perjantai 26. helmikuuta 2016

SOPUSOINTUJA

Ajattelin tehdä nyt vähän erityyppisen postauksen ja kertoa, miltä nyt tuntuu, kun olen elänyt puolisen vuotta tätä uutta elämänvaihetta.  Mitä kaikkea olen touhunnut ja mitä päiviini on sisältynyt.
Suurin onni on ilman muuta se, että nyt voin tehdä ilman aikataulua kaikkia niitä asioita, mistä olen aina unelmoinut.  Olen ollut aina kova puuhastelemaan, ja moni asia on jäänyt tekemättä sen vuoksi, ettei ole ollut aikaa.
Nyt vihdoinkin olen voinut lisätä reippaasti liikunnan määrää.  Hyvä startti tälle oli yli vuoden kestänyt Fustra, joka oli äärettömän tehokasta - ja kivaa, ja antoi hyvän kimmokkeen aktivoitua muutenkin liikunnan kanssa.  Huomasin ilokseni, että aloin kaivata liikuntaa - ja sitä tunnetta olin odottanut jo kauan.

Kävelen päivittäin pitkiä reippaita tunnin lenkkejä - ah mitä ihanuutta! Voin lähteä heti aamusta, tai päivällä - tai kun aurinko kutsuu ulos.  Pysähdyn usein vain ihailemaan maisemia ja nuuhkimaan luonnon tuoksua.  Siis vaikka ihan keskellä päivää!  Kalenteriin mahtuu kyllä vielä muutakin liikuntaa...



Taidenäyttelyssäkin piipahdin pitkästä pitkästä aikaa ja tässä on muutama kuva Didrichsenin museossa olleesta Väri Vapautuu näyttelystä.  Seuraavaksi to do-listalla on Camilla Vuorenmaan Meri erottaa meidät.  Huomaan, että kiinnostukseni suuntautuu selvästi näissäkin valo+väri+tunnelma -akselille.


Syksyllä vietimme muutaman viikon Espanjassa ja Portugalissa; ja nyt alkuvuodesta Thaimaassa (siitä on postauksia blogissa hieman aiempana).  Nämä matkat vaativat suunnittelujännettä, mutta muuten voi lähteä impulsiivisesti vaikka mökille, jos säätiedotus ennustaa aurinkoa, eikä tarvitse odottaa lomia tai ajatella miten käyttää lomapäivät.



Blogin aloittamisen myötä olen myös voinut keskittyä kuvaamiseen; kuvailen kaikkialla - ja samalla etsin kirjoitteluun aiheita.  Se on ihanan virkistävää ja pitää aistit - ja silmät - sopivasti avoinna missä liikunkin.  Blogin ideoiminen ja tuottaminen on myös mielettömän kivaa suunnittelu- ja visuaalista työtä.  Enkä olisi uskonut, että sen lisäksi, että bloggaaminen on kivaa, se on tuonut tullessaan uusia ystävyyssuhteita.

Nyt on energiaa ja aikaa kokatakin ahkerammin ja kiinnittää myös enemmän huomiota ruoan laatuun.  Häärään mielelläni keittiössä, mutta monimutkaiset reseptit eivät ole minun juttuni.  Tartun lehdissä ja instassa aina herkullisen näköisiin, värikkäisiin ruokakuviin - niihin sisältyy usein myös lupaus terveellisyydestä.



Ja kaikken tärkeintä on se, että voin olla paremmin läsnä läheisilleni.  On onni, että he kaikki asuvat näin lähellä.
On pitänyt selvästi kiinnittää huomiota siihen, etteivät päivät kulu siivotessa ja nurkkia järkätessä.  Hyvin se on sujunutkin, sillä en tunne yhtään huonoa omaatuntoa, vaikka makoilen keskellä päivää sohvalla kirja tai lehti nenän edessä - ja saatan ottaa nokosetkin.  Niin kauan on hyvä, kun asiat kulkevat omasta mielestäni sopusoinnussa.

Lokoisaa viikonloppua teille kaikille!

t Maarit




12 kommenttia:

  1. Ihanaa lukea, miten hienosti olet sopeutunut uuteen elämänvaiheeseen. Itsellänikin jo siintävät haaveet vapaudesta, vaikka luultavimmin työvuosia on vielä monta, monta edessä. Haaveilen paluusta Suomeen vuosien ulkomailla asuttujen vuosien jälkeen ja siitä vapaudesta, kun voi matkustaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kaikille, joilla vain on mahdollisuus toteuttaa! Haaveilu vie aina askeleen lähemmäksi... Ihanaa viikonloppua! Maarit

      Poista
  2. Kiitos jälleen kivasta ja mielenkiintoisesta jutusta. Täytyy myöntää että jo odotinkin sinulta viestiä :) :).
    Olen niin kiintynyt tähän blogiin vaikka se onkin uusi ja siksi odotan innolla uutta. Älä ota paineita, tätä on ilo odottaa..
    Oliko fustra kallista? Olen miettinyt sitä paljon.
    Itse olen löytänyt muutamia upeita Joogaliikkeitä joita teen päivittäin. Aivan upea olo tulee ja huomaa kuinka keho vahvistuu. Välillä tuntuu että ihmiset ajattelee, että minä puhun vaan, mutta kun saisi heidät kokeilemaan edes kuukauden. Huh mikä fiilis.. Eikä men kauan aikaa. Aamuisin 10 minuuttia.....
    Kivat ballerinat
    Mukavaa lauantaita sinne sinulle .
    Soile

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fustra ei ole ihan halvimmasta päästä, koska se perustuu yksilöohjaukseen. Mutta mun kohdalla sen lisäksi, että opin paljon hyviä liikkeitä, joita voin tehdä koton itsekseni, se antoi sysäyksen muuhun liikuntaan. Se on todella raskas laji, mitä ei voisi päätellä siitä julkaistuista kuvista. Kävin lämpö yin joogassa, ja se on taivaallisen ihanaa. Muutaman minuutin pitkiä venyttelyjä lämpöisessä salissa. Jos osuu kohdallesi, kannattaa kokeilla. Mukavaa lauantai-iltaa! Maarit

      Poista
  3. Oli positiivinen kirjoitus elämästäsi. Itse myös nautin "vapaudesta" eikä vielä ole tullut päivää jolloin aika olisi käynyt pitkäksi. Oikein mukavaa viikkonloppua sinulle! /t. Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Ja on se tärkeää, että on sitä tekemistä. Muuten päivät lipuvat käsistä, ja sitten ihmettelee mihin se aika hävisi. Aurinkoista viikonloppua sinullekin! Maarit

      Poista
  4. Voi miten kiva oli tavata sinut ihan livenä. Mukavaa kevään odottelua ja paljon aurinkoisia mökkikelejä!
    Minäkin haaveilen Suomeen paluusta, ehkä jo ensivuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Tiina - ja varmasti nähdään kun tulet uudelleen Suomeen; eiköhän me Päivin kanssa järkätä se juttu ;o)

      Poista
  5. Lämpimästi tervetuloa blogistaniaan;)

    VastaaPoista
  6. Kiitos :)) Tämä on kiva ja antoisa maailma!

    VastaaPoista
  7. Samanlaisin fiiliksin täälläkin - tuntuu ylelliseltä toteuttaa haaveita tässä ja nyt. Niin hieno kivetys balleriinojesi alla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä näkyy olevan ihan sama värimaailma ja kuvakulma, 'Katse maahan' ;o)

      Poista