rauhaa ja hiljaisuutta kaipaava voi kokea sen stressaavana hälynä ainakin pidemmän oleskelun aikana. Meteliin törmää kahviloissa, kaduilla, kaupoissa - kaikkialla, missä tummat espanjoolit nauttivat elämästään ja terästävät juttujaan naurunremakalla ja kiekumista muistuttavilla si!-huudahduksilla. Itse koemme sen välillä rasittavaksi.

Aurinkorannikko on todella tiiviisti rakennettu ja sesonkiaikana rannat on aivan täynnä ja muutenkin ihmismäärä on varmasti sietokyvyn rajoilla. Sesonki hiljenee kuitenkin syyskuun jälkeen ja nyt marraskuulla on jo hyvin rauhallista. Rannoilla on enää muutamia auringonottajia vaikka lämpötilat ovat olleet hellelukemissa ja ravintoloissa on hyvin tilaa ja rauhaa. Mitä pidemmälle talvikauteen mennään, etenkin pienemmillä paikkakunnilla voi olla vaikea löytää ruokapaikkoja.

Ja sitten se resepti.
Viehättävässä Esteponassa (n. 20 km Marbellasta etelään) käydessämme piipahdimme lounaalla Plaza de la Flores -aukiolla. Puiden siimekseen, aukion laidalle oli levittäytynyt idyllinen Casa Doña Jeronima, jossa söin salaatin ensimmäistä kertaa elämässäni paistettuna. Ja nam! Se oli ihanan makeaa, hiukan rapsakkaa ja makeuden vastapainona oli pippurin ja valkosipulin aavistuksenomainen  maku.



Salaattipuikula muistuttaa muodoltaan ja ehkäpä maultaankin kiinankaalta, mutta on pienempi. En ole aivan varma, miten Doña Jeronima oli sen maustanut, mutta näin tein sitä itse - monen monta kertaa ja siitä tuli täällä yksi suosikeistamme. Ja Suomessa meinaan kokeilla pientä kiinankaalta tai endiiviä.

Resepti

Salaatti halkaistaan neljään osaan. Paistinpannulla kuumennetaan oliiviöljy ja
siihen lisätään mustaa pippuria ja valkosipulia. Salaattiin paistetaan nopeasti hiukan
tummaa pintaa joka puolelle niin ettei valkosipulit kuitenkaan pääse käryämään (niihin tulee helposti väkevä sivumaku). Jos paistaa salaattia liikaa, se nahistuu, joten tässä on oltava koko ajan pannun äärellä.

Me paistettiin lisäksi pimientos de padroneita, ties kuinka monetta kertaa täällä. Sitten vain makoisia isoja tomaattilohkoja kylkeen ja erilainen salaatti oli valmis. Näitä lisukkeita on tehty öljyssä paistetulle kalalle, kanalle ja äyriäisille - näissä vaatimattomissa oloissa ei nimittäin kovin monimutkaisia ja -vaiheisia kokkauksia pysty tekemään. Kun raaka-aineet ovat niin tuoreita ja erilaisia, on näilläkin vempaimilla silti saatu aikaiseksi aikamoiset herkut.


Onko sinulla kokemuksia jaettavaksi Espanjan matkailusta?

Terkuin Maarit & Matti






keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Hiekansävyisiä maisemia ja mitä muistoja ne herättivät minussa

Tämä postauksen idea syntyi tänään silmänräpäyksessä, kun katselin ottamiani kuvia tältä ja edellisiltä reissuilta tänne Aurinkorannikolle. Muistot nousivat pintaan. Ihanat muistot työelämästä, kun tein työkseni trendiesityksiä ja etsin netistä kuvia asioiden tueksi, taustaksi ja konkretisoimiseksi. Keräsin inspiroivia kuvia väritrendipresentaatioihin. Oi, miten ihanaa aikaa se on ollut ja olen niin onnellinen ja kiitollinen, että olen saanut tehdä niin luovaa työtä.

Nyt koen hieman samanlaisia innostavia ja syvältä koskettavia tunteita kun kirjoitan tätä blogia. Mietin aiheita ja teemoja, mistä kirjoitan. Suunnittelen ja kuvaan. Annan ajatuksen virrata. Ja parasta on se, että saan tehdä tätä omilla ehdoillani, omien aikataulujeni mukaan ja kirjoittaa niistä asioista, mitkä tuovat päiviin ja elämään positiivista energiaa ja hyvää mieltä. 

Tämä lähti menemään nyt vähän sivuun varsinaisesta aiheesta, mutta sen sijaan, että mietin aina kovasti etukäteen kirjoitusaiheita, tartuin nyt hetkeen. 

Teitä lukijoita on kertynyt jo valtavan paljon ja olen siitä todella kiitollinen ja ilahdun jokaisesta sen parissa vietetystä lukuhetkestä. Sillä on siinäkin mielessä valtavan suuri merkitys, että kirjoitan tätä blogia itsekseni ilman minkään ryhmän tai portaalin tukea ja olen joutunut (=saanut) omalla työlläni herättämään kiinnostuksenne.

Sydämellinen kiitos juuri sinulle, joka luet tätä nyt!

  

Se varsinainen jutun aihe, mikä herätti nämä muistelot ja tunteenpurkauksenkin, oli tämä äärettömän kaunis hiekansävy mikä tulvahti esille niin monista ottamistani kuvista. 
Joissakin kuvissa on ilmassa sateen jälkeistä usvaa auringon paistaessa ohuen pilviverhon takaa ja se pehmentää valon viileän vaaleaksi ja puuteriseksi. Moninaiset marmorin ja hiekkakiven vivahteet ovat vielä jäljellä satoja vuosia vanhan rakentamisen jäljiltä. Kaislat, kivet ja kissat sävy sävyyn.
Tämä värimaailma vaan on niin kaunis!














Useinkaan ei tarvita kovin ihmeellisiä asioita hyvän mielen tuomiseen - toivottavasti tämä blogini tuo myös sinulle hyvää mieltä.

Terkuin Maarit

perjantai 17. marraskuuta 2017

Näitä metsästän matkoillani

Päivät ovat soljuneet toinen toistaan aurinkoisimpana. Aamulla sain melko pitkän katseen mieheltäni, kun erehdyin tokaisemaan partsilla aamiaiskahvin äärellä, että hitsi kun on kuuma. Olen joka päivä lähtenyt liikkeelle: lenkille, rantajoogaan tai ihan vain haahuilemaan rannoille ja joskus keskustaan katsastamaan liikkeitä. Täällä ei ole moniakaan mainitsemisen arvoisia kauppoja, mutta muutama kiva on, ja niihin palaan aina täällä käydessäni. 
Espanjasta löytyy superihania kesä- ja rantavaatteita. Valikoimat ovat monipuoliset ja runsaat sekä hintataso edullinen. 
Nyt kaupat ovat tietysti pullollaan akryyli"villa"neuleita, nallemaisia onepieceoloasuja ja karvatohveleita. No, kaikki ovat kyllä tarpeen näissä olosuhteissa aina kevätauringon ilmestymiseen (ja asuntojen lämpenemiseen) asti, koska asunnot ovat viileitä ja kivilattiat järkyttävän kylmiä oikeastaan läpi vuoden. 


Kirjoitin viime syksynä yhdestä suosikkikaupastani Loca de Amor'ista (löydät viimevuotisen jutun täältä) ja ihanaa! siellä oli kesämallistoa vielä runsaasti jäljellä. Löysin sieltä itselleni ja tyttärelleni keveät puuvillaiset rantakaftaanit. Ilmavia ja etenkin ohutta puuvillaa on kovin vaikea löytää Suomesta. Ne ovat usein viskoosia, jotka painavat enemmän ja kuivuvat hitaammin. Puuvilla paranee ja pehmenee pesujen myötä ja on myös tyylikkäämmän näköinen.

Näille on erityisesti Aasian kuumuudessa päivittäistä käyttöä ja niitä on hyvä olla matkassa parikin kappaletta. Ihastuin tähän pellavanväriseen ja sen upeaan välimerelliseen kirjailuun. Se ylettyy pohkeisiin asti ja siitäkin iso plussa.







Mehevän punaisia kynsilakkoja ei voi koskaan olla liikaa! Sellainen keikkuukin aina pienen mustan muistikirjani sivuilla, jonne kirjaan muistettavia/ostettavia/nähtäviä ym asioita ennen reissuja. Koska käytän näitä tumman marjaisia mattaisia lakkasävyjä lähes aina ainakin varpaan kynsissä, ne myös hupenevat nopeasti. Matkoilla on myös kiinnostavampaa pyöriä kosmetiikkaliikkeissä, koska merkkejä ja valikoimaa on niin paljon. 
Nyt metsästys tuotti jälleen tulosta ja varpaissa hehkuu kypsän kirsikan täyteläinen puna!


Olen hurahtanut myös erilaisiin loungeasuihin ja metsästän niitäkin matkoillani ahkeraan. En halua kuitenkaan maksaa niistä tolkuttomasti ja laadun pitää olla riittävän hyvä. Suosikkiliikkeeni on espanjalainen Oysho. Heillä on alusvaatteiden lisäksi laajat mallistot ihanan pehmeitä kotiasuja, tossuja, pitkiä trikoisia aamutakkeja, urheiluvaatemallisto ja kesäaikaan uima-asuja... Värimaailma on aina hillityn kaunis, mikä tekee niistä täydellesti yhteensopivia ja monia voi käyttää muuallakin kuin rannalla tai kotinurkissa. Allaolevien kuvien sandaalit ja biksut löysin sieltä keväällä.




Täytyy lisätä vielä tähän loppuun, ettei jää väärää kuvaa matkoiltamme. En tosiaankaan pyöri koko aikaa shoppailemassa kylillä ja kujilla. Ehei, tuntuu itse asiassa, että sitä tekee yhä vähemmän ja vähemmän. Mutta silloin kun mennään, mennään valppaana tietäen mitä on metsästämässä.

Minkälaisia metsästyskohteita sinulla on vai maltatko pysyä pois kaupoista reissuillasi?

Ihanaa viikonloppua!

Maarit












lauantai 11. marraskuuta 2017

Vita Liberata - 3 loistavaa itseruskettavaa talvikauden lomille

Kun lähtee kalkkilaivan kapteenina lomalle talvikaudella, voisi olla paikallaan ottaa ennen matkaa hiukan lisäväriä itseruskettavilla. Itse ainakin tykkään ja jo sekin riittää kannustimeksi, että on kuvissa vähän freshimmän näköinen. Että edes ne osat mitkä näkyvät mekon tai sortsien alta eli jalat, käsivarret ja kasvot ovat hiukan päivettyneemmät. 

Markkinoilla on itserusketukseen mielenkiintoisia uusia ratkaisuja. Ne ovat helppokäyttöisiä eikä ole vaarana, että tulee ikäviä rajoja tai raitoja. Lopputulos on niin luonnollinen, että tottumatonkin käyttäjä saa niillä ilmettään piristävän kevytpäivetyksen.
Vita Liberata -sarjaa pidetään itseruskettavien edelläkävijänä ja siitä löytyy monia erilaisia tuotteita ja ratkaisuja raikkaamman värin saamiseksi iholle sekä eri tummuusasteita. Se onkin mielestäni SE juttu, saada raikas ja eloisa väri eikä oranssinpronssista luonnotonta ikirusketusta.


Vita Liberatan Trystal Pressed* on itseruskettavan aineen sisältävä mineraaliaurinkopuuteri. Käytän aurinkopuuteria muutenkin aina, joko puuterimaista tai nestemäistä, antamaan väriä kasvoille, joten tämä kuulosti heti kättelyssä tavattoman kätevältä itseruskettavaksi tuotteeksi. Ja sitä se myös olikin. Trystal Pressed on asteittain kehittyvä itseruskettava puuteri, joka antaa väriä iholle noin 8 tunnissa.

Sitä käytetään kasvojen alueelle aivan kuten aurinkopuuteriakin.  Ohjeissa neuvotaan levittämään sitä kosteutetulle iholle tai meikkivoiteen päälle, koko kasvoille. Tuote siis vaatii kosteutta alkaakseen vaikuttamaan, joten ei puuteria alle. Isolla aurinkopuuterisiveltimellä sitä levitetään ensin poskipäiden alapuolelle. Sen jälkeen kasvojen t-alueelle kevyin pyörittävin liikkein ja sitten alas leukalinjaan ja kaulalle. Sitten lisäkerros vielä poskipäiden alapuolelle varjostusefektin saamiseksi. Näin siis neuvotaan pakkausteksteissä ja teinkin niin ensimmäisellä kerralla.

Lopputulos oli todella luonnollinen, ja lisäilin sitä sitten päivittäin vain niihin kohtiin, mihin aurinko yleensä tarttuu ja aurinkopuuteriakin suositellaan laitettavaksi: otsan reunamille, poskipäiden alle, nenänvarteen ja leukaan. Pehmeää pyörittelyä isolla sudilla eikä mitään rajoja näkynyt.
Käytän melko tummia meikkivoidesävyjä, koska olen jonkin verran päivettynyt kautta vuoden, joten tämä varmasti vaikutti siihen, että se sulautui niin ihmeen hyvin ihooni ja antoi lisää eloisaa väriä kasvoille, vaikka käytin sitä kuten aurinkopuuteria. Tämähän on kuin luonnollinen kestovarjostus!

Sitä on saatavilla kahta eri tummuusastetta. Itselläni on käytössä tummempi Sunkissed, joka on silti melko hillitty bronze-sävy. Medium sopii taas hyvin vaaleaihosille. Selkeästi tummempaa päivetystä kaipaavan kannattaa valita jokin nestemäinen itseruskettava.

Tämä on mukana nyt matkallakin ihan aurinkopuuterina - mikä kätsä monikäyttötuote!


Olen ollut näiden Vita Liberata-tuotteiden käyttäjä jo toista vuotta, jolloin sain testiin tämän yläkuvassa olevan itseruskettavan Anti-Age seerumin. Kirjoitin siitä tämän jutun ja se onkin todella hyvä vaihtoehto, jos käytät mieluummin nestemäisiä tuotteita.


Erityisesti vartalon iholle on tarkoitettu Vita Liberata Ten Minute Tan. Se on poispestävä nopeavaikutteinen voide ja parhaimmillaan vartalon ruskettamiseen. Pronssinväristä voidetta levitetään iholle tasaisesti ja sen annetaan vaikuttaa 10 minuuttia, jonka jälkeen se pestään pois huuhtelemalla, ilman pesuainetta. Kannattaa muuten kuoria ihoa aina ennen kaikkie itseruskettavien levittämistä. Se helpottaa levittämistä ja takaa tasaisemman lopputuloksen myös polviin ja kyynärpäihin.
Väri alkaa muodostumaan selkeästi seuraavana päivänä. Itse rusketin tällä ennen matkaani sääret ja käsivarret. Niihin tuli selkeästi tasaisen päivettynyt väri, muttei mitenkään liian huomioitaherättävä. Sitä on hyvä levittää uudelleen muutaman päivän kuluttua mikäli haluaa värin säilyvän.

Vaihtoehtoja ja erilaisia versioita itsensä ruskettamiseen on siis runsaasti ja jokaiselle löytyy sopiva ratkaisu halusitpa kevyen tai paahtuneemman värisen rusketuksen. Ikävä rusketusraaka-aineen tuoksukin on saatu hyvin neutraloitua.

Otatko sinä väriä purkista ennen lomareissuja!

Maarit




torstai 9. marraskuuta 2017

Mereneläviä, veden värejä ja maakrapu

Ehkä kaikkein ihaninta ruoan suhteen täällä reissussa on merenelävien valtaisa tarjonta. Kun Suomessa myydään tuoreena ylihintaan muutamaa kalalajiketta ja pakkasaltaasta löytyy katkarapuja, jotka kypsennettäessä kutistuvat lähes olemattomiin, täällä jokaisen marketin hulppean pituiselta kalatisikiltä löytyy vaikka minkä näköisiä, kokoisia ja värisiä mereneläviä - noin kolmasosalla Suomen hinnoista. Isoin lähikauppamme täällä on Mercadona ja sieltä löytyy ihan kaikkea mistä vaan voi kuvitella kokkaavansa.
Olemme valmistaneet babymustekaloja, tiikerirapuja, erilaisia simpukoita ja kaloja, joista suosikkimme on tälläkin matkalla maukas ja pehmeälihainen dorada eli kulta-ahven.

Käymme ulkona syömässä aina silloin tällön, mutta pääosin kokkaamme itse. Ulkona syömiseenkin kyllästyy, kyllä! Ei jaksa aina laittaa itseänsä ja ryhtyä pukeutumaan iltamyöhällä. Meidän mielestä on huomattavasti leppoisampaa kokata näistä tuoreista ja maukkaista raaka-aineista ja syödä leppoisasti omalla terassilla meren huokailua tai pauhua kuunnellen. 
Ruoanlaitto on on muutenkin lempparihommaani, mutta erityisesti täällä laitan sitä lähes haltioissani.  Miehenikin osallistuu täällä siihen hommaan ihan eri lailla kuin kotona, jopa kaupassa käyntiin... 

Keitetyistä simpukoista on tullut tällä matkalla suosikkimme ja pyöräytin tänäänkin illalla niitä kattilallisen. Kuullotan ensin pilkotun sipulin ja muutaman valkosipulin kynnen öljyssä isossa kattilassa. Sitten lorautan sinne valkoviiniä, ehkä 4-5 dl. Kun se on kiehunut pari minuttia, heitän sinne kilon harjattuja ja pestyjä simpukoita porisemaan muutamaksi minuutiksi välillä hölskyttäen. Sitten sekaan silputtua persiljaa tai korianteria, kumpaa sattuu olemaan. Rapeakuorista maalaispatonkia kylkeen, ja vähän aiolia päälle. Vartin pikaruoka on valmis eikä ole hinnallakaan pilattu, sillä simpukat maksavat 1,95 e/kg! 




Asuntomme kohdalla, mutta kaukana merellä on jättimäiset pyydysyhdyskunnat, jotka koetaan ilmeisesti aamuyön tunteina, sillä päivisin siellä ei näy mitään liikettä. Pienet kalastusalukset lipuvat edestakaisin päivän mittaan lähempänä rantaa ilmeisesti nuottaa vetäen. Viikonloppuna rannoille ilmestyvät valtavan pitkät onget, jotka isketään pystysuoraan hiekalle ja onkija itse istuu leppoisasti, mutta valppaana aurinkotuolissa. 




Mökkimme on rannalla ja kaipaan aina meren äärelle, missä milloinkin asustelemme matkoillamme. Rakastan meren tuoksua, aaltojen kohinaa ja sen upeita värejä: vihreän, turkoosin, sinisen loppumattomia sävyjä. Pienvene- ja pienet kalastussatamat ovat kiehtovia. Niistä tulee vapauden ja hyvänolon tunne. Mutta jännää on se, että en halua enkä mene mielelläni merelle. Pelkään itse asiassa olla veneessä, paitsi lähes tyynellä kelillä. Purjehtijaksi minusta ei ole ollenkaan. Uimataitokin on vähän niin ja näin. 

Niin kauan on levollinen olo, kun sitä kaikkea voi ihailla maalta käsin. 

Terkuin Maarit, maakrapu.












maanantai 6. marraskuuta 2017

Matkakosmetiikkaa - uusia päteviä reissukumppaneita

Matkalle lähtiessä - olipa kyseessä lyhyempi tai pidempi reissu - mukaan pakattavan matkakosmetiikan merkitys on iso, sekä määrän että koon suhteen. Jos lähdet lyhyelle matkalle, pitää harkita tarkoin mitä laukkuun mahtuu ja minkä kokoisia pakkauksia otat mukaan, mahdollisimman pieniä tietysti. Ja ihan sama juttu, jos kyseessä on pidempi matka - silloin tulee muuta tavaraa yleensä enemmän ja kosmetiikkaakin tarvitaan isommat ml-määrät. En lappaa koskaan laukkuun 'kaikenlaista'. Yleensä levitän mukaan otettavat purkit sängyn päälle ja mietin mitä tarvitsen aamulla, illalla, auringossa jne.

Silti aina on kiva ottaa matkalle mukaan jotain uutta, jota voi testailla ajan kanssa. Meillä on esimerkiksi tällä matkalla mukana kasvovoiteena yksi yhteinen Lumenen Lähde-sarjan 24h kosteusvoide, jota tuunaan öljyn ja/tai seerumin kanssa itselleni. 

Matkakosmetiikan joukkoon pääsi muutamia hyviä ja minulle uusia kosmetiikkatuttavuuksia, joita olen saanut testattavaksi blogiin. En kuitenkaan uskalla korkata niitä vasta matkalla, joten kaikki on hyväksi ja itselle sopiviksi testattu jo kotona. 


Olen käsien- ja kynsienhoitoaddikti - käsivoidetta pitää olla aina saatavilla ja pikkutuubi kulkee aina mukana. Samoin haluan, että kynteni ovat kunnossa ja hyvin hoidetut. Kynsilakan lisäksi otin mukaan Essencen arganöljyä sisältävän kynsinauhaöljyn. Pakkaus on kätevä pieni kynsilakkapullo ja sitä on helppo levittää siveltimellä kynsinauhoihin iltaisin. Saman sarjan alus- ja päällyslakkayhdistelmä on myös jo kotona testattu ja hyväksi havaittu. Huomasin siinä jännän ominaisuuden, kun käytin sen päällä aivan vaalean roosaa lakkaa. Olin unohtanut laittaa tätä yhteen kynteen ja sen kynnen lakkaus oli vähän mattaisempi kuin muut. Eli sen lisäksi, että se lisää lakan pitoa ja tasoittaa ja suojaa kynttä, se myös antaa lisäkiiltoa aluslakkana. Tiesithän, että tätä voi laittaa myös vähän kulahtaneen ja himmentyneen lakkakerroksen päälle raikastamaan sävyä ja antamaan lisäkiiltoa. Erinomaiset ja edulliset matkakaverit. 


Tällä reissulla kävellään joka päivä pitkiä matkoja ja sen olen oppinut, että en lähde reissuun ilman Compeedin Rakonestopuikkoa ja Rakkolaastareita. Puikko tekee esim. kantapäähän ohuen kalvon, joka ehkäisee rakon tai hankauksen syntymistä. Rakkolaastarit muodostavat jo syntyneen rakon päälle geelimäisen kalvon, joka helpottaa kävelemistä. Nämä pysyvät jaloissa jopa kolme päivää, toisin kuin peruslaastarit. Olemme miettineet, että lähdemme lähivuorille vaeltamaan ja silloin on varauduttava myös laastareilla. Compeedilla on myös erinomainen kantapäävoide todella kuiville tapauksille, joka on miehellä käytössä päivittäin. Toimii!


Kasvojen ihon hoitamisessa ei kannata oikoa, etenkään kun ollaan lähes aamusta iltaan auringossa, vaikkei rannalla välttämättä makoilekaan. Ihon kosteuttamiseen on tullut uusi tuotekategoria, hoitovesi. Tämäkin on rantautunut meille Aasian suunnalta ja siellä nämä tunnetaan nimillä lotion tai essence.
Pieni tietoisku: kasvovesi puhdistaa iholta puhdistusaineiden jäämät, mutta hoitovesi sisältää hoitavia aineita kosteuselementtien lisäksi ja tätä laitetaan iholle kasvoveden jälkeen.

Olen ihan hurahtanut tähän Lumenen Sisu Hoitoveteen! Taputtelen sitä kasvoille vanulapulla puhdistuksen jälkeen, en hienovaraisesti vaan kastelen lapun aivan kosteaksi ja taputtelen sitä antaumuksella. Jos iho onkaan ollut yhtään kuivan tuntuinen, niin tämän jälkeen kaikki kuivuus on tipotiessään. Siinä on antioksidanttipitoista männynkaarnauutetta ja hyaluronihappoa - suosikkiani!


Jokin öljy pitää olla aina mukana ja nyt otin tämän uuden apteekeissa myytävän suomalaisen Atopik-sarjan Rauhoittavan kauraöljyn mukaan. Kirjoitan myöhemmin lisää tästä kiinnostavasta sarjasta, mutta tässä ensifiiliksiä öljystä. Ensinnäkin, rakastan öljyjä (sen varmaan kaikki lukijani tietävätkin...) ja toiseksi, rakastan kauran tuoksua. Tässä on sellainen suomalaisen puhdas kauran tuoksu.  Se ravitsee ja vahvistaa kuivaa ja herkkää ihoa, imeytyy hyvin, mutta jättää silti sen kaipaamani öljyisen pinnan. Tätä iltaisin pari pisaraa kasvojen ihoon taputellen. Kätevä 30 ml pipettipullo on myös oiva matkapakkauksena.


Uudeksi kumppaniksi kutsun vielä tätä Lieracin Sunissime seerumiakin, joka uudistui keväällä ja halusin ottaa sen tähän mukaan, sillä se on myös vakikumppanini matkoilla. Tämä on tarkoitettu auringonoton jälkeen, mutta olen käyttänyt sitä myös aurinkovoiteesen sekoitettuna, päivävoiteeseen sekoitettuna, yövoiteeseenkin...eikä siitä ole haittaakaan ollut. Päinvastoin. Siinä on hyaluronihappoa, aikuisen ihon superkosteuttajaa ja täyteläistäjää, jota mielestäni jokaisen ihostaan huolehtivan pitäisi sisällyttää hoitorutiineihinsa.
Oleilen paljon auringossa - nykyään pidempiä ajanjaksoja -  ja uskon, että tämä ihanan tuoksuinen ja tuntuinen apteekkiseerumi on osaltaan vaikuttanut siihen, että ihoni ei ole siitä kärsinyt eikä oireillut kuivumisella.

Kirjoitin tästä seerumista sekä Lieracin hoitavista aurinkovoiteista toukokuussa täällä, kun olimme Samoksella neljän sukupolven matkalla, käy kurkkaamassa.


Aurinkoisin terkuin,

Maarit