perjantai 29. tammikuuta 2016

KUVAUSKEIKKA

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, olemme löytäneet tämän paikan mieheni leijasurffauksen myötä; täällä on lähes aina hyvät = navakat tuulet.  Sehän on pelkästään hyvä asia näitä lämpötiloja ajatellen mullekin.  

Niinpä olin päättänyt postata tännekin pari kuvaa.  Olen ottanut aiemminkin kuvia tästä vauhdikkaasta harrastuksesta, ja ne ovat menneet kuulemma ihan pieleen.  Niiden pohjalta sainkin nyt tarkat ohjeet: menet seisomaan veteen reisiä myöden, kuvaat niin että ukko näkyy kunnolla, leijan ei sitten tarvitse näkyä, vauhtia mukaan jne. Olin aina luullut, että tietysti leijankin pitää näkyä, että tietää mistä on kyse... Tämä ranta on tunnettu myös viheliäisestä meduusakannastaan, joten yritin kuvata, pysyä pystyssä aallokossa ja vahtia samalla näkyykö meduusoja vaanimassa jalkojani.  Haastetta siis piisasi.  Tässä on lopputulos ja se oli vissiin hyvä, koska tämä kuva kelpuutettiin fb:iin profiilikuvaksi ;o).  No, eiköhän tässä jouduta vielä molemmat opettelemaan kuvaamisen saloja...

Selvisin kaatumatta, eikä meduusojakaan näkynyt (kuulemma viileiden vesien vuoksi) ja nyt voinkin rauhassa keskittyä Håkan Nesserin maailmaan,

terkuin Maarit













8 kommenttia:

  1. Leijasurffaus on kyllä huima laji. Upeaa katseltavaa. Uudessa Seelannissakin leirintäalueen ranta vilisi leijasurffaajia, ihmeteltiin vain, kuinka he onnistuivat siinä vauhdissa välttämään törmäykset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itse uskaltaisi ollenkaan! Sitä mäkin olen ihmetellyt, mutta kuulemma ei juurikaan satu mitään havereita.

      Poista
  2. No huh! Nyt kyllä kuvaajalle pisteet, en olis kyllä meduusojen keskelle lähtenyt!

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Olen entistä enemmän hurahtanut kuvaamiseen blogin myötä...

      Poista
  4. Wau mitä kuvia :)
    Todellista vauhdin hurmaa tuossa leijasurffauksessa.
    Rohkea ja taitava on miehesi !

    VastaaPoista
  5. Kiitos :) Kyllä mua välillä vähän jännittää toi harrastus, kun en ole itse mikään vesi-ihminen, mutta on se hieno juttu, että vanhemmalla iälläkin uskaltaa kokeilla aina uutta.

    VastaaPoista