sunnuntai 16. lokakuuta 2016

LÄNSIRANNIKON HELMI + RESEPTI









Viimeisetkin tyrnit on nyt puristettu. Tänä vuonna tuli marjoja yllätysmäärä, vaikka on ollut niin kuiva kesä. Tosin tyrni kasvaa myös kuivassakin maassa, mutta silloin marjat jäävät pienemmiksi. Ihan sopivan kokoisia oransseja vitamiinipommeja ne olivat nytkin.

Kokeilimme tänä vuonna myös marjojen keräämistä käsin, mutta se on toivottoman hidasta piikikkäistä oksista. Yritin saksiakin niitä purkkiin, mutta mukana tuli niin paljon roskia, ettei sekään ollut hyvä vaihtoehto.

Niinpä jatkoimme entisten vuosien tapaan marjojen puristamista järeillä puristimilla. Jotta se sujuisi näppärästi, se vaatii saumatonta yhteispeliä: toinen syöttää oksia puristimen 'loukkuun' ja toinen puristaa. Oranssi tuhti mehu lorisee laitteen suppiloon kiinnitettyyn pulloon.

Vähän harmittaa se, että mehun muodossa osa näiden ihmemarjojen runsaista vitamiineista, hiven- ja kivennäisaineista jää kuorien ja hedelmälihan myötä oksiin. Öljyäkin on eniten marjan siemenissä. Ehkä pitää ensi vuonna jatkojalostaa poimimistekniikkaa...

Olen pakastanut mehun sitten jääpalapusseihin, ja niistä napsitaan pala kerrallaan smootheihin.

Ja ihana jälkiruoka on tyrnihyytelö, joka nimestään huolimatta on pehmeän kermaista ja suussasulavaa, eikä lainkaan hyytelöä sanan negatiivisessa merkityksessä. Olen perinyt ohjeen mieheni äidiltä, ja tätä herkkua oli aikoinaan aina tarjolla mökillä.
Nyt ei ollut ohjetta mukana, mutta onneksi löysin HS:sta vastaavan. Olkaa hyvä!


TYRNIHYYTELÖ

1 1/2 dl tyrnimehua
11/2 dl sokeria
2 munaa
2 dl kermaa
2-3 liivatelehteä

1. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota myös kerma.
2. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5-10 min. Voit käyttää myös jauhetta, googlaamalla löydät sen määrän vs lehti.
3. Liivateseos: kuumenna 1/2 dl tyrnimehua ja sulata siihen liivatteet (tai jauhe).
4. Yhdistä vaahdot, liivateseos ja loppu tyrnimehu, sekoita hyvin mutta älä vaahdota. Kaada seos kulhoon tai suoraan jälkiruokakuppeihin, ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Seuraavan kerran pyöräytän hyytelön taas joulupöytään, kun suku tulee meille aattoa viettämään.

Tuuliset terveiset länsirannikolta!

Maarit









4 kommenttia:

  1. Olen ihan tyrnistynyt! En ole tiennyt tuollaisten puristimien olemassaolosta. Olen ostanyt aina markkinoilta puristettua mehua sen ihmeemmin ajattelematta. Huikkaa pullosta aamuisin, ja pysyy flunssat loitolla. Ihanan näköinen hyytelö!
    Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin ihmettelin, kun näin vekottimen ensimmäisen kerran :o)) Mietin vielä, että pitäisikö sittenkin yrittää urakoida itse marjojakin pakkaseen, niitä kun on vielä puskissa...

      Poista
  2. Enpä ole nähnyt tuollaista puristinta, vaikka eihän ainakaan kaupalliseen käyttöön pysty käsin poimimaan, niin hidasta hommaa se on.

    Löysin tänä syksynä tyrnipensaita ihan kotikulmilta Helsingistä, paikasta josta olen kulkenut aiemminkin lukemattomat kerrat. Hidasta oli kuitenkin poimiminen, vähän keräilin pakkaseen. Joku oli ilmeisesti keksinyt näppärämmän keinon, sillä yhtäkkiä ei ollut enää marjan marjaa jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on täällä Espoon rannoilla tyrnipuskia, ja hyvin näyttävät marjat häviävän...

      Poista