sunnuntai 28. helmikuuta 2016

HETKIÄ MÖKILLÄ

Puhdasta lunta silmänkantamattomiin. Meri vielä paksussa jäässä. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta.  Täydellinen hiljaisuus.  Puusaunan tuoksu tulvahtaa nenään. Avannosta kannetaan löylyvedet.  Pakkaslumi narskuu kenkien alla.  Kevään ensimmäiset grillimakkarat.  Ai että tykkään!





Nyt on hyvä aloittaa taas uusi viikko.

Aurinkoista viikkoa kaikille - terkuin Maarit




perjantai 26. helmikuuta 2016

SOPUSOINTUJA

Ajattelin tehdä nyt vähän erityyppisen postauksen ja kertoa, miltä nyt tuntuu, kun olen elänyt puolisen vuotta tätä uutta elämänvaihetta.  Mitä kaikkea olen touhunnut ja mitä päiviini on sisältynyt.
Suurin onni on ilman muuta se, että nyt voin tehdä ilman aikataulua kaikkia niitä asioita, mistä olen aina unelmoinut.  Olen ollut aina kova puuhastelemaan, ja moni asia on jäänyt tekemättä sen vuoksi, ettei ole ollut aikaa.
Nyt vihdoinkin olen voinut lisätä reippaasti liikunnan määrää.  Hyvä startti tälle oli yli vuoden kestänyt Fustra, joka oli äärettömän tehokasta - ja kivaa, ja antoi hyvän kimmokkeen aktivoitua muutenkin liikunnan kanssa.  Huomasin ilokseni, että aloin kaivata liikuntaa - ja sitä tunnetta olin odottanut jo kauan.

Kävelen päivittäin pitkiä reippaita tunnin lenkkejä - ah mitä ihanuutta! Voin lähteä heti aamusta, tai päivällä - tai kun aurinko kutsuu ulos.  Pysähdyn usein vain ihailemaan maisemia ja nuuhkimaan luonnon tuoksua.  Siis vaikka ihan keskellä päivää!  Kalenteriin mahtuu kyllä vielä muutakin liikuntaa...



Taidenäyttelyssäkin piipahdin pitkästä pitkästä aikaa ja tässä on muutama kuva Didrichsenin museossa olleesta Väri Vapautuu näyttelystä.  Seuraavaksi to do-listalla on Camilla Vuorenmaan Meri erottaa meidät.  Huomaan, että kiinnostukseni suuntautuu selvästi näissäkin valo+väri+tunnelma -akselille.


Syksyllä vietimme muutaman viikon Espanjassa ja Portugalissa; ja nyt alkuvuodesta Thaimaassa (siitä on postauksia blogissa hieman aiempana).  Nämä matkat vaativat suunnittelujännettä, mutta muuten voi lähteä impulsiivisesti vaikka mökille, jos säätiedotus ennustaa aurinkoa, eikä tarvitse odottaa lomia tai ajatella miten käyttää lomapäivät.



Blogin aloittamisen myötä olen myös voinut keskittyä kuvaamiseen; kuvailen kaikkialla - ja samalla etsin kirjoitteluun aiheita.  Se on ihanan virkistävää ja pitää aistit - ja silmät - sopivasti avoinna missä liikunkin.  Blogin ideoiminen ja tuottaminen on myös mielettömän kivaa suunnittelu- ja visuaalista työtä.  Enkä olisi uskonut, että sen lisäksi, että bloggaaminen on kivaa, se on tuonut tullessaan uusia ystävyyssuhteita.

Nyt on energiaa ja aikaa kokatakin ahkerammin ja kiinnittää myös enemmän huomiota ruoan laatuun.  Häärään mielelläni keittiössä, mutta monimutkaiset reseptit eivät ole minun juttuni.  Tartun lehdissä ja instassa aina herkullisen näköisiin, värikkäisiin ruokakuviin - niihin sisältyy usein myös lupaus terveellisyydestä.



Ja kaikken tärkeintä on se, että voin olla paremmin läsnä läheisilleni.  On onni, että he kaikki asuvat näin lähellä.
On pitänyt selvästi kiinnittää huomiota siihen, etteivät päivät kulu siivotessa ja nurkkia järkätessä.  Hyvin se on sujunutkin, sillä en tunne yhtään huonoa omaatuntoa, vaikka makoilen keskellä päivää sohvalla kirja tai lehti nenän edessä - ja saatan ottaa nokosetkin.  Niin kauan on hyvä, kun asiat kulkevat omasta mielestäni sopusoinnussa.

Lokoisaa viikonloppua teille kaikille!

t Maarit




maanantai 22. helmikuuta 2016

LUOTTONEULEET

Tai vaatekaapin peruspilarit. Mitenkä näitä nyt kutsuisi? Kun mietin näitä blogini tyylijuttuja, mitkä ovat avainvaatteitani, jotka luovat perustan pukeutumiseeni, niin farkkujen lisäksi mieleeni tulivat välittömästi V-aukkoiset kashmirneuleet.  Ihanan pehmoiset, kevyet ja ilmavat puserot. V-aukko on hyvä valinta aikuiselle naiselle: se avartaa kaulan aluetta ja antaa monella tapaa ryhdikkäämmän kokonaisilmeen.
Vasemmalta: Repeat / Lafayette / Uniqlo / Lafayette Collection / Benetton
Lähden todella harvoin varsinaisesti ostamaan jotain tiettyä vaatetta.  Kashmirneuleenikin olen ostanut heräteostoina vuosien varrella useimmiten matkoilta, kun olen kohdannut sopivan hintaisen ja hyvälaatuisen puseron.  Näin on vähitellen rakentunut muutaman neuleen setti, joka on pelastanut työelämässäkin monta 'bad dressing daytä'.  Vaikka suosin melko neutraalia värimaailmaa, joukossa on muutama väripilkkukin.  Vaalean harmaa neule on L-kokoa, ja seBlogissa on talviseen aamuun sopivaa luottoneuleasiaa. saa kivan muodon päällä, kun vetää hihoja ylöspäin ja yhdistää sen kapeisiin housuihin.
Neule: Lafayette Collection / Housut: Malene Birger / Laukku: &otherstories
Neule: Uniqlo / Huivi: Balmuir / Laukku: Marc by Marc Jacobs
Kashmirneuleet ovat kestäneet hyvin käytössä, vaikka itselläni olevat ovatkin keskihintaisia. Olen yrittänyt kaupassa tunnustella laatua: kuinka pehmeä, joustava ja kevyt neulos on.  Ja useimmiten se on toiminutkin.  Uskoisin silti, että myös neuleen säännöllisellä hoitamisella on suuri merkitys kestävyyteen.  Kashmirille riittää ravistelu ja tuuletus ulkona aina käytön jälkeen. Käsinpesu tarvittaessa, ja kerran vuodessa laitan ne viikattuina muovipussissa pakastimeen. Tällä karkoitetaan mahdolliset tuholaiset, mitkä voivat kuulemma nakertaa niihin reikiä.  Ja sellaisenkin ohjeen kuulin, että keväällä niitä ei kannata unohtaa ulos tuulettumaan, sillä linnut voivat löytää niistä myös itselleen pehmoista fylliä pesäntekoon...
Säilyttelen neuleita yleensä henkarissa, mutta kesäksi viikkaan ne väljästi kaappiin.
Tuota vaalean harmaata tulee käytettyä selvästi eniten.  Nauratti aikalailla, kun äitinikin sanoi viime näkemällä, että kiva kun sulla on nyt värikäs pusero, olet yleensä niin harmaa <3 (mulla oli päällä kuvan marjanpunainen).
Ja vielä on yksi asia, minkä takia olen niin ihastunut näihin, on mukavuus.  En jaksa enää yhtään liian kireitä tai jotenkin muuten vaikeasti pidettäviä vaatteita.

Ulkona on taas (valitettavasti) valkoinen lumipeite, mutta niin ohut onneksi, että sipaisen tästä päivittäiselle raikkauslenkilille!

Mukavaa uutta viikkoa!

-Maarit

tiistai 16. helmikuuta 2016

TASAINEN IHO - VINKIT AIKUISELLE NAISELLE


Niin usein kuulee kavereilta edelleenkin kommentteja, etteivät he käytä meikkivoidetta juuri muulloin kuin ulos lähtiessä.  Olen itse aivan eri mieltä, eikä se johdu pelkästään taustastani vaan omakohtaisesta kokemuksesta.  Laitan meikkivoiteen edelleen kasvoilleni joka päivä - vaikka en lähtisi minnekään kotoa.  Se piristää ilmeen tasoittamalla ihon sävyä ja se vie suorastaan vuosia kasvoilta, sillä tasaisen näköinen iho vaan näyttää nuoremmalta. 

Tässä on meikkivoiteen käyttöön omat 'teesini' aikuiselle naiselle:

# 1 - anna ihosi kiiltää luonnollisesti
Itse en käytä koskaan paksua meikkoidetta, sillä se tekee tunkkaisen näköiseksi. Useimpien iho ei sitä paitsi edes tarvitse paksua peittoa.  Meikkivoiteen tehtävä on tasoittaa sävyä, ja peitevoidetta laitetaan se päälle niihin kohtiin, mitkä tarvitsevat enemmän peittämistä.  Nykyiset meikkivoiteet ovat ihanan ohuita, hoitavia ja silti sopivasti peittäviä.  En myöskään suosi mitään liian mattaa ihollani, koska se vie elon kasvoilta.  Käytän aina irtopuuteria ja sitäkin vain luomille.  Luonnollinen hillitty kiilto on kauniin elävän näköinen, eikä kiilto haittaa mitään, kun väri on tasainen.

# 2 - riittää, kun laitat sitä kasvojen keskiosaan 
Meikkivoidetta ei tarvitse laittaa välttämättä koko kasvoille.  Ei ole tarkoitus käyttää sitä maskimaisesti kaulaan asti.  Minulla on tapana laittaa sitä nenän ympärille, poskipäille, leukaan ja otsaan kulmien yläpuolelle ja väliin.  Niissä on itselläni punaisuutta ja muutakin epätasaista väriä.  Koska käyttämäni meikkivoiteet ovat ohuita, ja oma ihon sävy kuultaa niiden läpi, mitään rajoja ei näy.  Kokeile ihmeessä itsellesi tätä!

# 3 - unohda nyt viimeinkin liian vaaleat värit
Pahin virhe, mitä aikuinen voi tehdä, on käyttää liian vaaleaa sävyä.  No, samaan sortuvat kyllä nuoret tytötkin... Aikuiselle raikkain sävy on mielestäni hiukan aprikoosinen, joka on myös keltapohjainen ja sävynä lämmin, eikä liian vaalea.  Keltapohjainen on muutenkin aina varmin valinta, jos ei tiedä mitä pitäisi hankkia; se sopii yllättävän monille.  Jotain kertoo sekin, että Bobbi Brownin kaikki meikkivoidesävyt ovat keltapohjaisia. Jos miettii kaupassa kahden tummuusasteen välillä, kannattaa valita tummempi.  Hiukan omaa ihoa tummempi sävy näyttää hehkeämmältä, ja takuulla nuorentaa ilmettä enemmän kuin kalkkimainen vaalea.  





# 4 - sekoita oma sävysi 
Pärjäät hyvin kahdella eri meikkivoiteella ympäri vuoden, jos sinulla on meikkipussissasi kaksi sävyä.  Ja toinen niistä selvästi tummempi, kellertävä päivettyneen ihosi sävy.  Niitä sekoittamalla sinulla on aina sopiva sävy.  Se on todella helppoa ja nopeaa!  Tee näin: annostele pari pisaraa/painallusta vaaleampaa kämmenselälle.  Tipauta siihen pisara tummempaa.  Sekoita siinä niitä sormella sekaisin ja levitä sitten siitä kasvoillesi.  Opit kyllä tosi nopeasti oikean suhteen.
Itselläni on tällä hetkellä käytössä Lumenen Nude Perfection meikkivoiteesta aprikoosinen sävy 3 Aamun Kajo, ja tummempana Bobbi Brownin Luminous Moisturizing 3 Beige.  Vaikka numero on sama, niin BB on selkeästi ruskettuneelle iholle.  Ne sekoittuvat hyvin keskenään näin pienenä määränä. 

Minkälaisia haasteita olet itse kohdannut meikkivoiteen valinnassa tai käytössä? Olisi mukava myös kuulla, mitkä ovat sinun suosikkituotteesi?

Terveisin Maarit




lauantai 13. helmikuuta 2016

MAKUUHUONE

Siivouskärpänen puraisi eilen ja se olikin hyvä asia, että osui eiliselle.  Tänään on niin kirkas päivä, että suunnitellun varaston järkkäämisen sijaan rupesinkin kuvailemaan kotona.  
Niinpä innostuin laittamaan makuuhuonetta hiukan uuteen uskoon.  Sängyn paikan määrittelee ranskalaisen parvekkeen ovi ja toisella seinällä ikkuna, joten se saa olla rauhassa. Tiiliseinä, joka näkyy myös takana olevaan keittiöön, on tehty aidosti vanhoista tiilistä.  Muutamista löytyy merkintä: Porin Tiilitehdas 1963, eli ikää niillä on.  Ne olivat löydettäessä aivan sammaleen peitossa, ja putsasin jokaisen erikseen teräsharjalla.  Tiiliseinä oli saatava hinnalla millä hyvänsä! 
Vanha penkki on muistona rakennusajoista. Se oli hylätty tontilla olleeseen vanhaan purettavaan vajaan ja kun putsasin siitä kaikki ylimääräiset maalikerrokset, siitä tuli kiva taso makkariin. Musta yöpöytä on taitavan isäni nikkaroima.  
Nostin keittiössä olleen peikonlehden vaihteeksi tänne ja vaihdoin roosaharmaat vuodevaatteet.  Näin pienellä veivauksella tuli taas kivasti uutta ilmettä. Uusi ja vanha elävät rauhaisassa sopusoinnussa.

Aurinkoista viikonloppua!  Maarit









keskiviikko 10. helmikuuta 2016

TOM KHA GAI

Eli Thaimaalainen kanakeitto.  Se oli tällä matkalla se kaikkein maukkain ruoka, johon jäätiin lähes koukkuun.  Niinpä ainoat ostokset, mitä teimme, olivat siihen tarvittavat raaka-aineet, mitä Suomesta kyllä saa, mutta ihan eri hintaan. Pakastin kaffirlimetin lehden pusseihin, joista voi ottaa muutaman lehden kerrallaan käyttöön.  Galangal-juuren, jonka maku muistuttaa hiukan inkivääriä, antaa oleellisen tärkeän aromin keitolle, ja sen siivusin myös pakastepussiin.  Poistin sitruunaruohosta uloimmat lehdet, ja vinoleikkasin nekin pusseihin.  Niitä olisi vain pitänyt ostaa paljon enemmän...
Bird eye chili, pienen pienet ja tuliset tuoreet chilit pakastin niinikään.  Lisäksi ostin muutaman pussin kuivattuja chilipalkoja ja -jauhetta.  Näillä temmotaan tulisuutta ruokiin varmaankin seuraavaan reissuun asti ;o)
Tom kha gai on kookosmaitopohjainen keitto, jonka huumaavan maun pohjana ovat makeus, sitruksen happamuus ja tulisuus.  Ja kookosmaito pehmentää sen taivaalliseksi makunautinnoksi. Tämän voi ihan hyvin tehdä kasvisversioksikin ilman kanaa, lisäilee vain esim kukkakaalin ja parsan palasia joukkoon.  Muutenkin keiton perusväri on vaalea, joten itse lisäsin siihen porkkanaa ja pinaattia antamaan lisäväriä.
Reseptejä on netissä pilvin pimein, ja tämä allaoleva on mukaelma useammasta ohjeesta.  Koska tämä ei ole ruokablogi, ohjeeni ja määräni ovat hiukan suurpiirteisiä, mutta näin olen itse keiton pyöräyttänyt.  Paras maku syntyy aina maistelemalla ja maustamalla.  Ton kha gain kohdalla on tärkeää riittävä sitruksinen maku, jonka pehmentää sokeri, ja tulistaa chili.  Vaikka tämä on keitto, niin sitä syödään riisin kanssa kuten kastiketta.  Jos haluat tehdä sen keittona, nesteen määrää pitää lisätä.
Kookosmaidon lisäämisen kanssa pitää kuulemma olla hiukan varovainen, että se pysyy kasassa; näin kerrotaan useammassa ohjeessa, mutta en ole itse onnistunut juoksettamaan sitä vielä koskaan.






TOM KHA GAI

n 400 g broilerin fileitä (leikkaa siivuiksi)
pari porkkanaa (leikkaa palasiksi)
muutama iso herkkusieni (lohko isoiksi palasiksi)
kevätsipulin varsi tai pari
tavallinen sipuli
pinaatinlehtiä kourallinen (antamaan vihreyttä)
kirsikkatomaatteja (kourallinen, puolitettuina)
kookosmaitoa (1 tölkki, n 400 ml)
kanalientiä (n 6-7 dl)
parin limen mehu

sitruunaruohoa palasina (pari vartta)
galangaljuurta siivuna (n 4 cm verran)
kalakastiketta (3-4 rkl; toimii suolana, ja antaa thaimaun)
kaffirlimen lehtiä (5-6 kpl revi isoiksi palasiksi)
chilipalkoja muutama
korianteria koristeeksi (paljon)

VALMISTUS

Näin helppo se on tehdä - ehtii kokata hyvin työpäivän jälkeenkin, kunhan on muistanut ostaa nuo erikoisaineet etukäteen... Ohje on neljälle.  Lisukkeeksi keitettyä riisiä.

Lisää kuumaan kanaliemeen porkkanat, sitruunaruoho, galangal, kaffirlimen lehdet, chilipalot, sipuli ja sokeri; keitä muutama minuutti niin että maut alkavat tuoksua.

Sen jälkeen sinne lisätään broilerin palat, tomaattilohkot, sienet, kevätsipuli ja pinaatti. Keitä taas muutama minuutti, sen verran että broilerit ovat kypsiä.

Siirrä kattila levyltä, lisää kookosmaito, limen mehut sekä kalakastike. Anna kiehua hiljalleen miedolla lämmöllä.  Lisää lopuksi korianterit juuri ennen tarjoilua.

Meillä lisättiin vielä chilirouhetta, makunystyrät ovat näköjään tottuneet melkoisen tuliseen maustamiseen viime viikkoina.

Makunautintoja!

Terkuin Maarit




lauantai 6. helmikuuta 2016

HÄTÄSTAILAUS

Tämän näköiseen olohuoneeseen tupsahdin eilen; kyllä tottavie näyttää talviselta.  Samettiset sohvatyynyt olen ommellut viime syksynä.  Löysin kankaat Eurokankaan pala-nurkasta, se onkin oikeastaan ainoita paikkoja, missä on kiinnostavia kansainvälisiä sisustuskangaseriä ja mistä saa kankaat heti mukaansa.  Mutta nyt tyynyt näyttävät kyllä ihan liian talvisilta, sävyt murretuilta ja kankaat paksuilta.  Jotain tarttis tehdä nyt heti!

Uusia kankaita ei tähän hätään jaksanut lähteä metsästämään.  Niinpä ostin pari heleän vihreää leikkokukkaa samalla kun kävin ruokakaupassa, ja asettelin ne lasimaljakkoon yhdessä sutipuun pistokkaan kanssa.  Kuvassa näkyvä sutipuu on kolmekerroksinen ihmekasvi, siinä on alhaalla tuo kuvassa näkyvä lehvästö.  Ja toinen samanlainen on ihan katon rajassa.  Lisäksi se työntää juuresta pistokkaita tiuhaan tahtiin, joita olen antanut ystävillenikin. Mahtavatkohan ne olla heillä vielä elossa?  

Tämä helpotti jo hiukan oloa.  Enempää eforttia ei jaksakaan tänään, väsymys painaa aika lailla.  Sen verran ote oli tänään herpaantunut, että kuvaan jäi hiuspinnitkin ;o) 

Mukavaa viikonloppua!  

Maarit




torstai 4. helmikuuta 2016

KOLMEN A:n HOTELLI





Kuva: Hotel Praseban

Kuva: Hotel Praseban




Ylin kuva kertoo hyvin tästä paikasta, kylä on pieni ja vielä suhteellisen originelli: eräänä päivänä hotellin edustalla talsi lehmälauma. Vuosien kokemuksen jälkeen meille on muotoutunut selkeät kriteerit Thaimaassa hotellin sijainnille ja ympäristölle.  Olemme tulleet siihen tulokseen, että vaikka on kuinka hieno resort uima-altaineen, niin se ei riitä, mikäli paikka on liian kaukana rannalta.  Muutama sata metriäkin meren rannasta vain on liikaa jaksamisen kannalta.  Täällä on niin kuuma, että mereltä käyvä tuuli on aivan välttämätön. Hotellin siis pitää sijaita rannalla niin, että välissä ei ole mitään tietä.  Pidämme myös pienistä kodikkaista hotelleista ja alle 20 huoneen hotelleja löytyykin useita näistä pikku kylistä.
Idyllinen Praseban hotelli, missä olemme, on rannalla Pran Burin kylän ytimessä. Pihapiiri on hyvin pieni, puutarha on kaunis ja äärettömän hyvin hoidettu.  Joka päivä vanha papparainen kerää käsin kaikki pudonneet lehdet ja magnolian kukat.  Eikä täällä pyöri valkohanskaisia lakeijoita häiritsemässä oleilua ;o)
Koska täällä on vielä melko alkeellista, kylän palvelut kattavat vain ruokailun ja kaupan peruspalvelut - mutta espressokone on nykyään joka kojussa!  Täällä ei ole yhtään mitään shoppailtavaa, paitsi ruoanlaittoon liittyviä aineksia, kaffirlimen lehtiä, sitruunaruohoa ja vaikka mitä - niitä onkin matkalaukussa jo roppakaupalla.

Tämä on meidän luksusta - aurinkoa, autiutta ja aitoutta.

Maarit


tiistai 2. helmikuuta 2016

TERAPIASSA

Vuokrasimme loman ajaksi Vespan, jolla huristelimme syömään ja katselimme ympäristöä. Ilman sitä tai fillaria ei täällä oikein pärjää, sen verran on matkaa kauppoihin ja ruokapaikkoihin. Tässä on tuokiokuvia ihanasta valosta ja vastakohtana uskomatonta väri-ilottelua.  Satamassakin oli pinkit muovilaatikot! Tämän terapian voimalla pärjään taas pitkään.
Kuvaaminen on kyllä ihanaa, ja tähän tulenkin paneutumaan entistä perusteellisemmin.  Nyt blogin myötä kuvaaminen on saanut ihan uuden ulottuvuuden ja merkityksen.  Ja pitänee hankkia se objektiivi, että saan myös parempia urheilukuvia...

Maarit











Street fashion! Upea yhdistelmä liilan sävyjä ja ruskeaa.
En ajanut todellakaan itse, availen tässä istuinboksia...