sunnuntai 29. toukokuuta 2016

PAIKKA MISSÄ AIKA PYSÄHTYY

Vanhempieni pikkuruinen mökki Kirkkonummella on ollut heillä jo kymmeniä vuosia, ja se on säilyttänyt kautta vuosien alkuperäisen tarkoituksensa: olla mökkinä. Ostettaessa koko kalliotontti oli täysin villiintynyt, ja pikku mökkiä hädin tuskin näki heinän ja pusikon keskeltä. Vuosien mittaan isä ja äiti ovat uurastaneet, kitkeneet, kylväneet ja istuttaneet. Tontti on muuttanut muotoaan lähes vuosittain, sillä aina löytyy jokin kasvi, mikä pitääkin siirtää toiseen kohtaan. Mökkiä on maalattu ja fiksattu pienin askelin vuosien saatossa, mutta alkuperäinen pienimuotoinen kesämökkifiilis on silti haluttu säilyttää. Jos ei kuopsuteta kukkapenkkejä, niin vaihdetaan väriä. Äiti seuraakin aikaansa, ja viimeisin villitys oli ovien maalaaminen mustiksi.
Kuvassa olevan röllinmökin isäni teki pojalleni ja siskoni tytölle. Kun se oli valmis, poikani totesi, että on se hieno, mutta se voisi olla tuolla puussa. Sitten naperot olivat kahden kesken jutelleet, että kyllä meidän pitää siellä leikkiä, kun se on kerran tehty meille. Kyllä tälle on naurettu!
Olin tällä mökillä enemmän, kun lapset olivat pieniä, ja muistan, miten ihanaa oli kävellä porukalla uikkarit päällä lähellä olevaan Hvitträsk-järveen uimaan, ja tulla sitten mökin hellan viereen lämmittelemään. Nyt täällä kirmailee yksi lapsenlapsenlapsi, sillä toinen vasta huitoo pikku nyrkeillään. Nykyään käymme täällä päiväretkillä syömässä ja kahvittelemassa, sillä meiltä on mökille vain kymmenisen kilometriä. Auto liikahtaa kummasti pihasta, kun tietää että siellä odottavat äidin tekemät maan parhaat munkkirinkilät.









Aurinkoa viikkoosi!

Maarit


2 kommenttia:

  1. Ihan kesäkeidas! Käymme usein ystävien kesäpaikassa Hvitträsk-järven rannassa. On kuin olisi kauempanakin kaupungista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, niin lähellä ja silti maalaismaisemaa pikku mökkeineen.

      Poista