perjantai 25. marraskuuta 2016

ALHAMBRA

Lähdimme kohti Granadaa tämän viikon maanantaina heti aamiaisen jälkeen. Päivä oli pilvinen, ja sadettakin oli luvassa, joten se oli hyvä päivä automatkailuun. Ja oli tarkistettu netistä, että se on auki myös maanantaisin. Matka sujui todella reippaasti A45/A92 moottoritietä, ja kesti Fuengirolasta noin 1,5 tuntia. Granadaa lähestyttäessä laitoin navin päälle, koska missään ei ollut yhtään kylttiä Alhambrasta. Ja silloin meinasi sydän pysähtyä: kun kirjoitin siihen kohteen, ruudulle pamahti teksti 'suljettu'. Mitä ihmettä??? Emme suomalaiseen tapaan kuitenkaan antaneet periksi - onneksi - sillä aukihan se oli. Eikä jonoja, vain kourallinen turisteja, pilvinen päivä joten ei kuumuuskaan haitannut monen tunnin tulevaa urakkaa.

ALHAMBRA - KUNINKAIDEN PALATSI

La Alhambra ei ole vain palatsi ja puutarha, vaan 14 hehtaarin kokoinen pieni kaupunki, joka hallitsee kukkulan kuninkaana vieressä olevaa Granadan kaupunkia. Alueen ensimmäinen linnoitus on 800-luvulta, mutta 1300-luvulla rakennettiin sen tärkeimmät osat ja alue laajeni huomattavasti. En tosiaan tiennyt sitäkään, että hyvin suojattuna muurien sisällä on ollut useiden palatsien lisäksi lähes kokonainen kaupunki: lastentalo, eläintarha, sairaala, lintutalo, erilaisia työpajoja, kauppoja, moskeija. Alueella asui 1300-luvulla jopa 40.000 ihmistä.
Alue on nykyään Unescon Maailmanperintökohde.


RAKENNUKSET JA YMPÄRISTÖ












Rakennukset näyttävät melko karuilta ulkoapäin etkä yhtään tiedä mitä edessäsi on. Kun astelet sisään usein vaatimattomista sisäänkäynneistä edessäsi aukeaa mitä upeimpia saleja, portaikkoja, altaita, viheriöitä ja pylväikköjä. Eteneminen oli hidasta, siis ihanan hidasta, koska koko ajan piti muistaa katsoa alas, ylös ja sivuille. Ja kurkistaa ikkunoista ulos, sillä joka puolella avautui huikaisevan upeat maisemat silmänkantamattomiin: valkoisia Granadan kivitaloja, vuoristoa... Hengästyttävän kaunista.


KORISTEET JA KIVEYKSET










Joka ikinen huone ja sali on koristeltu erilaisilla kuvioilla. Pitsimäiset arabeskikoristellut katot ja seinät ovat kuin tietokoneohjelmalla tehdyt - miten ihmeessä se on onnistunut noihin aikoihin? Värimaailma on hillitty hiekan sävyinen, ja niitä on täydennetty mosaiikkityyppisillä värillisillä lasitetuilla tiilillä. Ja kaikissa on eri kuvio. Tähän aikaan ja täällä käytetyt rakennusmateriaalit olivat hyvin vaatimattomia ja halpoja: tiiltä, puuta ja stukkoa, joka on maasta saatavista aineksista, vedestä ja sidosaineesta tehty muotoiltava kipsiaines. Kultakoristeita ei ole lainkaan, ja se tekeekin tästä hillityn ja rauhoittavan, ja erityisesti omaa silmää miellyttävän.






Rakastan kuvata matkoilla katukiveyksiä. Täältä ei varmasti löytynyt kahta polkua, missä olisi ollut samat kuviot.


PUUTARHAT JA PIHAT













Sisäpihoja, puutarhoja, käytäviä, levähdyspaikkoja... Geometrista ja säntillistä suoraviivaisuutta. Valtavia muotoon leikattuja sypressejä. Villejä ja värikkäitä kukkatarhoja. Vesialtaita, puroja ja suihkulähteitä. Veden herkkää solinaa ja hiljaista virtausta kaikkialla. Isot vesialtaat loivat myös upeita heijastuksia rakennuksista.

Toistelin takuulla kymmeniä kertoja kävellessäni: tää on ihana!!

Viileällä ilmalla kiertely täällä on helpompaa, sillä meilläkin meni reilut kolmisen tuntia, vaikkei ihan joka kolkkaan pysähdyttykään. Ja kuten kuvista näkyy, värikästä ja vehreää oli edelleenkin marraskuussa. Mutta silti täällä korkeammalla näkyi jonkin verran ruskaakin.
Nasridin palatsikierrokselle lipussa annetusta kellonajasta kannattaa pitää kiinni, sillä siitä pidettiin tiukasti kiinni. Jonossa edessämme ollut pariskunta käännytettiin tylysti pois, koska aika oli jo mennyt. Jännää, miten tämä espanjalaisuus joskus yllättää...


Loppumetreillä alkoi sataa vettä, ja sain näin hienon taidekuvankin vielä...

Vielä kerran: menkää käymään täällä!

Maarit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti