torstai 30. maaliskuuta 2017

Tanger - opastetun retken tunnelmia laidasta laitaan

Yhtenä toiveenani on jo vuosikausia ollut matka Marokkoon - nähdä ja kokea sen upea arkkitehtuuri väreineen ja kuvioineen sekä päästä herkuttelemaan herkkupatojen ääreen. Tanger on niin lähellä Aurinkorannikkoa, että oli oiva tilaisuus lähteä matkaan, opastetulle ryhmäretkelle. Olen ollut edellisen kerran tällaisella matkalla yli 30 vuotta sitten, joten oli jo aikakin liittyä taas hälisevän turistiporukan joukkoon. 

Bussi nouti meidät klo 7 lähes asuntomme edestä ja reilun kahden tunnin kuluttua olimme Espanjan etelärannikolla Tarifassa, mistä oli noin puolen tunnin laivamatka Tangeriin. Matkanjärjestäjän tarrat rinnuksissa purkauduimme laivasta kätevästi suoraan autoramppia pitkin. Heti tullin jälkeen meitä oli vastassa leveästi hymyilevä paikallinen oppaamme, herra Said, aito berberi omien sanojensa mukaan: Hello, I'm your man!
Nousimme bussiin ja matka kohti kaupunkia alkoi. Tanger on jakautunut kahteen osaan: uuteen ja vanhaan. Uusi Tanger levittäytyy rannikkoa pitkin Atlantin puolelle ja ilmaston kosteus näkyy seudun vihreytenä ja rehevyytenä. Talokanta on sekoitus uutta upeaa sekä vanhaa lähes rappiotilassa olevaa. Aivan rannikon tuntumassa alue tunnetaan vauraampien asuinalueena. Todella upeita palatsimaisia villoja hallitsi kukkuloilla silmiähivelevillä merinäköaloilla. Siellä sijaitsee myös kuningas Muhammad VI:n kesähuvila, mutta yhtään kuvaa ei tältä alueelta ole, koska suunnitelmissa ei ollut yhtään pysähdystä täällä. Kuninkaan villakompleksin kuvaaminen edes bussin ikkunasta ei ollut sallittua. Yksi pysähdys sentään tehtiin - kameliajelua halukkaille kahdella eurolla. Senkin olisi voinut jättää väliin, sillä ajelu kesti noin 10 metrin lenkin, ja siinä välissä pyydettiin ratsastajia nostamaan kädet ylös kuvauksen ajaksi. 










Vanhan kaupungin portilla matka jatkui kävellen kohti lounaspaikkaamme. Paikka oli todennäköisesti turistiravintola, mutta ei se niinkään haitannut, sillä upeahan se oli. Mutta ruoka oli aivan kelvotonta pöperöä. Odotusarvot eivät olleet edes hirveän korkealla: kaipasin ihanien mausteiden siivittämää marokkolaista perusruokaa, taginen lämmössä haudutettuna.
Saimme eteemme alkukeiton, joka näytti lupaavalta, sillä se oli paksua ja yrttien värittämää. Suolaa siinä ei ollut yhtään, ei hiventäkään. Sen jälkeen tuotiin lihakebabit, joka oli käytännössä yksi lihapullapyörylä per henkilö sekä puolikas tomaatinsiivu ja muutama haiven amerikansalaattia. Tämän jälkeen kannettiin taginet pöytään. Jes! Kannen alta paljastui kuitenkin runsaasti kuskusia, jonka keskellä komeili kaksi kananpalasta sekä täysin löllöjä ja vetisiä kesäkurpitsa- ja porkkanapalasia. Makua ei ollut nimeksikään. Jälkiruoaksi tuotiin ripeään tahtiin vihreää minttuteetä keksin kera - se olikin hyvää ja makeaa, mutta piti hörppäistä äkäseen, koska seuraava bussilastillinen alkoi jo vyörymään sisälle. Koko ruokailun ajan saimme nauttia paikallisesta kovaäänisestä musiikista ja pyörähteli siinä vatsatanssijakin...



Nämä kujat olivat ehdottomasti retken parasta antia. Osittain ne olivat niin kapeita ettei aurinko päässyt laskeutumaan talojen lomiin ja homeen haju tuoksahteli tuon tuosta nenään. Niiden läpi kyllä lähes juostiin, mutta minä keskityin oppaan kuuntelemisen sijaan kuvaamiseen. Mieheni huolehti minun ja muun porukan välissä, että näin missä jonon häntäpää menee ja että ehdin juosten mukaan letkaan.
Joka mutkan takana odotti lauma kaupustelijoita - niin itsepäisiä, etten muista muualla nähneeni. Oli vain tarvottava eteenpäin naama peruslukemilla eikä auttanut antaa yhtään tilaa keskustelun avaukselle. Jos edes katsoit myyjään päin, hän lähti kulkemaan itsepintaisesti vierelläsi satoja metrejä.












Markkinakaduilla ja -aukioilla oli vilskettä ja reipasta kaupankäyntiä. Nyt oli vihannesten satokausi parhaimmillaan ja tarjontaa laidasta laitaan valtavina kekoina rempseästi suoraan maassa.





En lakannut ihmettelemästä ja ihailemasta tätä värien uskomatonta sinfoniaa. Kulma kulman takaa aukeni yhä uudenlaisia väriyhdistelmiä.






Matka jatkui kävellen noita mutkikkaita, sokkeloisia, ahtaita - mutta ah, niin kuvauksellisia kujia pitkin ja poikin torin kautta kohti pakollisia ohjelmanumeroita: matto- ja yrttikosmetiikkafirman tuote-esittelyihin.
Emme olleet ainoita, jotka liikuskelivat levottomasti kuunnellessamme matontekemisen saloja tai kuinka ainutlaatuista sahramia täällä tuotetaan. Moni muukin olisi katselllut paikallista kulttuuria rauhassa pakkomyynnin sijaan, varsinaisia nähtävyyksiä täällä ei juuri ole. Keskustelimme tästä pakkopullasta oppaan kanssa, ja hän myönsi reilusti, että ko. firmat maksavat matkanjärjestäjälle siitä, että he vievät matkailijat sinne. Pääluku lasketaan ja sen mukaan rahaa kilahtaa tilille.
Esitteessä oli ainoastaan maininta siitä, että päästään pistäytymään ja tutustumaan näihin, mutta ei siitä, että ne vievät lähes tunnin siitä lyhyestä ajasta, minkä pääsimme kävellen tutustumaan kohteeseen. Pistäytymisen olisikin vielä hyvin sietänyt.

Me ostimme retken suoraan espanjalaisesta matkatoimistosta ja maksoimme 65 e / hlö. Mukana oli myös Aurinkomatkoilta ostaneita, jotka olivat pulittaneet 87 e / hlö. Täsmälleen sama setti ja nouto lähes majapaikan edestä. Pelkät laivamatkat itse ostettuina olisivat maksaneet 65 e, joten voidaan ajatella, että käytännössä paikalliset 'matkamuistoyritykset' maksavat erotuksen, jotta opastetut matkat voidaan myydä noilla hinnoilla.
Sanoinkin, ettei meidän olisi tullut lähdettyä sinne itseksemme emmekä olisi nähneet näitä molempia kaupunginosia, enkä ymmärrä miten noilla kujilla olisi edes pystynyt kävelemään kartan avulla - tai edes uskaltanut. Silti närästää huimasti pakkokaupittelu!

Tämä jäi kuitenkin vaikuttavana matkana mieleen, vaikka saimme ja näimme vain pintaraapaisun Marokosta. Katsokaa noiden kuvien pysähtynyttä tunnelmaa, niistä aistii 1400-luvulla rakennetun kaupungin menneisyyden ja kulttuurin. Rosoista kauneutta ja hurmaavia värejä. Koko vanha kaupunki on iso nähtävyys.

- Maarit

24 kommenttia:

  1. Kiitos aivan mahtavista kuvista, joista todella välittyi pysähtynyt tunnelma. Aivan mahtavat markkinat, mikä värisinfonia!!Kyllä maailmassa on paljon kauniita paikkoja ja sinä esittelit niistä taas yhden kolkan. Täytyy laittaa korvantaakse! Ihanaa lomaa! Arja-Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja-Leena! :) Tulee aina niin hyvä fiilis, kun juttu herättää kiinnostusta. Kyllä sinne kannattaa ehdottomasti mennä käymään, koska matka on lyhyt Etelä-Espanjastakin.

      Poista
  2. Hienoja kuvia olet kuitenkin kiireen keskellä ottanut. Matkailu avartaa.... Oikein hyvää loppuviikkoa teille. /t. Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Ja on välillä hyvä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolellekin... Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Tosi Pro kuvia!T.Pone

    VastaaPoista
  4. Oijoi, mikä väri-ilottelu! Hienoja kuvia. Jostakin kumman syystä tykkään marokolaisista sisustusjutuista mausteena... Ostitko mitään sisustukseen liittyvää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin ne on hienoja. Mutta se juuri kismittikin, että siellä mattoliikkeessä oli myös sisustustavaraa, mutta enemmänkin historiallisia koriste-esineitä, mitkä eivät olleet mieleisiä eikä niitä mitä olisin kaivannut. Ja minnekään muualle ei ollut aikaa pysähtyä...

      Poista
  5. Upeita kuvia, mutta hengästyttävältä kuulosti retkenne. Olisikohan vegetaristille ollut mitään tarjolla? Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Siihen retkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa, ei ainakaan esitelty... Mutta muualta varmasti saa, onhan se myös kasvisten luvattu maa ja täysin omavarainen - kuten Our Man selosti ;o)

      Poista
  6. Olipa kiva lukea. Sama kokemus vaikka eri maasta! Olin Intiassa ja just tuo, ettei voi oleilla aidoissa paikoissa ja pakkomyynti turistipaikoissa ja niihin vieminen oli yllätys. Intiassa ruoka oli aina hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitoon tunnelmaan ja oikeisiin paikkoihin pääsee varmimmin omatoimimatkoilla... Varmasti tuollakin saa hyvää ruokaa, onhan marokkolaiset maut hyviä ja hienosti maustettuja, mutta kyseinen ravintola oli selvästi turistimatkoihin keskittynyt ja näin halvalla tehty kustannustehokasta muonaa. Luin vielä muutamia matkablogeja, ja sieltä löytyikin aivan samanlaisia kokemuksia myös ruoasta kuin meilläkin oli...eli sama kuvio toistuu...

      Poista
  7. Pikaretkestä huolimatta aivan upeita ja tunnelmallisia kuvia. Harmi tuo pakkomyynti ja huono ruokailu erityisesti, sillä marokkolainen ruoka on todella hyvää.

    Tangerissa olen käynyt muutaman kerran, läpikulku matkalla Espanjaan lomalle ja pari kertaa suomalaisten ystävättärien luona viikonlopun vietossa, asuin nimittäin Rabatissa yli 10 vuotta. Tanger on vilkas satamakaupunki, vähän rähjäinenkin. Parhammillaan mielestäni mereltä katsottuna ;)

    Kivaa viikonloppua sinulle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Sinä tunnetkin marokkolaisuuden sitten hyvin! Itselleni jäi sellainen fiilis, että tämä kerta Tangerissa riitti. Se huonokuntoisuus ja rähjäisyys mikä kuvissakin välittyy, loi hieman pelottavankin leiman eikä ole tarvetta mennä uudelleen. Samoin sinulle ja toivotaan aurinkoa huomiselle!

      Poista
  8. Upeaita kuvia ja kyllä tuli mahdoton matkakuume!
    Nuo pakkokaupustelijat on ärsyttäviä, onneksi niihin olen suht vähän törmäänyt.
    Tästä matkasta ja kokemuksesta oli ihana lukea.
    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa - kiitos! On niin kiva, jos on innostuttanut muutkin kuvillaan ja tarinoinnillaan. Kävin lukemassa blogiasi - kiva kokonaisuus, menee lukulistalle ehdottomasti :) Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  9. Ihania värejä ja mitkä tunnelmat kuvissa, ja ihan hengästyin tuosta menosta ryhmän kanssa, mä olisin varmaan karannut omille teilleni jos olisin uskaltanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Sepä se, ei kuule uskaltanut jäädä pois porukasta. Se on niin älyttömän sokkeloinenkin, ties mihin olisi joutunut. Ja me kysyttiin oppaalta laivan paluulähtöaikaa, niin eipä kertonut...varmasti sen takia, ettei lähdetä omille teillemme.

      Poista
  10. Hienoja kuvakulmia olit löytänyt. Ja aivan mahtavat värit! Ihan on ammattilaisotteita kamerakäsittelyssä. Oli mukava törmätä Päivin kaupalla ennen joulua.

    VastaaPoista
  11. Oi, kiitos paljon! Vanhakaupunki oli kuin kuvattavaksi tarkoitettu, jos ajattelee nyt ihan vain visuaalisesti. Supervaloisa, vaikkei aurinko paistanutkaan kujien syvyyksiin, mutta juuri se teki kuvaamisesta niinkin helppoa, näin vasta-alkajalle ;o) Oli tosiaan kiva tavata ja jutustella!

    VastaaPoista
  12. Löysin blogisi sattumalta ihan hetki sitten ja olen ahminut kuvia vauhdilla, vähän ehtinyt tekstejäkin vilkaisemaan. Miten osuukin omaan sisustusmakuuni sekä kotisi että mökkisi! Niin kaunista, tyylikästä ja kodikasta. Ja itsekin rakastan mäntyjä, näkyy löytyvän sinultakin monista kuvista :)

    Koska olen uusi täällä, haluaisin kysä sinulta muutaman kysymyksen. En ole varma, oletko jossain täällä jo avannut näitä asioita - ja toisaalta jos et halua niitä kertoa, niin sekin on sitten ok. Mutta tässäpä näitä:

    1. Missäpäin Suomea asutte?
    2. Onko kotinne rivitalo vai omakotitalo?
    3. Missäpäin on mökkinne?
    4. Oletko itse vielä työelämässä? Ja jos, niin millä alalla?
    5. Minkä ikäisiä omat lapsesi ovat?
    6. Löytyykö blogistasi pihakuvia kotoanne (en itse löytänyt)?
    7. Ovatko nuo ihanat tiiliseinät kodissanne alkuperäisiä vai oletteko itse muuranneet vanhan seinän päälle vai miten on toteutettu?

    Olipa ihana löytää pitkästä aikaa uusi, viehättävä blogi! Ihanaa kevättä sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Ja ensinnäkin paljon kiitoksia ja kiva, että olet löytänyt tänne blogiini. Olen kirjotellut tätä vähän yli vuoden eli melko uusi olen täällä blogimaailmassa. Hyvin voin kertoa näitä asioita, mitkä ovat jo olleet sillä blogissakin: asustelemme Espoossa omakotitalossa, ja mökkimme on Länsirannikolla pienellä paikkakunnalla (en ole sen tarkemmin tainnut sitä mainita). En ole enää työelämässä, mutta minulla on pitkä ura kosmetiikkamaailmassa, Lumenella. Sen vuoksi kirjoittelenkin paljon aikuisen naisen kauneudenhoidosta ja meikkaamisesta. Omat lapseni ovat jo aikusia, kolmenkympin molemmin puolin. Pihakuvia ei kodistamme taida olla yhtään, johtunee siitä, että tuo mökki+omakotitalo on sen verran haastava yhtälö, ettei kotipihaan ole panostettu mitenkään erityisesti :) Tiiliseinä on keittiön ja makkarin välissä, ja se on muurattu paikoilleen jo rakennusaikana. Tiilet ovat vanhoja ja puhdistettuja... Aurinkoista kevättä sinullekin! :)) Terveisin Maarit
      PS Jos haluat tiedon aina uusista postauksista, käy tykkäämässä blogin facebooksivusta.

      Poista
  13. Ihania kuvia. Mitkä värit ja valo! Tuntuu, ettei mikään ole hetkeen muuttunut. Omasta vierailustani samassa paikassa on jo 30 vuotta. Retki oli kuin toisinto omastani. Olin Aurinkomatkojen retkellä, kiersimme pieniä kujia, kaupustelijat riippuivat käsipuolessa, kävimme mattomyymälässä, jossa oli ahdistava tunnelma. Ulos ei päästetty, ennen kuin oli riittävän kauan viivytty...Poikkeuksena taisi olla nahkatehdas, joku ei helteellä ollut ehkä paras paikka hajun takia...Me söimme Couscousia ja tuoretta leipää, joka oli kyllä silloin maukasta. Kiehtova paikka, vähän ehkä pelottikin, mutta muistoksi jäi muutama kiva valokuva. Kauheasti ei ole tehnyt sen jälkeen mieli sinne matkustaa. Jäi tunne, että meitä hyväksikäytettiin. Toisaalta tuon kaupustelunkin ymmärtää, onhan siellä myös kurjuutta ja köyhyyttä ja elääkseenhän ne kauppaavat. Kiva oli kuviesi myötä kyllä omaa matkaa muistella.

    VastaaPoista
  14. Eipä ole tosiaankaan retkikonsepti muuttunut vuosien mittaan :)) Vaikka jostain linkin hiljattain, että kuvaaminen heikentää silmin nähtävää muistijälkeä, olen ihan päinvastaista mieltä. Kuvat tuovat uudelleen lomamuistot mieleen! Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista