perjantai 29. tammikuuta 2016

KUVAUSKEIKKA

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, olemme löytäneet tämän paikan mieheni leijasurffauksen myötä; täällä on lähes aina hyvät = navakat tuulet.  Sehän on pelkästään hyvä asia näitä lämpötiloja ajatellen mullekin.  

Niinpä olin päättänyt postata tännekin pari kuvaa.  Olen ottanut aiemminkin kuvia tästä vauhdikkaasta harrastuksesta, ja ne ovat menneet kuulemma ihan pieleen.  Niiden pohjalta sainkin nyt tarkat ohjeet: menet seisomaan veteen reisiä myöden, kuvaat niin että ukko näkyy kunnolla, leijan ei sitten tarvitse näkyä, vauhtia mukaan jne. Olin aina luullut, että tietysti leijankin pitää näkyä, että tietää mistä on kyse... Tämä ranta on tunnettu myös viheliäisestä meduusakannastaan, joten yritin kuvata, pysyä pystyssä aallokossa ja vahtia samalla näkyykö meduusoja vaanimassa jalkojani.  Haastetta siis piisasi.  Tässä on lopputulos ja se oli vissiin hyvä, koska tämä kuva kelpuutettiin fb:iin profiilikuvaksi ;o).  No, eiköhän tässä jouduta vielä molemmat opettelemaan kuvaamisen saloja...

Selvisin kaatumatta, eikä meduusojakaan näkynyt (kuulemma viileiden vesien vuoksi) ja nyt voinkin rauhassa keskittyä Håkan Nesserin maailmaan,

terkuin Maarit













keskiviikko 27. tammikuuta 2016

AURINKOMEIKKI - 3 vaihetta

Nyt on myrsky ja viileys takana, ja jälleen porottaa tuttuun malliin.  Niinpä päivä kuluikin tiiviisti aurinkotuolissa.

Kautta vuosien olen ollut kova ottamaan aurinkoa, valitettavasti nuorena myös melko huonoilla suojavoiteilla varustettuna.  Nyt olen paljon, paljon maltillisempi enkä edes jaksakaan olla enää samanlaisessa porotuksessa.  Silti silmääni miellyttää kevyt päivetys, kyllä se vaan fressaa ilmettä kivasti. Eikö vain? Useimmiten käytän silti nykyään hattua rannalla ja niitä kertyikin aika kasa ja joka lähtöön viime syksyn Espanjanmatkalta, kun liikkeet myivät sesongin jälkeen loppuja muutamalla eurolla...

Olen päätynyt tällaiseen nopeaan meikkirutiiniin, kun olen katsellut lomakuviani  jälkeenpäin, missä iho on kirjava, kiiltävä ja silmät valjut.  Pienillä jutuilla saa helposti edes hiukan kohennusta tilanteeseen!  Ei ole tosiaankaan tarkoitus tehdä täyttä meikkiä, vaan tasoittaa hieman ihon sävyä.

Nämä vinkit ovat ihan itseni laatimat, joten jokaisen pitää itse kokeilla, mikä sopii ja toimii omalla iholla.

Vaihe 1 - kosteuta
Aasiassa, missä ilman kosteuspitoisuus on todella korkea, en käytä mitään raskaita voiteita.  Viimeisin löytöni on uusi Lumenen Hyaluronitiiviste (kuvassa oranssi pullo), jota käytän iltaisin  yövoiteen alla ja päivällä aina aurinkovoiteen alla.  Tiiviste jättää niin hoidetun ja superkosteutetun tunteen, että pärjäisin täällä päivisin pelkästään sillä, ellen tarvitsisi suojaakin.  Aurinkovoiteena käytän tavallista kevyttä päivävoidetta, jossa on SK25.  Olen ajatellut asian niin, että päivävoiteissa on suojakertoimen lisäksi aina enemmän myös ihonhoidollisia etuja kuin tavallisissa aurinkovoiteissa.


 Vaihe 2 - peitä
Mulla on melko paljon couperosaa poskilla ja muutenkin kaikenlaista epätasaista väriä, joten käytän kevyesti myös meikkivoidetta kasvoilla - ihan rannallekin mennessä.  Kyllä! Laitan sitä päivävoiteen imeydyttyä hyvin vähän vain kriittisimpiin kohtiin, kuten nenän ympärille, poskipäihin, hiukan leukaan ja otsaan.  Siis ihan pieni määrä ja kevyesti taputellen.  Sen jälkeen vielä kiinteää peitevoidetta couperosan päälle, ja silmien ulkonurkkaan peittämään tummia viiruja.  Ne antavat lisäksi hiukan lisäsuojaakin, meikkivoiteellakin on SK15.  Tämä saa ihmeitä aikaan, sillä meikkivoide tasoittaa näin pienenä sipaisunakin ihon sävyä kivasti.  Palaan näihin meikkivoide- ja väriasioihin erikseen myöhemmissä postauksissa.

Vaihe 3 - ryhdistä
Värjäytän haaleat ripseni ja kulmani ennen lomia, mikä antaa niille edes hiukan eloa.  Silti fiksailen kulmia vielä parempaan muotoon kulmakynällä. Vinkki: kannattaa suosia riittävän kovalyijyisiä kulmakyniä, sillä sen lisäksi, että niillä saa pehmeämmän jäljen, ne myös pysyvät paremmin auringossa.  Käsittelen aikuisen naisen kulmiakin erikseen tuonnempana.  Ja huulille SK50 kerrointa aina!  

Illalla sitten meikkaan kulmat huolellisemmin, laitan ripsariakin joskus (ja aina vedenkestävää), sipaisen hiukan aurinkopuuteria ja huulille huulikiiltoa.  Luomivärit jätän väliin suosiolla.  Tietysti tällä paikallakin on merkitystä,  sillä täällä on niin vaatimatonta, ettei tarvitse pukeutuakaan sen kummemmin syömään mennessä - onneksi! Me nautitaan tällaisista rennoista paikoista!

Minkälaisia ajatuksia sinulle heräsi näistä meikkausasioista - tuntuuko vieraalta laittaa kasvoille meikkiä aurinkoon?  

Lämpimin terveisin Maarit

PS Mietin, uskallanko edes kirjoittaa tähän, mutta taputtelin lennollakin tätä hyaluronitiivistettä kasvoille. Ihan meikin päälle...eikä kuulkaa kiristänyt ihoa yhtään tällä kertaa.



maanantai 25. tammikuuta 2016

MYRSKYSSÄ

Tänään oli tarkoitus pitää välipäivä kirjoittelussa, mutta luonto päättikin toisin.  Eilen illalla alkoi hirmuinen myrsky ja vettä tuli koko yön taivaan täydeltä.  Liikumme täällä kylällä pyörillä ja satuimme lähtemään hotellille ruokapaikasta siinä vaiheessa, kun sade vasta teki tuloaan.  Niin luulimme, mutta olimme aivan litimärkiä ja sandaalit yltäpäältä kurassa, kun pääsimme perille.  Aamulla tuntui kuin koko ranta olisi hävinnyt, hiekkasiivulla lojui vain irronneita kookospähkinöitä ja muuta roskaa.  Ja meri velloi.  Ja velloaa edelleenkin.



Ikinä ennen en ole tarvinnut toppatakkia täällä perillä, tuskin edes pitkähihaistakaan... Nyt lämpötila laski yli kymmenellä asteella, mikä tuntui lähes 20 asteen erolta.  Taas tuli uudenlainen Thaimaakokemus muistojen lippaaseen!

Tuuli jatkuu, meri pauhaa, mutta ei ole enää onneksi satanut päivällä, joten fillaroimme kylille kantakuppilaamme nauttimaan makoisia lounaita. Koirien siestanokoset eivät häiriintyneet tuulesta, mutta vähäiset ihmisetkin olivat kaikonneet.  Papaijasalaatti, tiikeriravut ja pikku-mustekalat olivat taas aivan järisyttävän maukkaita, nam!




Terveisin Maarit

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

PIKKU PARATIISI

Tämmöisissä maisemissa lekotellaan taas tänäkin vuonna.  Löysimme tämän paikan pari vuotta sitten, kun haimme Thaimaasta paikkaa, missä olisi rauhallista ja hyvät olosuhteet mieheni leijasurffausharrastukseen.  Täytyy sanoa, että tuuli kelpaa kyllä mullekin, sillä täällä on tänä vuonna todella kuuma.

Paikka on Pran Buri, vajaan neljän tunnin automatkan päässä Bangkokista länteen.  Tässä on muutamia seikkoja, miksi tästä on tullut meille niin mieluisa paikka:

Vain yksi lento ja suorat lennot Helsingistä Bangkokiin. Lisäksi siirtyminen kylään on suht helppo. Pieni kylä, josta löytää vielä suhteellisen alkuperäistä menoa.  Silti ihan riittävät palvelut; me olemme olleet Thaimaassa jo niin usein, että emme hae varsinaisia elämyksiä ja uusia paikkoja. Tulemme tänne köllöttelemään auringon alle, ja mies surffaamaan.  Isot, autiot hiekkarannat. Muutama viehättävä pieni hotelli, joissa ei ole ollut tunkua.  Tässä on muutamia kuvia kohteesta; laittelen hotellista muutamia kuvia vähän myöhemmin.

Onko sinulla kivoja uusia paikkavinkkejä Thaimaahan?

Ihanaa viikonloppua!

Maarit







torstai 21. tammikuuta 2016

RENTO LENTO - 3 vinkkiä

Pitkä lennot ja tuntikausien istuminen pienessä tilassa tuntuvat olevan vuosi vuodelta haastavampia.  Mutta niihin on vain taivuttava, kun mieli tekee matkalle.  Laitan tähän postaukseen nyt vain pukeutumisen vinkkejä lennoille.  Nämä ovat muovautuneet tässä muutaman viime vuoden aikana, kun lensin mannertenvälisiä loma- ja työmatkoja. 

#1 Kerroksia

Palelen helposti, ja sen vuoksi olen päätynyt kerrospukeutumiseen; niistä on helppo vähentää ja lisätä tarpeen mukaan.  Nyt on edessä Aasiaan suuntauva lomamatka, ja siksi valitsin kevyempiä osasia, niin että perillä ollessakin voi taittaa loppumatkan niillä.  Toppis ja neule määränpäässä kentällä vain matkalaukkuun.

Nämä valitsin nyt: Ryhdikkäät paksut leggingsit jersey-tyyppistä kangasta (Zara) / Suora, valuvalinjainen polvipituinen trikoomekko joustavaa neulosta (Filippa K) / Ohut ilmava neuletakki (Uniqlo) / Kevyttoppa (Haglöfs) / Kashmirhuivi (Balmuir), joka toimii sekä huivina että peittona / kankainen olkalaukku (Coach), joka on ainoa käsilaukkuni myös perillä.  Kengiksi päätin ottaa Niken lenkkarit, mitkä ovat ilmavat ja kevyet, ja niitä voi käyttää perilläkin, jos tarvitsee peittävämpiä kenkiä.  Yleensä ei tarvitse...

#2 Väljää

Väljää = trikoota.  Sitä löytyykin monenlaista.  Kannattaa silti suosia sellaisia materiaaleja, missä on mukana lycraa, asetaattia tai polyamidia antamassa joustavuutta ja ryhdikkyyttä.  Ne eivät myöskään rypisty juuri lainkaan, kuten esim pelkkä puuvilla tai pellava, ja siksi huolettomia mennen tullen ja näyttävät aina siisteiltä.

#3 Mustaa

Turvaväri. Musta on aina tyylikäs, kaikki sopivat varmasti yhteen, eikä siinä näy lika.  Ja settiin on helppo lisätä uutta tarvittaessa.  


Perillä sitten voikin käppäillä huomattavasti kevyemmällä varustuksella.


Lomaterveisin Maarit

tiistai 19. tammikuuta 2016

UTUISIA SÄVYJÄ

Kävimme eilen pikavisiitillä Tallinnassa, ja vaikka sää oli pilvinen niin maisema oli huikean kaunis. Merikuvissa näkyy Lonnan saari, Suomenlinna ja Harmajan majakka.  Harmaudessa on oma viehätyksensä, sillä se softaa värit utuisiksi ja minusta nuo graafiset jäälautatkin ovat niin kauniita.  Kuvat on otettu laivan ikkunan läpi, ja huomaan että se teki niistä vielä hiukan utuisempia.







Tallinna oli lähes tyhjä, joten oli miellyttävä kuljeskella kaduilla kaikessa rauhassa - ja aikamoisessa loskassa.  Aiemmilla matkoilla tänne en ole kiinnittänyt huomiota näihin ihaniin pastellinsävyisiin vanhoihin taloihin.  Nyt kaupunki oli rauhallinen ja soi mahdollisuuden ihastella ympäristöä. Pilvinen ilma pehmensi sävyt vielä entistä kauniimmiksi.




Minkähänlaisia sävyjä huominen tuo tullessaan?  

-Maarit

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

LAKKAUSRAKKAUS

Kynsien lakkaamisen kanssa pätee sama sääntö, kuin moneen muuhunkin.  Kun on tottunut siihen, että kynnet ovat huolitellut ja lakatut, ei pysty olemaan 'paljailla kynsillä'.  Koko olemus tuntuu jotenkin ryhdikkäämmältä, kun kynnet kiiltävät ja kädet ovat hoidetut.



En voi mitenkään pitää itseäni suunnattomana kokeilijana ja kikkailijana värien suhteen.  Olen vuosien mittaan löytänyt kolme toimivaa väriä: vaalea roosa, tumma marjaisa punainen ja kesällä tämä valtaisa repertuaari lisääntyy vielä korallilla.  Helmiäisversiot jätän väliin ihan suosiolla, jotenkin mattasävyt ovat mielestäni klassisen tyylikkäitä ja eleettömiä.  Kaapista toki löytyy mutasävyjä, vanhaa roosa ja vaikka mitä, mutta nämä kolme ovat ne must have -sävyt, mitä käytän.


Olen testannut vuosien varrella useita eri laatuja ja ehdoton suosikkini on Lumene Gel Effect.  Siinä on hyvä sivellin, jolla saa lakattua yhdellä vedolla useimmat kynnet.  Kiilto on superluokkaa. Se pysyy hyvin useita päiviä.  Ja pullo on kätevän pieni.  Eihän sitä muuta kaipaakaan!

Kuvassa oleva väri on 14, Ennen iltaa, upea mattasävy.  Se on hiukan kuultava ja kirkkaampi yhdellä kerroksella, mutta toinen kerros tuo upean marjaisen tummuuden.  Tämä sopii yhteen vaikka minkä väristen vaatteiden kanssa, koska on kylmä purppuranpunainen.
Toinen suosikkini, kalpea roosa, on sävy 2, Runoni.  Siinä näkyy hiukan lilahtavaa hohdetta, kun katsoo pulloa valoa vasten.  Se ei kuitenkaan näy kynsillä hohteena, vaan tekee sävystä viileän ja raikastaa kauniisti kynnen sävyä.
Kesäkorallisävyistä suosikkini on ollut 20, Ahomansikka.  Ei liian oranssi tai pinkki - vaan juuri täydellinen välimuoto.  Ja siksi sopiva myös aikuisempaan makuun ja tyyliin.

Vaihtelu kyllä virkistää, joten jännityksellä odotan tuokohan kevät tullessaan jonkin uuden suosikkisävyn?

2 VINKKIÄ: Muista alus- ja päällyslakka - ne lisäävät oikeasti pysyvyyttä.  Ja lisää kerros päällyslakkaa parin päivän välein, kynnet saavat heti uutta eloa ja kiiltoa, ja antaa muutamia lisäpäiviä käytölle.

Olisi kiva kuulla mitkä lakkasävyt sinulla on aina kaapissasi?

Nyt onkin sunnuntai-ilta - lähdenpä tästä lakkaamaan kynsiä!

Terkuin Maarit






perjantai 15. tammikuuta 2016

LIMPPU - 3 SYYTÄ LEIPOA 

Saan aina välillä leivänleipomiskohtauksen; viimeksi sellainen oli viime kesänä, kun tein mökillä niitä pataleipiä.  Nyt kun olen kotona, leipominen on alkanut taas kutkuttaa mieltäni.  Onhan itse leivottu leipä 1) terveellistä 2) ihanan tuoksuista ja 3) ehkä edullista.  En ole nyt tullut laskeneeksi kustannusrakennetta, mutta ei se ainakaan kalliimmaksi tule.  Eikä näin hyvän makuista kyllä kaupasta saa!


Tämä leipä on yhdistelmä saaristolaisleipää ja jyväleipää, ja olen toteuttanut tämän jälleen omaan tyyliin yhdistelemällä eri reseptejä.  Pääosin olen seuraillut Sikke Sumarin ohjetta parin vuoden takaa.

Tässä yhteydessä on varmaan syytä mainita, että kokkaamisessa ja jopa leipomisessakin olen hieman suurpiirteinen.  On kivaa muokata ohjeita oman näköisiksi, ja joskus on niinkin, että alkuperäisen reseptin ainekset eivät vain miellytä omia makuaisteja, ja silloin fiksaan ohjeita muuttamalla esim mausteita.

Tulen kirjoittamaan myös hiukan suurpiirteisesti ohjeista, koska tämä ei ole varsinainen ruokablogi.  Jos tuntuu, että ohjeesta jää jotain olennaista mielestäsi puuttumaan, laita ihmeessä viesti kommentti-kenttään, tai laita sähköpostia.  Mutta toki kirjoitan niin, että pystyt leipomaan tai kokkaamaan näillä ohjeilla.

Mutta ohjeeseen!

1 l laktoositonta piimää
50 g tuorehiivaa tai vastaava määrä kuivahiivaa (itse käytin 2 pussia kuivahiivaa; tarkista suhde hiivapussin ohjeesta)
1/2 dl chiasiemeniä
1/2 dl pellavansiemenrouhetta
1 dl kauraleseitä
1 dl auringonkukan siemeniä
2 1/2  dl ruisjauhoja
1/2 dl spelttijauhoja
3 dl maltaita
2 1/2 dl vaaleaa siirappia
2 rkl suolaa, vajaa
n 11 dl vehnäjauhoja

2 pitkulaista leipävuokaa.

Sekoita kuivat aineet keskenään: kaikki jauhot, siemenet, rouheet ja leseet.  Lisää kuivahiiva tähän seokseen. Lisää ensin varovasti n 10 dl vehnäjauhoja, sillä taikinan pitää olla melko löysää, niin että voit kaataa sen vuokiin.  Lisää lopussa jauhoja, jos on tarvis.

Lämmitä piimä kattilassa hyvin varovasti, tavoite on n 42 astetta.  Kokeilin itse vain käsituntumalla, että on suunnilleen sitä luokkaa.  Lisää siirappi ja suola lämpimään piimään.  Kannattaa muistaa, että piimä ei pidä liian nopeasta tai pitkästä kuumenemisesta, se juoksettuu hetkessä ellei ole tarkkana.

Sen jälkeen piimäsiirappiseos kaadetaan jauhojen sekaan, ja sekoitellaan tasaiseksi kauhalla.  Sen pitää siis olla melko löysää, niin että voi jopa lusikoida vuokiin.  Sitten vedottomaan paikkaan kohoamaan niin että turpoaa kaksinkertaiseksi (kylmä uuni on hyvä).  Mulla taisi hurahtaa pari tuntia vahingossa, mutta sitähän sanotaan, että pitkä nostatusaika syventää makua...

Vuoraa vuoat leivinpaperilla reunoja myöten ja kippaa taikina niihin.
Paista 160 asteessa n 2,5 tuntia.  Kokeile hammastikulla kypsyyttä, jos siihen jää taikinaa, niin jatka paistamista.

Annoin toisen leivän pojalleni (oli kuulemma sairaan hyvää), ja toisesta pakastin puolet - toimii hyvin pakastettunakin.

Leipomisterveisin,

Maarit







torstai 14. tammikuuta 2016

RA(I)KKAAT TYYNYT

Meillä on ollut pitkään keittiön puusohvalla allaolevat keltaiset tyynyt.  Sohvan istuinpatja on päällystetty meleeratulla harmaalla puuvillakankaalla, ja kaipasin pöytäryhmälle freessausta ja ilmeen uudistamista. Patjan väri on kiva, enkä halunnut tehdä sille mitään.

Marimekon kankaat olivat pyörineet jo pitkään mielessäni ja olin myös miettinyt, että mustavalkoiset tekstiilit raikastaisivat koko keittiötämme, sillä myös tamminen ruokapöytä on tummahko.  

Niinpä valitsin kankaiksi Räsymaton, Pienen Kulkusen ja Joonaksen, ja hurautin tyynyt ompelukoneella.

Ilmeestä tulikin paljon valoisampi ja tuntuu, että lattiakaan ei näytä enää ihan niin tummalta.

Laittakaa vinkkiä, jos tiedätte hyviä kangaskauppoja täällä pääkaupunkiseudulla.  On hiukan ärsyttävää, kun niin monessa paikassa on vain kankaiden tilausmahdollisuus - eihän sitä jaksa odottaa.  Ne pitää saada heti, kun inspiraatio iskee!

-Maarit

BLOGGAAJAELÄMÄ ALKOI


Sopusointuja on kauneutta, tyyliä, sisustusta, kokkailua ja matkustelua käsittelevä uusi lifestyle -blogi aikuiselle naiselle.  

Esittelen rennolla otteella omaa tyyliäni ja toivon, että tekin inspiroituisitte siitä ja ennen kaikkea saisitte ideoita, miten ikäiseni nainen voi näyttää hyvältä ja tyylikkäältä uhraamatta siihen omaisuuksia. Ne ovat usein loppujen lopuksi pikku juttuja.  


Minua kiinnostaa ylenmäärin kaikki, mikä helpottaa elämää ja saa arjen sujumaan paremmin niin kotona kuin reissuissa. Rakastan kotona puuhastelua, organisoin ja järkkäilen paikkoja jatkuvasti uuteen uskoon.  Tulenkin kirjoittamaan blogissani arjen touhujen lisäksi näistä aiheista:


SISUSTUS - koti ja mökki, miten vanha ja uusi elävät sopusoinnussa

KAUNEUS - aikuisen naisen näkökulmia
TYYLI - ideoita, miten rakennan täydellisen ja toimivan vaatekaapin
MATKUSTELU - lomareissujen tunnelmia
KOKKAILU - helppoa, terveellistä, tuoksuja ja makuja                        

Kuva: Päivi Lemström/mondayTOsundayHOME


Olen itsekin jo aikuiseen ikään ehtinyt nainen, asumme Espoossa, olen mummi suloiselle pikkutytölle ja nimeni on Maarit.  Lopetin viime syksynä pitkän urani kosmetiikkamaailmassa, ja nyt elän uutta mielenkiintoista vaihetta elämässäni. 

Vihdoinkin on mahdollisuus tehdä kaikkea sellaista, mihin ei ollut aiemmin kunnolla aikaa eikä aina energiaakaan! Olen kova touhuamaan kaikenlaista ja aina on jokin projekti meneillään - ei silti, sohvalla lorvailu ja lukeminen luonnistuvat myös vallan mainiosti. 

Nyt tulikin hyvä hetki toteuttaa pitkäaikainen unelmani blogin aloittamisesta. Kirjoitan sellaisista asioista, mitkä kiinnostavat itseänikin ja mistä haluaisin itsekin lukea lisää. Intohimonani ovat aina olleet pukeutumisen tyyliasiat, sisustaminen ja huonekalujen armoton pyörittely kotona, DIY-projektit, kokkaaminen ja kaikenlaiset kauneuteen liittyvät asiat. Silti olen aina pyrkinyt elämään jalat maassa ja tunnistan itsessäni hyvin myös käytännöllisyyden ja taloudellisuuden. Ei aina tarvitse ostaa uutta, vaan hyvin pärjää niinkin, että yhdistelee jo olemassa olevia elementtejä, uutta ja vanhaa sopusoinnussa.  Pätee tyyliin, sisustukseen ja moneen muuhun. 

Kauneus on ollut sydäntäni lähellä jo pienestä pitäen.  Tämä on elämäntapa.  Toivottavasti tekin löydätte sopusointuja, inspiraatiota ja lisää kauneutta elämäänne blogini kautta.

Tervetuloa seuraamaan, viihtymään ja kommentoimaan!

Maarit






CARPE DIEM - HETKIÄ SYKSYLTÄ


Viime syksy oli tosiaan suurten muutosten aikaa, sillä jätin taakseni työelämän.  Olimme miettineet pitkään mieheni kanssa, että haluaisimme jo vähitellen alkaa viettää rauhallisempaa elämää ja matkustellakin jo hiukan väljemmällä aikataululla.  Itse halusin muuttaa elämäntapaani myös siihen suuntaan, että liikunta saisi suuremman roolin päivissäni.


Sain syksyllä lapsiltani lahjaksi tämän ihanan Efva Attlingin Carpe Diem -rannekorun. Se on kaunis, yksinkertainen ja pitää sisällään tärkeän sanoman.   Ja tämä rakas lahja kulkeekin nyt aina ranteessani.


Lähdimme myöhäissyksyllä kiertelemään Etelä-Espanjaa ja Portugalia, sillä halusimme tunnustella minkälaista elämää ja arkea siellä voisi viettää jatkossa.  Hyvinhän se sujui, vaikka välillä tuuli niin että tukka meinasi lähteä ja vettä tuli mukana vaakatasossa.  Portugalin rannikko, mistä tämä kuva on,  on todella vaikuttava.  Ja tuohon aikaan turistejakaan ei ollut liikaa.


Teimme aika paljon ruokaa itse ja kokkailu olikin yksi matkan ehdottomista kohokohdista.  Raaka-ainevalikoima oli huikea kaikkialla! Perussetiksi muodostuikin äyriäiset+valkosipuli+korianteri ryyditettynä värikkäillä salaateilla.  Yksinkertaista, mutta niin hyvää.  Ja mikä tuoksu niistä tulikaan!


Espanjassa Benalmadena Pueblon pieni kylänen oli yksi matkan kauneimmista paikoista, rauhallinen ja elegantti.   Mutta voi vain kuvitella mikä härdelli siellä on turistisesongin aikana.



Vuokrasimme kaikki asunnot Airbnb:n kautta ja homma toimi erittäin hyvin.  Majoituksen sijaintikriteereistä tärkeimpien joukossa oli se, että pitää olla hyvät lenkkeilyreitit lähellä ja helposti saavutettavissa.  Kaikissa kohteissa olikin loistavat rantakadut  (ja maisemat!) ja niillä viiletinkin ahkerasti, kuten kuvasta näkyy.

Myöskin aivan oleellinen asia oli wifin kuuluminen vuokrasopimukseen.  Ei ole itsestään selvää, että pienissä kylissä ja yksityisomisteisissa asunnoissa sitä olisi ollut.  Meille osui yksi asunto, mistä se puuttui, mutta saimme vuokrattua sen kuitenkin kätevästi.  Wifin merkitys korostuu kummasti, kun olet vieraassa maassa, asut vieraissa paikoissa ja jos ilmat on huonot.  Niin, ja herrahan tekee vielä töitä.

Tässä oli hiukan tunnelmia blogia edeltävästä ajasta ja ensimmäisistä kuukausista, jolloin oli konkreettisesti mahdollista tarttua hetkeen.

"To make on end is to to make a beginning" - T.S. Eliot

- Maarit


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

FARKKUMIMMIT


Kun mietin omaa tyyliäni, millainen se on ja mitä muutoksia on tapahtunut vuosien mittaan, niin ihan ensimmäiseksi mieleeni tuli farkut. Olen aina, ihan aina, ollut farkkutyyppi.
Farkkujen saaminen ei silti ollut aikoinaan mikään itsestäänselvyys.  Äitini oli aika tiukka, ja sainkin ensimmäiset farkkuni vasta sitten, kun olin itse tienannut rahat niihin kesätöillä.  Ja siitä se sitten alkoikin.  Voin kyllä hyvin sanoa, että tässä tapauksessa kysymys on elämänmittaisesta rakkaudesta.


Ne ensimmäiset farkut olivat tietysti Jamekset, ja ne ostettiin heti ensimmäisestä tilistä.  Väri oli tumman sininen ja silloin muotia olivat vaaleaksi kuluneet/pestyt pinnat.  Niinpä jynssäsin niitä juuriharjalla mummolassa Halsualla joessa kiven päällä niin usein, että se kaikkein mustin sinisen sävy alkoi haalistua.  Mutta kestihän se ikuisuuden ennenkuin niistä sai optimaalisen vaaleuden esille. Kaiken tämän jälkeen myös kangas alkoi hapertua.  No, sitten niitä paikattiin eri värisillä kankailla, ja taas oltiin ylpeitä aikaansaannoksista.  Myöhemmin löydettiin kloriitti apuun, ja se tekikin taitamattomille välillä tepposet vaalentamalla laikkuja housuihin.  


Sitten kun rahaa alkoi olla hiukan enemmän käytettävissä, alkoi kaappiin ilmestyä muitakin malleja. Beaversit olivat kaikkien ostoslistalla sitten muutamien vuosien kuluttua ja trumpetti- ja muut mallit on koettu myös.

Nyt ei lähdetä enää harhateille mallien kanssa!  Olen lyhyt, joten mitkään leveät mallit, alaspäin levenevät tai kapenevat porkkanalahkeet eivät mielestäni sovi minulle.  Suhteellisen kapealinjaiset, ihan suorat lahkeet näyttävät yleensä sutjakoilta ja jopa näyttävät kaventavan siluettia.   Samoin leggings-tyyppiset kapeat lahkeet ovat jääneet kaappiini pysyvästi - muuttuupa muoti mihin suuntaan tahansa.  Ne ovat aina varmoja valintoja ja toimivat kenkien kuin kenkien kanssa.  Kunhan muistaa, että näissä malleissa nilkan näkyviin jättävä pituus on sirompi ja kauniimpi kuin kenkien päälle laskeutuvat kurttulahkeet.  
Nyt näkyy kevään trendeissä lyhyitä, aavistuksen leveämpiä lahkeita.   Malli on suora ja lahkeensuut on jätetty ompelematta - niitä voisi kyllä miettiä, mutta mieluiten niin, että löytäisin esim kirppikseltä hyvän mallin, jonka sitten tuunaisin itse.

Vyötärön pitää olla sen verran korkea ja sopiva, että olo on mukava.  En voi suorastaan sietää liian alhaalla olevaa ja tiukkaa vyötäröä, joka tuntuu epämukavalta.

Yläosa voi olla kapea tai väljä, kuten kuvassa oleva valkoinen.  Molemmat tyylit sopivat mielestäni kapeiden housujen kanssa.  Valkoinen perus t-paita on ikisuosikkini kesällä!
Takkina käytän aina jotain muuta kuin farkkkutakkia; mielestäni kokofarkkuasu on liikaa. Yläosaksi sopii mielestäni isot neuletakit, nahkarotsi, tai kiva jakku - tilanteen mukaan.

Mummin jalanjäljissä tyylitteli tämä neiti jo pienestä pitäen.

Kun tämä rakkaussuhde on kestänyt jo näin kauan, niin uskonpa että viilettelen vielä vuosienkin kuluttua farkkumummona.
Tässä oli minun ajatuksiani aikuisen naisen farkkutyylistä.  Olisi mukava kuulla minkälainen suhde teillä on farkkuihin?

-Maarit