keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Ja ulkona sysimusta yö...

Teimme muutaman päivän mökkireissun ja laitettiin se nyt samalla talviteloille. Meri nousee usein pihalle asti ja kaikki, minkä myrsky voi viedä mukanaan, on nostettava riittävän kauas pihalta terassille tai talon taakse. On käynyt niinkin, että aaltojen tuoma monen metrin levyinen kaislapötikkä on odottanut meitä keväällä ihan talon terassin edessä. Meri on vienyt mennessään kerran myös rannalle jääneen penkin.
Puuhastelun jälkeen käytiin saunassa hämärtyvässä illassa, pulahdettiin rapsakkaan mereen, lämmitettiin takkaa ja poltettiin kynttilöitä. Ja ulkona sysimusta yö.
Yhtenä päivänä oli vähän enemmän vauhtia ja erilaista meininkiä, kun mökkillä oli kuvaussessio. Siitä en voi kertoa vielä tässä vaiheessa enempää. Täältä saa sitten lukea, kun mahdollinen H-hetki koittaa (eihän sitä koskaan tiedä ihan varmasti toteutuvatko kaikki suunnitelmat). Kuvaustiimiltä saimme ihanaa joulumantelisuklaata ja glögiä, ihana ensituntuma jouluun :) 
Näin leppoisalta tämä kuulostaa, mutta kyllä hommaa oli yllin kyllin kaikille päiville. Ilmat vaihtelivat suoraan pihalle puhaltavasta lounaistuulesta upeaan auringonkultaamaan aamuun. Kuten aina. Maisema oli vaihtunut jo kauniin keltaiseksi, mutta pelargonia rehotti vielä ihmeen heleän vihreänä. Harmittaa, että sitä ei saa säilytettyä hengissä talven yli, kun ei ole minkäänlaista viileää kellarita tai kuistia.










Otin kuvat Olympus PEN 7 -kamerani uudella kiinteän polttovälin linssillä, 25 mm 1,8. Kuvasin into piukeena kaikenlaista eteeni osuvaa. Sillä saa juuri noita kuvia, missä kohde on edessä terävä ja tausta on sumea. Tykkään tästä jo nyt hirveästi ja nyt jatketaan opiskelua manuaaliasetuksia kohti.

Nyt kuitenkin untenmaille! Terkuin Maarit

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Nyt minullakin on taipuisat ripset! Testasin Yumi Lash -kestotaivutuksen

Sain tilaisuuden mennä testaamaan ripsien kestotaivutusta Fenix Kauneuskeskukseen, joka on myös Yumi Lashien maahantuoja ja pääkouluttaja. Sehän sopi paremmin kuin hyvin, sillä olen taivuttanut piikkisuoria ripsiäni jo kymmeniä vuosia - joka päivä. Ne on niin toivottoman suorat, että taivuttamisen jälkeenkin olen joutunut käyttämään vedenkestävää ripsiväriä, se kun on ainoa, mikä on pitänyt ne myös taivutettuina.
Kuvat eivät sitten ole mitään hääviä katsottavaa, mutta halusin ottaa aidot ja meikkaamattomat kuvat, niin että näette todellisen tilanteen. Loppukuvissa on käyttämäni perussilmämeikki.


Tässä yläkuvassa ovat ripseni aivan luonnontilassa, ilman meikkiä ja taivutusta. Eipä siinä paljoa ripsiä näy!

Yumi Lash -kestotaivutuksessa ripset taivutetaan silikonimuotin avulla ylöspäin, toisin kuin ripsipermanentissa, missä ne kihartuvat.  Minulle taivutuksen teki SKY-Cidesco kosmetologi Marjo, joka tiesi todella mitä teki. Keskustelimme pitkään siitäkin, mikä olisi sopiva silikonimuotin koko eli taivutuskulma juuri minun ripsilleni, niin että ne eivät nouse 90 asteen kulmassa suoraan ylöspäin, mutta silti taipuvat riittävän näyttävästi. 
Ripsien puhdistamisen jälkeen alaluomille asetettiin ensin suojalaput ja yläluomelle silikonimuotit, joiden päälle ripset liimattiin vesiliukoisella liimalla. Tämä on tärkeä vaihe, sillä jokainen ripsi pitää liimata juuri oikeaan ja suoraan linjaan, koska ne jäävät juuri siihen muotoon, mihin ne on laitettu. Jos ne ovat 'ristissä' ne tulevat myös olemaan niin. Sen jälkeen niille levitettiin permanenttiaine n. 20 minuutiksi. Seuraava vaihe oli aineiden puhdistaminen vedellä ja ripsien värjäys. Koko operaatioon meni aikaa noin tunti.
Ennen      -     Jälkeen
Kun näin lopuksi peilistä ripset, multa pääsi huudahtus! Niin upea taivutus niissä oli! Jälkeen -kuvassa silmät punoittavat vielä hiukan, mutta se meni ohi tunnin sisällä. Alakuvassa lopputulos näkyy vielä selvemmin.


Ja nyt tulee se tärkein asia: en ottanut näitä taivutuksia sen vuoksi, että mun ei tarvitsisi enää meikata. Tai että pärjäisin vain ripsivärillä. Se helpottaa ja nopeuttaa meikkaamista ja on hyvä ennen lomamatkoja. Tämä aihe kirvoittikin meillä Marjon kunnon kiivaan keskustelun.
Aikuisen naisen ei pitäisi käyttää silmämeikissä pelkkää ripsiväriä, sillä se näyttää oudolta etenkin silloin, jos on pidemmät ja taipuisat ripset. Silmät näyttävät hämähäkkimäisiltä ja olemus on hailukka. Kevyt rajaus ja neutraalia luomiväriä koko luomelle, myös luomivaon yläpuolelle, niin silmien muoto tulee esille ja kokonaisuus on harmonisempi. 



Yumi Lash kestotaivutus on paljon luonnollisempi ja kauniimpi kuin ripsien pidennykset. Valitettavan usein näkee naisia, joilla on pidennykset, mutta he eivät huolehdi niiden ylläpidosta. Sitten yksittäiset ripset sojottavat miten sattuu ja lopputulos on kaikkea muuta kuin siisti.

Tällä systeemillä ei ole niitä ongelmia. Siinä vaiheessa, kun uusia ripsiä alkaa kasvamaan taas suorina, niitä voi kevyesti taivuttaa kunnes ottaa uuden taivutuksen. Sehän ei ole itselleni mikään ongelma, kun olen taivutellut niitä noin 40 vuotta. Kestotaivutuksen hinta on n. 90 e ja se kestää 8-12 viikkoa. 

Tämä on erinomainen helpotus lomamatkoilla ja etenkin Aasiassa, missä ilmasto on kuuma ja kostea. Kulmat kuntoon ja vähän roosabeigeä luomiväriä (nutrian sävyjä) tekee jo ihmeitä ja tyyppi näyttää kuvissakin astetta paremmalta kuin olmi, hih.

Yumi Lashien luotettavuutta lisää myös se, että näitä saa tehdä vain valtuutettu kauneusihoitola, tekijän pitää olla kosmetologi ja maahantuoja huolehtii itse jokaisen kouluttamisesta.

Voin jo tämän yhden kerran perusteella sanoa, että tämä on mun juttuni! Kiitos vielä Marjolle erinomaisesta lopputuloksesta ja hyvistä kauneuskeskusteluista.

Tunnetko sinä jo tämän taivutuksen tai oletko kenties jo kokeillut sitä?

Maarit

Seuraa blogiani:

lauantai 14. lokakuuta 2017

Tuokiokuvia Palmasta, hotellivinkki ja pari kivaa terassia

Tein ensimmäisen Mallorcan matkan 13 vuotta sitten ja seuraavana vuonna palasimme sinne uudelleen, nyt häämatkalle. Saari on vetänyt puoleensa näiden vuosien aikana jo useita kertoja ja yksi suosikkikylistämme, missä olemme asuneet monesti, on rauhallinen Illetas, joka on n. 20 min. matkan päässä Palmasta länteen.

Viime keväänä tein äitini kanssa ensimmäisen kaupunkimatkan Palmaan. Asuimme ihan vanhan kaupungin ytimessä ja siltä reissulta löytyy kirjoittamani kaksi juttua: 9 vinkkiä lomailuun Palmassa  sekä Palman parvekkeet. Nyt vietimme täällä neljä päivää ja tässä on muutamia vinkkejä ja kivoja käyntikohteita.

Ensin vähän yleistä kuvafiilistelyä... Olen niin lumoutunut tuosta heleästä valosta ja sen leikistä rakennusten seinillä. Ikkunaluukuista. Pastellinpunertavista ja kellertävistä taloista. Parvekkeista. Ikiaikaisista kujista.


Tällä kertaa asuimme Plaza Majorin pohjoispuolella vanhan kaupungin alueella, kivassa Innside Palma Centerissä, jonka löysin kaverini instasta.
Matka hotellilta vanhan kaupungin kauniiseen ytimeen oli hiukan pitkä (verrattuna viimevuotiseen majoitukseen, joka oli ihan Plaza Majorin vieressä), mutta sen korvasi moderni terassi sekä uima-allas katolla. Siellä oli ihanaa lepuutella auringon lämmössä jalkojaan pitkän kaupunkivaelluksen jälkeen, ihastella kattojen yli aukeavaa kellertävien talojen monimuotoisia kattoja ja nauttia iltadrinksut. Kattorerassi on oiva lisä kaupunkihotelliin. Kävely vanhaan kaupunkiin kesti noin 10 min., joten sekin kyllä taittui ihan kivasti.
Aamiaisbuffa oli täysin hintansa arvoinen, sillä pöytä oli runsas, monipuolinen ja terveellinen. Ei ollut mitään, mitä olisin jäänyt kaipaamaan. Tyylikkään kodikas aamiaishuone oli sijoitettu avarasti suoraan ala-aulaan ja siitä oli kiva seurata ympäristöä.
Myös huoneiden sisustus oli makuuni: yksinkertaista ja selkeää, vaaleita värejä.
Ja hotelli oli upgradannut meidät yläilmoihin parvekkeelliseen huoneeseen kuohuviinin kera - syntymäpäivän kunniaksi. Muutenkin palvelu oli äärettömän hyvää. Me like!


Ylenpalttinen lämpö helli meitä koko neljän päivän ajan, mikä ylitti kaikki loman odotusarvot. Vanhankaupungin kujat olivat silti leppeän viileitä kävellä ja terassit kutsuivat tuon tuosta nauttimaan café solon tai cavan.
Tässä on pari kivaa terassia/kahvilaa ihan vanhankaupungin ytimessä, mutta silti pois niiltä kaikkein ruuhkaisimmilta alueilta.


Aivan Katedraalin ja Royal Palace de Almudainan takana pienessä puistikossa valtavien puiden siimeksessä on rauhallinen kahvilakeidas. Miellyttävä pysähdyspaikka, jossa voi ihailla suosittujen nähtävyyksien jylhiä muureja.

Bar Cas Caparrut
C / Palau Reial 19



Quartera-aukiolla sijaitseva baari on sopiva pikkusuolaisen ja viinilasillisen nauttimiseen. Tämän paikan löysimme jo viime vuonna ja ihastuimme sen korttelimaiseen tunnelmaan ilman ruuhkaisia jalankulkuryppäitä. Kuten kuvasta näkyy, iltakin ehti hämärtyä, kun vielä istuskelimme täällä.

Bar Terraza Gaudi
Plaza Quartera, 5



Ja loppuun vielä äiti-tytär -selfie <3
Nyt tuli kirjoitettua niin pitkä juttu ja ihan liikaa kuviakin, mutta toivottavasti jaksoitte lukea!

Ihanaista viikonloppua!

Maarit

PS Mulla on muutama kiva vaateputiikkivinkkikin kuvattuna, laitan ne lähipäivinä tänne.




tiistai 10. lokakuuta 2017

Syysmuutto olohuoneessa

Liekö Habitaren ja syksyn muiden sisustustapahtumien vaikutusta, mutta olohuoneen järjestys alkoi kaipaamaan päivitystä. Ja kun sellainen vaihde tulee päälle, niin eihän siitä pääse yli. Tiedätte varmaan tunteen. Se tässä on kuitenkin hyvä puoli, etten ole ostanut mitään uutta. Tai no, kaksi tyynyä.

Alla on kuva vanhasta järjestyksestä eli sohva oli talon pitkällä ikkunaseinällä ja valkoiset nojatuolit talon päädyssä.


Loppujen lopuksi homma oli aika yksinkertainen, eli sohva ja nojatuolit vaihtoivat paikkaa ja siirsin pikkupöytiä niiden väliin. Musta teräsjalkainen pikkupöytä matkasi kierrätykseen. Beige rahi oli ollut pitkään evakossa alakerrassa ja nyt sillekin löytyi paikka takan edestä. Sen käytettävyys voi olla kyllä vähän heikko, jos haluaa istua takan ääressä, mutta se haaste ratkaistaan sitten myöhemmin...








En ole vielä ihan varma, onko tuo sohvapöytä parempi näin vai nojatuolien edessä. Sitä on pyöritelty molempiin suuntiin, mutta pitää nyt vielä katsoa ja makustella asiaa. Valkoiset nojatuolit antavat mielestäni tuossa lisävaloisuutta ja jotenkin kivemman fiiliksen, kun ovat nyt paremmin esillä.


Kaikki huonekalut otettiin reilusti irti ikkunoista ja näin myös ilmavuus lisääntyi, kun valoa tulee huonekalujen takaakin.


Muistatteko, kun pohdiskelin tyynyjuttuja elokuussa? Tummia vaiko vaaleita - tuo juttu löytyy täältä.
No, päädyin vaaleisiin neutraaleihin, mitä meillä jo olikin ja hankin lisäksi kuvassa pilkottavan hailukan jäkälänvihreän samettityynyn ja pehmeän sinikuvioisen niitä täydentämään.

Kyllä tulee aina niin raikas ja uudistunut fiilis kotiin, kun muuttaa vähän järjestystä. Jopa siivoaminenkin tuntuu kivemmalta...

Maarit



maanantai 9. lokakuuta 2017

Hiekkaleikeistä brunssikirjan kuvauksiin - hetkiä viikon varrelta

Menneeseen viikkoon on mahtunut monenlaista touhua ja menemistä. Yksi tärkeimmistä jutuista on se, että olen käynyt kuntosalilla jo parisen kuukautta, maanantaisin ja perjantaisin, ja vielä joogassa venyttelemässä tiistaisin.

Become-sali Espoossa, missä käyn, on kotoisa ja kutsuva. Kahvintuoksu tulvahtaa vastaan jo ovella ja asiakkaat otetaan vastaan lämpimästi ja iloisesti. Käyn aamupäivän tunneilla, minne me aikuisemmat voimme mennä kertamaksulla. Luulisi, että silloin olisi helppo jättää menemättä, mutta ei. En ole jättänyt yhtään kertaa väliin ja sovin kaikki muut menot niin, että pääsen salille. Siitäkin tulee hyvä mieli, että meidät aikuisemmat kohdataan avoimesti ihmisinä. Ja siellä nauru helisee, kun muistelemme vanhoja aikoja ja tapoja.

Olen niin innoissani tästä, ettei menneen viikon sateetkaan ole hetkauttaneet yhtään. Vihdoin olen päässyt siihen tilanteeseen, että odotan salille menoa! Täällä saa sekä fyysisesti hyvän olon tunteen että iloa ja energiaa päivään. Tällainen pieni ja kodikas sali peittoaa mennen tullen supertehokkaat ja usein kolkot isot kilpailijansa.


Söin hillittömän herkullista kasvispastaa viikolla Espoon Majakka-ravintolassa ja sitäpä oli kokeiltava kotonakin. Uunipastan kastikkeeksi tuli kasvisseos, mihin paistoin ison munakoison, fenkolia ja pikkutomaatteja. Maustoin ne tomaattipureella, chilillä, valkosipulilla, suolalla ja hunajalla, niin että siitä tuli tulisen makea. Kun homma oli valmis, paistoin marinoitua tofua öljyssä kullanruskeaksi, joka tuli pastan päälle. Kaverini vinkkasi tästä tofusta, ja jäin siihen heti koukkuun. Se oli niin maukasta ja ihanan rapeaa paistettuna. 
Vähän hävettää laittaa nyt näitä omia ruokakuvia tänne, kun näin eilen, miten ammattilaiset kuvaavat ruokiaan...


Meillä oli loppuviikosta taas pieniä yökylävieraita ja koti muutti muotoaan hetkessä, kun lelukopat kaivettiin esiin. Pienten lasten kansssa päivät on täynnä ihmettelyä ja naurua, kun näkee miten 1,5 vuotias seuraa siskonsa touhuja ja matkii ihan kaiken. Miten hän opettelee sanoja ja osaa ihmeen hyvin jo niillä muutamalla yksittäisellä sanalla ilmaista tahtonsa. Meillä on vakiulkoiluretki lähirantaan ja kävelypoluille, missä isompi kiipeili joka ikiseen puuhun, mitä reitiltä löytyi. Rantsussa tehtiin yhdessä cupcaket, matkalta kerättiin kuivuneita oksia maljakkoon ja kiviä siltä varalta, että niitä tarvitsee leikkeihin. Eikä haitannut yhtään, vaikka sadetta ripotteli välillä. Meille kaikille olisi opettelemista lapsista ja hetkeen tarttumisesta.



Vaikka oli sateentuhrua, niin ilma oli harmaan kaunis (tämä ei ole mv-kuva) ja rannoille nostettujen veneiden pohjista löytyi näin taiteellisia kuvioita. Venesatamasta löytyi monenlaista ihmeteltävää, mm. tutkimme, mikä veneistä on kaikkein isoin. Sitten luimme niiden nimiä ja yhdestä löytyi isomman toinen nimi Matildakin. Ja sekös oli hauskaa.


Viikon huipentuma oli sunnuntainen brunssi. Satuin avaamaan facen just oikealla hetkellä, kun sinne pompsahti ilmoitus lukijabrunssista ja taisin olla peräti ensimmäinen klikkaaja kymmenestä mukaan mahtuvista. Kyseessä oli Liemessä sekä Viimeistä murua myöten blogien kuvaukset ja behind the scenes -sessio keväällä -18 ilmestyvää Brunssi-kirjaa varten.

Nämä luovat ja taitavat ruokabloggaajat olivat taikoneet lumoavan kasvisbrunssin itämaisin ja aasialaisin maustein. En voi tässä nyt paljastaaa, mitä kaikkea oli tarjolla, mutta ne tulevat sitten siihen kirjaan. Enkä malta odottaa, että saan sen käsiini!

Ihania makuja, tajuttoman kaunista ja upeaa värien harmoniaa. Sain tästä taas valtavasti inspiraatiota omaankin kokkaamiseen ja erityisesti erilaisten mausteiden käyttämiseen uudella tavalla. Lämmin kiitos vielä Jennille ja Saaralle ikimuistoisesta herkuttelusessiosta!





Tässä on linkit molempiin blogeihin ja tietoa uudesta kirjasta. Kannattaa myös tutustua blogien resepteihin: Liemessä ja Viimeistä murua myöten.






Tässäpä oli näitä viime viikon puuhasteluja. Niin, ja tuolla omassa ruokakuvassani näkyy tamminen ruokapöytämme - sen pinta on nyt vihdoinkin hiottu ja enää käsittelyä vailla. Miten kauniin vaalea ja tasainen siitä tulikaan. Pieni suuri asia! Kiitos miehelleni ja to do -listan voimalle ;o)

Sateet näyttävät jatkuvan tälläkin viikolla, mutta minua ne eivät nyt haittaa, sillä lähden äitini kanssa pikkulomalle Palmaan. Ja siellä näyttää paistavan vielä helteisesti!

Mukavaa viikkoa kaikille lukijoilleni!

Maarit

PS Mikään edellämainituista ei ole kaupallinen vaan puhtaasti omasta halusta kirjoitettu juttu.