sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

JUHANNUS HARMAALLA HUVILALLA

Vietimme Juhannuksen täällä ystäviemme ihanassa harmaassa mökissä. Hurautimme sinne pienellä retroveneellämme muutamassa minuutissa. Matka on aina pieni jännitysmomentti, sillä meri näillä seuduilla on hyvin runsaskivinen.

Hyvin meni ja perillä odotti iloinen porukka ja kolme innokasta koiraa pyöri jaloissa makupaloja vaanien. Herkkuja piisasikin, sillä talon rouva oli jälleen taikonut pöydät notkeiksi ihania ruokia. Vaikka itse sanoikin, etten mää ny mitää ni ihmeellist laita... No, oli kuitenkin pyöräyttänyt cazpachon, fenkoliporkkanoita, parmesaaniparsaa, sillikaviaarileipiä, itsesavustettua lohta, ribsejä, perunasalattia... Kylä syötyy sai, kuten Poris on tapana sanoa, kun ruoka on erinomaista. Olen joutunut itsekin tässä vuosien mittaan tottumaan tähän tyyliin, että mitään ei kehuta ennenkuin viimeisessä hädässä.
















Mökissä ja pihapiirissä on lämmin tunnelma, sillä siellä on yhdistetty taitavasti vanhat rakennukset ja uudisrakentaminen. Kaikki niemen rannat on otettu eleettömästi hyötykäyttöön käyttämällä vanhaa harmaantunutta puuta, ja auringon kierto huomioiden. Silti fiilis on moderni ja raikas.

No nyt kyllä tuli kehuttua ihan liikaa...mutta niin hauskaa oli, että aamuun asti meni.

Aurinkoista sunnuntaita!

Maarit

PS. Jos liikutte Porissa, niin käykää kurkkaamassa mökin omistajien sisustusparatiisissa Sisustus Deconellassa.


maanantai 20. kesäkuuta 2016

HELEÄ IHO JUHLIIN - JA MUUTENKIN!

Varmaan kaikki blogiani lukeneet ovat huomanneet, miten tärkeänä pidän heleää ja tasaista ihoa. Olen kirjoittanut siitä mm heleysduon sekä meikkivoidejutun yhteydessä. Kun olen menossa juhliin, pidän huolen siitä, että ihoni on hyvässä kunnossa ja näyttää tasaiselta.

Nyt voi kuulostaa siltä, että valmistaudun kaiken maailman hoidoilla juhliin useita päiviä ennen. Ehei! Asia on kuulkaas niin, että se tärkein on tehty jo vuosien mittaan. Ja se on säännöllinen ihon hoitaminen! Kertahoito kun ei saa ihmeitä aikaan tässäkään, vaan säännöllisyys. Tästä voisin kirjoittaa pitkästikin, mutta nyt olennaiseen.

Miten loihdin juhlaihon ja heleyttä hiuksillekin? Tässä avainkolmikko: heleysduo, auringonkultaa iholle ja hiuksille sävynkirkastajaa.

1. HELEYSDUO

Edeltävänä iltana kasvojen puhdistuksen jälkeen tein tämän kaksivaiheisen pikahoidon, eli ensin Lumene Glowlla syväpuhdistuskuorinta ja sen jälkeen yöksi Lieracin Anti-age naamio. Se on aivan käsittämätöntä miten pehmeäksi nämä tekevät ihon. Täältä löytyy ohjeet ja vinkit.


2. AURINGONKULTAA IHOLLE

Pidän kevyestä päivetyksestä, se vaan on paljon raikkaamman näköinen mielestäni. Nyt löysin sitä tukemaan uuden ihanan tuttavuuden: Dr. Hauschkan Translucent Bronzing Tint. Pigmenttinesteen tehtävä on antaa iholle läpikuultavaa auringonkultaamaa sävyä. Se on melko tummaa pullossa, mutta se onkin äärettömän kuultavaa ja ohutta. Sekoitin sitä meikkivoiteeseeni, Lumenen Nude Perfection Fluid no 3,  Aamun kajo. Näin sain ihoani vastaavan hiukan tummemman sävyn; niinkuin muistatte meikkivoidejutustani, suosin aina hiukan tummempaa sävyä kuin oma ihoni on. Bronzing Tint eroaa varsinaisista pigmenttinesteistä läpikuultavuutensa ansiosta. Tätä voi sekoittaa myös päivävoiteeseen, jolloin syntyy sävyttävä päivävoide.
Peitin sitten peitevoiteella nenänpielien, poskien ja leuan epätasaisuuksia, ja lopuksi lisäsin Tintiä vielä niihin paikkoihin, mihin lisään yleensä aurinkopuuteria. Ja näin oli pohjustus meikille valmis.

En lisännyt puuteria missään vaiheessa kasvoille ettei luonnollinen ja hehkuva kevytkiilto häviä. Lumenen meikkivoide pysyy hyvin paikallaan, ja koska se on niin ohutta, iho kuultaa silti läpi. Tämä on juuri se juttu, mikä tekee ihosta kuultavan ja heleän eli sitä ei peitetä tukkoon.

Nämä olivat avainasiat oman ihoni heleydeksi:

- Säännöllinen hoito - siitä ei saa tinkiä
- Kuorinta ja naamio tarvittaessa - mutta säännöllisesti
- Kuultava meikkivoide
- Pigmenttineste räätälöimään meikkivoiteen sävyä päivetyksen mukaan ja antamaan auringon hehkua kasvoille



3. HIUKSILLE SÄVYNKIRKASTAJA

Hiuksiani on raidoitettu - voin sanoa jo että vuosikymmeniä. Huh! Nyt alkoi olla jo juurikasvuakin näkyvillä ja raitojen sävykin oli hiukan muuttunut. Niinpä pesin hiukset juhla-aamuna John Friedan Sheer Blonde -tuotteilla. Sekä shampoossa että hoitoaineessa on liilaa pigmenttiä, joka raikastaa optisesti vaalennettuja hiuksia ja fressaa hiusten yleisilmettä. Olen käyttänyt näitä noin kerran kahdessa viikossa normishampoiden välillä.  Ja ainakin vaaleissa hiuksissa nämä sävynkirkastajat toimivat erinomaisen hyvin, eivät muuta väriä mutta antavat eloisan heleyden. Sen jälkeen huolellinen pohjaföönaus, ja kuiviin hiuksiin päälaelle rullat puoleksi tunniksi ja kestävä kampaus on valmis.


Muun meikin tein kuten teen sen joka päivä, ei mitään erikoisjippoja tai erikoisia värejä. Huolehdin siitä, että silmämeikki kestää koko päivän ja mukana reissussa kulkee vain huulikiilto ja -punakynä.
Kirjoittelen syksymmällä enemmän aikuisen naisen meikkaamisesta ja väreistä, kun on enemmän niiden aika.

Ihanaa juhannusviikkoa kaikille!

Maarit

lauantai 18. kesäkuuta 2016

TYYLIVINKKEJÄ KESÄN JUHLA-ASUIHIN

Taannoin kyselin teiltä, minkälaisista asioista ja aiheista haluaisitte lukea blogissani. Yksi toiveista oli juhlapukeutuminen, ja nyt olikin sopiva hetki tarttua siihen, kun juhlimme pikku-palleron ristiäisiä viime viikonloppuna.

Olen jo vuosikausia tehnyt niin, että ostan juhla-vaatteen heti, kun törmään liikkuessani oman tyyliseeni sopivaan asuun. En edes muista, koska olisin viimeksi joutunut hikipäässä kiertelemään kaupoissa hakemassa asua johonkin tilaisuuteen. Näin vaatekaappiini on muodostunut muutamien luottoasujen varasto ja pyörittelen niitä juhlista toiseen. Niitä ei ole monia, mutta ne toimivat hyvin eri tilanteissa. Juhlavaatteeni ovat ehkä enemmänkin siistejä yleisasuja, joita koruilla, koroilla ja käsilaukuilla asustetaan juhlavimmiksi. Se ylellisin yksityiskohta niissä onkin kangas: suosin silkkiä sen ihanan ihotunteen ja kauniin laskeutumisen vuoksi. Pari viimeisintä, mitkä ovat näissä kuvissa, olen onnistunut löytämään ystävämyynnistä, joten hintakin on ollut mieluisa yllätys.

Mietin muutamia päiviä ennen tilaisuutta melko yleisellä tasolla mitä kaapissani on vuodenaikaa ajatellen, ja sen pohjalta ajan miettimään muita asusteita.

En ole yhtään sellainen tyyppi, joka valmistautuu muutenkaan tuntikausia tuleviin juhliin, ja niinpä päätinkin tehdä luettelon tärkeistä ja ei-tärkeistä asioista.

1. MITÄ EN KOSKAAN LAITTAISI PÄÄLLENI JUHLIIN (enkä muutenkaan)

Jakkupukua, kello- tai vekkihameita, sifonkia, tylliä... Ei mitään liian hörhöistä, koristeellista, rönsyilevää. Liian isoja telttamaisia vaatteita tai liian pieniä selvästi nuorille suunnattuja. Ihmeellisiä eläin- tai muita printtikuvioita.
Olen huomannut, että viihdyn juhlissa parhaiten yksinkertaisen tyylikkäissä tunika- tai mekkomaisten yläosien ja kapeiden mustien housujen yhdistelmissä. Vähiten ei asiaan vaikuta se, että olen kova palelemaan, mutta tyylini on muutenkin reipashenkinen ja yksinkertainen ripauksella naisellisuutta. Tällaisessa asussa on helppo ja mutkaton olla.

2. NÄMÄ OVAT JUHLIEN KUIN JUHLIEN LUOTTOASUNI

Tämä alla oleva asu on ollut päälläni useissa juhlissa. Yläosaa voi käyttää mekkona tai tunikana, ja siinä on kivana yksityiskohtana takaa pidempi helma. Takasauma on myös lähes vyötärölle asti auki, ja sauman reunoilla on hauskat 'liehukevekit', mitkä tekevät siitä kiinnostavan ja juhlavan. Itselläni tämäkin toimii luontevammin mustien kapeiden housujen kanssa kuin mekkona.

Yläosa on DAY Birger et Mikkelsenin tummansinipohjainen silkkimekko. Mustat housut ovat Zaran tukevan ryhdikkäät trikookankaiset pitkikset. Lämmikkeenä käytän jakkujen sijaan Balmuirin huiveja, ja illemmalla voi olla musta nahkatakki. 
Tämä harmaa/malva/musta yläosa on tämän kevään hankinta, myös DAY Birger et Mikkelseniltä. Tämä oli päälläni ristiäisissä ja sen kanssa olen käyttänyt niinikään mustia housuja. Kenkinä joko mustat sandaalit tai nudet korkkarit.
Ainoa kesäinen juhlamekko on tämä useita vuosia sitten Nizzasta ostettu Tara Jarmon. Ihastuin rekillä ensin sen väreihin ja ihanaan kukkakuvioon, ja kun sovitin sitä, niin mallikin oli kuin itselle tehty. Parasta tässä on kaunis laakea kaula-aukko, juuri oikea polvimitta sekä vyö, jossa on rusetti edessä. Tätä käytän lämpimillä ilmoilla ja säärten pitää olla ehdottomasti paljaat (ja iho mielellään ruskettunut). Ballerinat sopivat hyvin tämän mekon kanssa, mutta itse viihdyn paremmin sen kanssa korkkareissa, koska ne antavat jaloille pituutta.

3. KENGÄT JA LAUKUT JOKA TILANTEESEEN

Kiiltonahkasandaletit ovat kesäjuhlissa ihanat, niissä on naisellinen nilkkaremmi ja melko tukeva korko, joten niillä ei tarvitse sipsutella. Silti ne ovat sirot.
Nudet Geoxin korkkarit on ollut käytössäni jo useita vuosia, ja silti ne kuuluvat edelleen suosikkeihini. Nudenväriset kengät antavat lisäpituutta, mikä ei ole haitaksi...
Käsilaukuista musta MiuMiun kirjekuorimalli ja vihreä pieni Furla täydentävät muuten yksinkertaiset asut ripauksella ylellisyyttä. Olen hankkinut vuosien mittaan muutaman nahkaisen merkkilaukun, eikä tarvitse juuri koskaan päivitellä sitäkään, ettei löydy sopivaa laukkua asuun. Säästää aikaa ja hermoja kummasti. Näitä lainailee tyttärenikin, joten hyöty ja ilo on kaksinkertainen.


4. OIKEAT MITTASUHTEET

On tärkeää käyttää sellaisia vaatteita, missä on juuri itselle sopivat mittasuhteet ja oikea koko.
Se on vähästä kiinni, että näyttääkin paljon lyhyemmältä, tai muutaman kilon tukevammalta - tai paljon vanhemmalta...
Ei kannata pelätä tyköistuvuuttakaan, kunhan koko on oikea. Siis ei liian iso tai liian pieni! Kannattaa pyytää myyjältä apua koon arvioinnista, mikäli itse epäröi.
Samoin väärä helman pituus voi tehdä joko liian mummomaisen tai liian tyttömäisen lookin. Kumpikaan ei imartele aikuista naista.

5. AVOIN KAULA-AUKKO TEKEE IHMEITÄ

Kauniisti avoin kaula-aukko pukee useimpia aikuisia naisia, antaa efektin lisäpituudesta ja vähentää optisesti kaula-leuka-alueen 'roikkuvaa' ilmettä. Ja ennenkaikkea on raikkaan näköinen verrattuna korkeisiin kauluksiin tai liian tunkkaisesti huivilla peitettyyn kaulaan. Sanotaankin, että avoin kaula-aukko on aikuiselle paras liftingefekti!
Seksikkään avoinainen kaula-aukko on sitten ihan kokonaan juttu, eikä mun juttuni.

Itseäni ei haittaa ollenkaan se, että joku on jo nähnyt minut näissä vaatteissa aikaisemminkin. Sekin on itse asiassa osa tyyliä, harkiten rakennettua vaatekaappia.

Parin päivän kuluttua kirjoittelen juhliin valmistumisen kauneusnikseistä. Olkaapa kuulolla ;o)

Sateesta ja myrskystä huolimatta mukavaa viikonloppua,

Maarit

perjantai 10. kesäkuuta 2016

TYTÖT TULIVAT BRUNSSILLE

Tällä viikolla pidimme ristiäisten suunnitteluhetken, ja päätin pyöräyttää meille samalla pikku brunssin ilahduttaakseni tyttäreni - ja omaakin - arkipäivää. Vauva on nyt seitsemän viikkoa, ja nyt löytyy jo kovasti erilaisia ilmeitä ja hän vastaa herkästi jutusteluun vienolla hymyllä. Voi noita pieniä huitovia käsiä, ihanan pehmeää ihoa ja pikkiriikkisiä varpaita!

Meillä on ollut tapana tehdä porukalla tarjoilut kaikkiin sukujuhliimme, ja niin teemme nytkin. Se on emännälle suuri helpotus, ja toisaalta luo läheisyyttä ja kivaa yhdessä tekemistä. Pöytä notkuu yleensä kaikenlaisia herkkuja, ja jokaiselle onkin muodostunut oma 'bravuurialueensa'. Joku marinoi, leipoo leivän, tekee kakun, piirakan, salaatin jne. Tällä kertaa itse sankari joutuu tyytymään maitoateriaan, ja on se maistunutkin, kun katsoo noita poskia, heh.








Ostimme kastemekon tyttäreni ensimmäisen lapsen ristiäisiin, ja sitä aletaankin nyt kierrättämään  suvussa. Hommasin sille kauniin säilytyslaatikon, mihin puku kääritään silkkipaperiin. Mukana kulkee kortti, ja siihen kirjoitetaan aina kastetun lapsen nimi ja syntymäaika. Tyttöruusukkeena on vanhan roosan värinen kukkanen, joka on ollut joskus itselläni käytössä - näin sekin pääsi uusiokäyttöön.

Näitä pieniä arjen piristyksiä pitäisi järjestää useamminkin - tämä oli niin kivaa yhdessäoloa ja naurua ja taas tuli päivitettyä paljon tärkeitä naisten juttuja asiasta toiseen hyppien.

Huomisia juhlia odotellen!

Maarit









torstai 9. kesäkuuta 2016

ILMAISIA KUKKIA

Toin vanhempieni mökiltä liiloja sireenejä kukkamaljakkoon ja siitä lähtikin inspiraatio kukittaa koti oman pihan kasvustolla.
Meillä on kolme pionia, ja niistä ensimmäinen ja pienin on jo kukassa; fuksianpunaisia palleroita on vain kaksi ja silti saksin ne molemmat ilman omantunnontuskia maljakkoon. Täällä niitä tulee katseltua paljon enemmän kuin pihalla.
Puhtaan valkoinen sireeni on mielestäni yksi kauneimmista. Kuinka voikaan yhdessä kukinnossa olla kymmeniä noin ihania pikkukukkasia! Harmi vain, että niiden tuoksu on hiukan nenää ärsyttävä ja voimakas.
Särkynyt sydän on kasvina hento, ihana heleän vihreän ja pinkin yhdistelmä. Niille olivat kapeasuiset pullot kuin tehty.
Päivänkakkarat poimin tienposkesta jo muutama päivä sitten, ja ne kestävät ihmeen hyvin maljakossa.
Olen onnistunut istuttamaan pihallemme vain alkukesästä kukkivia kukkia, ja loppukesä meneekin sitten nahistuneita varsia putsailemalla. Tarttis varmaan tehdä asialle jotain. Mutta nyt nautitaan tästä hetkestä!

Kivaa torstaita kaikille - kyllä se lämpökin siellä vielä tulee!

Maarit












sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

PARASTA JUURI NYT - lauantaifiiliksiä ja raparperipaistosohje

Alkukesän heleä vihreys.
Auringon mukanaan tuomat valo ja varjot.
Lintupesueiden hellyttävät touhut.
Savustuksesta leijaileva kesäinen tuoksu ja miehen kalastamat ahvenet.
Raparperipaistos ja kermavaahto (ohje löytyy lopusta).
Sauna.
Kukkien istuttelu, pihan kuopsuttelu.
Mökki.

















Eilen savustimme verkoilla pyydettyjä ahvenia, ja kokeilimme myös särkeä, mutta se ei kyllä sovi savustamiseen. Sen sijaan kalapihveiksi särki on mitä mainiointa, laitan niistä ohjeen myöhemmin. Täältä ei saa vielä siikliä, joten keitin ruotsalaisia varhaisperunoita; ei vain ole yhtä hyviä... Paistoin lisukkeeksi munakoisoa uunissa valkosipulin, mustapippurin, sitruunan, suolan ja oliiviöljyn maustamana. Ja salaatti oli jälleen ryyditetty mintulla, aprikoosilla ja grillatulla maissilla; sekin ohje tulee myöhemmin.

APPELSIINILLA MAUSTETTU RAPARPERIPAISTOS
(Ohje Glorian Ruoka ja Viini-lehdestä 4/2014)

350 g raparperia
1/2 appelsiinin kuori
3-4 rkl sokeria
MURUSEOS

1 1/2 dl vehnäjauhoja (lisäsin myös kaurahiutaleita)
55 g voita
3 rkl sokeria

LISÄKSI
kermavaahtoa
fariini- tai muscovadosokeria

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele n litran vetoinen vuoka.
2. Leikkaa raparperit pieniksi paloiksi. Laita ne, appelsiininkuori ja sokeri paistinpannuun/kattilaan ja kuumenna varovasti n 10 min kunnes sokeri on sulanut ja raparperit pehmenneet hieman. Älä keitä muusiksi.
3. Viipaloi voi ohuiksi lastuiksi ja nypi yhteen jauhojen kanssa. Lisää sokeri ja nypi taikina nopeasti murumaiseksi seokseksi. Minä oikaisin tässä, ja 'leikkelin' seosta sekaisin veitsellä ristiin rastiin, toimi hyvin.
4. Kaada raparperiseos vuokaan ja murenna muruseos päälle. Paista uunin keskiosassa 35-40 min, kunnes muruseos on kullanruskeaa ja raparperit kuplivat murupinnan läpi.
5. Tarjoa jäätelön tai kermavaahdon kanssa. Viimeistele ripauksella fariini- tai muscovadosokeria.

Kylä syötyy saa, kuten näillämain on tapana sanoa, kun joku on oikein hyvää.

Ihanaa viikon alkua teille kaikille!

Maarit

PS. Päivittelen eri kuulumisia Facebookiin ja Instagramiin - käy tykkäämässä/seuraamassa ;o)