perjantai 29. huhtikuuta 2016

RAIDAN VIEMÄÄ

Nyt oli juuri niin aurinkoinen päivä, että kaivoin raitapaidat silityspinon uumenista. Se on vähän niin kuin siirtyisi talvirenkaista kesärenkaisiin, minä siirryn nyt raitapaitoihin.

Vasemmalta: Filippa K / Stadium / Saint James / Stadium / Uniqlo

Mietin, että koska oikein olen alkanut käyttää niitä - ihan tarkalleen en sitä muista, mutta jo  teinivuosina ostin ensimmäisen raitaneuleen.  Ja siitähän on aikaa... Sellaisen ranskalaistyylisen, missä oli kullanväriset ankkurinapit olkapääsaumassa. Muistatteko niitä? 


Raitaneuleet ja -paidat tekivät minuun käsittämättömän syvän, lähtemättömän vaikutuksen, ja siitä alkaen niitä on ollut vaatekaapissa. Nehän eivät ole edes menneet koskaan pois muodista, sillä ne ilmestyvät kauppoihin keväisin yhtä varmasti kuin lehdet puihin. Kesällä ne ovat ihanan raikkaita farkkujen tai sortsien kanssa. Ne toimivat loistavasti myös matkoilla, sillä niiden kanssa on aina huolitellun ja siistin näköinen. Käytin niitä kyllä myös töissä, tosin silloin päällä oli aina jakku tai nahkarotsi.
Kivoimpia ja pukevimpia ovat mielestäni pitkät tai hiukan vajaamittaiset hihat. Itse pidän ihan pelkistetyistä versioista, ilman mitään koristeita, painatuksia tai nappeja. Väreinä sinivalkoiset raidat toimivat aina, mutta vaaleanharmaa/valkoinenkin on vaihteeksi uuden ja fressin näköinen. Laadultaan parhaimmiksi olen havainnut ranskalaiset Saint Jamesin merimiespaidat sekä tosi edulliset Stadiumin paidat (viime vuonna hinta oli 9,90!). Stadiumeissa on mukana 5% elastaania, mikä tekee neuloksesta joustavan ja päällä kivan istuvia ja mukavia.

Näillä raidoilla mennäänkin sitten reippaasti kohti kesää. Pirskahtelevaa vappua kaikille!

-Maarit

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

KYLLÄ TARKENEE

Nyt paistaa aurinko ja meillä alkoi terassielämä! Putsasin pikaisesti pahimmat pölyt, nappasin nipun sisustuslehtiä ja keitin kahvit.  Hyvin tarkeni, kun oli villasukat jalassa ja toppaliivi päällä.

Aurinkoista keskiviikkoa sinnekin!

-Maarit













sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

2 X PEHMEYTTÄ LUONNOSTA (+vinkki jaloille)

Rakeita rapsahtaa ja räntää rätvättää, mutta silti on hyvä ajatella hiukan vartalon ja jalkojenkin kuntoa. Kyllä ne sukat voi jossain vaiheessa heittää pois täälläkin...

Olen testannut kahta ihanaa luonnonöljyä kevään mittaan: Okabo Organics 100% Pure Argan Oil ja Dr. Hauschka Lemon Lemongrass Vitalising Body Oil, ja tässä on omia kokemuksiani näistä pehmentävistä ihanuuksista.


Okabo Organicsin Argan Oil on 100% öljyä, ja sisällysluettolossa on vain tämä yksi raaka-aine.  Ei mitään muuta. Se on siis 100%:sti luomua, marokkolaisista Arganpuun hedelmistä tuotettua kylmäpuristettua neitsytöljyä. Ajatus siitä, että laitat ihollesi puhtainta öljyä ilman hajusteita tai lisäaineita, tuntuu hyvältä ja alkaa kiinnostamaan yhä enemmän. Käytän itse tätä pääasiassa vartalolla, mutta se soveltuu hyvin myös kasvoille ja hiuksille. Tämä öljy oli ihanan runsaan oloista, pehmeää iholla, imeytyi juuri sopivasti mutta jätti super-kosteutetun pinnan jälkeensä. Suuri plussa 50 ml muovipullosta, jonka voi pakata myös käsimatkatavaroihin. Lisätietoa öljystä täältä.

Dr. Hauschkan Lemon Lemongrass Vitalising Body Oil tuoksuu huumaavan sitruunaiselta. Niin ihanalta, että levitän sitä käsillekin tuon tuosta ihan vain nuuhkiakseni sen taivaallista tuoksua (olen myös käsivoidefriikki, ja siksi rakastan käsissänikin öljytunnetta), joka vie ajatukset Thaimaahan. Tämä virkistävä ja hoitava vartalounelma on auringonkukkaöljypohjainen, ja se lupaa myös kiinteyttä vartalolle.  Itselleni tärkein juttu ovat luonnosta peräisin olevat ainesosat sekä vartalon ihon saama hellivä kosteus, joka karkottaa kuivuuden. Erityisen ihanalta öljy tuntuu vartalonkuorinnan jälkeen, tätä pehmeämpää tunnetta ei saa juuri muulla keinoin. Lisätietoa täältä.
VINKKI: Kosmetiikan sekakäyttäjä on jälleen tehnyt omia kokkauksiaan ;o).  Haluan karkottaa talven jälkeisiä jalkojen kuivumia, ja aloitin tällaisen kuurin suihkun yhteydessä: kuorin jalkani pesun jälkeen kuorintavoiteella, sitten hankaan kuivia kantapäitäni hyvin kevyesti hohkakivellä.  Lopuksi tirautan pari pisaraa öljyä kämmenpohjaan, ja sekoitan siihen kunnon määrän jotain rasvaista voidetta, mitä on jäänyt purkkien pohjalle. Hieron oman spa-ylellisyyteni kuivatuille jaloille - ja sitten paras kohta: jalkaan Ecotools'in bambusukat, joiden suloisessa lämmössä öljyvoide saa pehmentää jalkojani kaikessa rauhassa. Tätä voi kutsua suorastaan jalkojen uudestisyntymiseksi.  Kannattaa kokeilla - myös käsille!

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

-Maarit

torstai 21. huhtikuuta 2016

KIRPPISKIPPOJA







Virpi Miettinen ja Monsieur Mosse myivät tavaroitaan Hietsun kirppiksellä Helsingissä jo kesällä -84. Kauniin Virpin muistatte varmasti, mutta entäs Mossen?  Hän oli meikkitaiteilija, ja tiuhaan seurattu värikäs mediapersoona.  Muistan, miten hienoa oli nähdä julkkikset 'elävänä' ja vielä myymässä omia tavaroitaan torilla!
Luulisin, että suunnilleen noihin aikoihin kirppistouhu sai Suomessa kunnolla alkunsa. Tyttäreni oli silloin puolivuotias, ja jo silloin aloitin itsekin ahkeran kiertelyn kirppiksillä; ostin hänelle leluja ja vaatteita sekä kirppiksiltä sekä käytettyjen lastenvaatteiden liikkeistä ja kävin itsekin myymässä vuosikausia. Nyt on into lopahtanut myymisen suhteen, mutta käyn edelleen aktiivisesti kiertelemässä niissä.  Parhaita aarreaittoja ovat olleet maaseudun osto- ja myyntiliikkeen tyyppiset hallit; niissä on useinmiten hintataso vielä kohdallaan ja voi tehdä vaikka mitä löytöjä.

Meillä elävät sopusoinnussa uusi ja vanha, ostettu ja kierrätetty.  Niissä elävät muistot, ne tuovat kotiin lämpöä, kerroksellisuutta, kiinnostavuutta, yksilöllisyyttä ja tarinoita. Ja hirveän hyvä mieli, kun on pulittanut niistä vain muutaman euron.

Nyt löysin pari vaaleaa keraamista ruukkua, hienon raidallisen kannun ja puisen kulhon.  Näin ne löysivät paikkansa meillä, tosin muutaman päivän kuluttua ne voivat jo vaihtaa paikkaa...heh.

-Maarit

tiistai 19. huhtikuuta 2016

LA BELLA FIGURA

Kuulin ensimmäisen kerran tämän termin kampaajallani. Juttelemme Rikun kanssa aina kaiken maailman asioista, ja usein jutut kulminoituvat jotenkin tyyli-, kauneus- ja elämäntapa-asioihin siksikin, että molemmilla on pitkä kauneusalan historia. Häneltä opin, että Bella figura on italialainen käsite ja tarkoittaa lyhyesti sanottuna kauneudentajua. Kaiken yli käyvää kauneudentajua, joka pitää sisällään käytöstä, maisemia, ulkoista olemusta, ajatuksia... Kaikkea, mikä antaa ulospäin hyvän vaikutelman.  

Ostan paljon kirjoja kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksesta, ja sieltäpä löysin todellisen aarteen: kirjan, missä pureudutaan hilpeästi italialaisuuteen ja avataan myös bella figuraa tarkemmin.  Kirjan lukeminen on vielä alkumetreillä, mutta sen verran opin jo nyt, että termi kertoo myös miltä asiat näyttävät, ei sitä miten ne ovat... Myös Gloria oli otsikoinut keväisen muotijutun samalla teemalla.  Tästä aiheesta oli siis kirjoitettava, koska törmäsin siihen näin monella suunnalla.

Jos ajatellaan bella figuraa positiivisuuden kautta ilman syvällisempää analysointia, niin olen itse aina katsellut maailmaa herkistyneillä aisteilla: värejä, maisemia, esineitä, ihmisiä.  Tunnistan myös sen, että pysähdyn usein vain haaveilemaan ja aistimaan näkemääni ilman pakottavaa tarvetta ajatella sen enempää.  Annan silmilleni ja mielelleni luvan levätä ja rentoutua hurmaavissa asioissa. 

Tämä näkyy myös ottamissani valokuvissa; kun katselen niitä, niin pysähdyn aina näiden samojen kuvien kohdalla.  Ne ovat usein hyvinkin arkisia, jalkakäytävän kiveyksiä, hautausmaan haravoitu hiekkakäytävä, torin herkkukirjo, lintuparvi hiekkarannalla, valoa, värejä...

Kokkolan hautausmaa
Pranburi Thaimaa
Pranburi Thaimaa
Tori Nizzassa
Furla-Shop Firnze
Quartiera Portugali
Quarteira Portugali
Portimao Portugali
Espoo
Kirkkonummi
Isän ja äidin mökiltä itsetehty pajusohva
Nizza
Corso Como 10 Milano
Mustekalojen kuivatusta Thaimaa
Cadiz Espanja
Mutta kaikkein kauneinta ja lumoavinta juuri nyt on pienen sunnuntaitytön syntyminen sukuumme <3.

Terkuin Maarit

perjantai 15. huhtikuuta 2016

TUKAN TUPLAAJA

Miten se onkin niin, että tuntuu aina olevan vähän ongelmia hiusten kanssa.  Olipa ne lyhyemmät = menee itsepäisille kiharoille kosteudessa, pidemmät = vaarana tätitukkapörhöys föönauksen jälkeen tai siltä väliltä = ei saa kiinni, roikkuu otsalla. Näihin kaikkiin olen ainakin itse törmännyt vuosien varrella. Vaikka hiukseni ovat aika vahvat, ne ovat pesun jäljiltä karkailevan liukkaat.  Voi olla niinkin, että pesen liian hoitavilla shampoilla, jolloin jälkikäsittelytuotteetkaan eivät enää saa niihin ryhtiä ja pitoa.
Tärkeä pointti on myös se, että vähän pidempiäkin hiuksia kannattaa leikkauttaa ja muokkauttaa tasaisin välin, sillä hyvä malli ja oikea keventävä ohennustyyli antavat hyvän pohjan hiusten laittamiselle ja pysymiselle.

Onneksi on keksitty yksi mainio helpotus: kuivashampoo. Eikä kyse ole vain siitä, että sillä saa siirrettyä pesutarvetta päivällä, parilla eteenpäin. Luulisin, että moni käyttää sitä ihan muuhun tarpeeseen: se antaa ryhtiä, vaalentaa juuria ja tekee hiuksista hiukan karheammat, jolloin ne pysyvät kuosissa paremmin. Suihkuttelen itse sitä hiusten juureen, ja sen jälkeen vielä kevyesti koko päähän sellaisena päivänä, kun ei vielä halua tai jaksa pestä hiuksia.  Välillä käytän sitä myös pesun jälkeen puhtaisiin hiuksiin antamaan rakennetta ja pitoa. Olen muutenkin totutellut päänahkaani harvempiin pesukertoihin ja kuivashampoo on hyvä apu tässä hommassa.
Vakikäyttööni ovat valikoituneet Herbinan (=pihistä) ja Kloranen (=panosta) kuivashampoot. Molemmat hoitavat hommansa hyvin, eivätkä ne tuoksu liian voimakkaalta.  En voi ymmärtää, miksi joissakin on sellainen ärjy parfymoitu tuoksu, että se jää pyörimään nenän ympärille pitkäksi aikaa.
Mutta nyt on löytynyt näille voittaja: Lanza Healing Style Dry Texture Spray.  Se on lupaustensa mukainen monikäyttötuote: antaa volyymiä ja rakennetta, minkä itse huomasin niin, että saan laitettua liukkaat hiukseni ponnarille, niin että ne myös pysyvät.  Hiuksiin tulee ikäänkuin tarttumapintaa lisää, ja otsahiuksetkin pysyivät kivasti ihan sillä lailla kuin ne asettelinkin. Loistavaa! Suihke sisältää myös näkymätöntä puuteria (kuulostaa ihanalta), joka imee öljyisyyttä ja tekee hiuksista raikkaamman tuntuiset.  Tämä ei siis myöskään jätä valkoista puuteripintaa hiuksilleni.

Jotkut kuivashampoot tekevät tukasta niin tahmean, ettei harja meinaa mennä läpi. Tämä antoi selvää pitoa mutta myös kammattavuutta - ja olisikohan siinä jopa kiinnekin mukana? 
Sitten tämä on vielä iso pullokin, 300 ml, ja se on mielestäni muutenkin riittoisampi kuin tavalliset kuivashampoot. Siinä on mukana kaikki: normipäivänä ei tarvitse edes lakkaakaan. Kun vielä olisi minipullo saatavana matkoille, niin olisi kaikki hyvin.

Aivan huippu monikäyttötuote raikastamaan ja runsauttamaan hiuksia!

Olisi kiinnostavaa kuulla minkälaisia kokemuksia teillä on kuivashampoista.  Käytättekö niitä säännöllisesti? Entä mitkä ovat suosikkimerkkejänne?

-Maarit









maanantai 11. huhtikuuta 2016

PIIPAHDUS 50-LUVULLA

Vietimme viikonlopun pitkästä aikaa ystäviemme mökillä.  Vielä oli juuri ja juuri mahdollista piipahtaa laskettelemassakin; rinteet tosin alkoivat olla niin pehmeät päivällä, että sain aikaiseksi ihan mojovat reisikivut (kun eivät taidotkaan ole parhaasta päästä). 


Mökin tunnelma on uskomaton, sillä se on kuin kuvakirja 50-luvulta. Siellä on säilytetty hienosti aikakauden tunnelma, paljon huonekaluja ja astioita, vaikka sitä on modernisoitu mukavuuksilla. Tekstiilien värimaailma on jännittävästi sinistä ja punaista.  Asialla on selvästi ollut jo silloin tyylitaituri, sillä ne ovat hienosti toisiinsa sopivia kylmiä vivahteita.



Astiakaappien uumenissa oli pinoittain mummonkuppeja ja muita aarteita.  Ja kuparia näkyi joka puolella, sitä oli käytetty tyylikkäästi takanreunankin koristelussa.



Rantasauna oli rakennettu siihen aikaan, kun määräykset olivat vielä hiukan löyhemmät rantaviivan suhteen. Saunaa lämmitettiin ahkerasti, mutta järvi oli vielä kauttaaltaan niin jäässä, ettei päässyt pulahtamaan, enkä viitsinyt pyytää miehiä hakkaamaan avantoakaan...  Miten pehmeää onkaan järvivesi iholle, ja hiuksetkin olivat aivan eri tuntuiset.  Ja kuinka tunnelmallista oli saunoa pimeässä illassa öljylamppujen valossa. 

Olen aina tykännyt 'paljaista' metsistä, missä ei ole aluskasvillisuutta.  Ne näyttävät rauhoittavilta ja siellä on helppo kävellä. Aarnimetsän sammalpeitteinen maa oli myöskin niin kauniin vihreä, vaikkei siellä ollut muuta kuin puolukan- ja mustikanvarpuja.  Oksilla heilui runsaasti vaaleaa naavahuituvaa, se on viesti ilman puhtaudesta.

Mieli on taas täynnä muistoja kivoista hetkistä.

-Maarit