tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kirppislöydöillä asetelmia

Alkuvuodesta tarjoutui todella kiinnostava tilaisuus ideoida ja toteuttaa Bonavan inspiraatiosivuille sisustusaiheista sisältöä. Innostuin kovasti tästä yhteistyöstä ja nyt on sitten ensimmäinen juttu julkaistu.

Olen ahkera yhdistelemään vanhaa ja uutta, koska se tuo kotiin ihanaa kerroksellisuutta ja yksilöllisyyttä. Ideoin alakerran työaulassa olevan lipastomme päälle kepeän, mutta runsaan sommitelman vuosien saatossa hankkimillani kirppisesineillä. Jemmasta löytyy monenlaisia pienellä rahalla hankittuja maljakoita, kulhoja, kukkaruukkuja ja lasipulloja, joita kaivelen vuoden mittaan erilaisiin asetelmiin.



Tässä asetelmassa teemana on ihanan vihreä muratti, jotka ovat viimevuotisista ulkoruukuista ja säilyneet hengissä koko talven maljakoissa. Lasimaljakot ja mittakulho ovat kirppikseltä. Koko ryhmän kokoaa yhteen marmorialusta, mutta siihen käy hyvin myös marmorilaatat.


Asetelmiin on hyvä laittaa sekä korkeita että matalia elementtejä - ne tuovat mielenkiintoa ja dynamiikkaa. Tässä on monta vuotta kaapissa turhana ollut viinikuutioteline, joka nosti lankaköynnösruukun kivasti ylöspäin. Ruukku on kierrätyskeskuksesta.



Musta korkea kynttilänjalka on myös kierrätyskeskuksesta ja se tuo muiden mustien elementtien kanssa kaivattua kontrastia muuten vaaleasäyiseen kokonaisuuteen. Taulut nojaavat rennosti seinään, joten niiden paikkaa on kätevä vaihtaa eikä seinään jää jälkiä.


Aina toimiva idea on kerätä saman värisiä mutta eri muotoisia esineitä yhteen. Kun ne sijoittaa vaikkapa tarjottimelle, kokonaisuus näyttää silti rauhalliselta ja harkitulta.


Kirjapinot ovat myös oivia alustoja ja niitä voi valita kansien värityksen mukaan asetelmiin.
Pieni käsintehty kirppiskannu löysi arvoisensa paikan pinon päältä.

Kirppistuotteilla saa kerroksellisuutta upouuteenkin asuntoon, joita Bonava tarjoaa. Koko artikkeli löytyy Bonavan nettisivuilta täältä, käy kurkkaamassa.

Oletko sinä kirppistelijä?

Maarit

lauantai 22. huhtikuuta 2017

3 x meikkisuosikki + VINKKI kaareviin ripsiin

Ajattelin, että alan tuon tuosta nostamaan täällä blogissa muutamia suosikkimeikki- ja ihonhoitotuotteitani esille. Sellaisia, mistä olen pitänyt erityisen paljon ja joihin palaan aina uudelleen ja uudelleen, vaikka kokeilen ja testaan paljon muitakin. Kirjoittelen kyllä uutuuskuulumisiakin kuten ennenkin.
Näissä koosteissa en niinkään kerro ominaisuuksista tai raaka-aineista, vaan selkeästi käyttökokemukseni sekä perustelut miksi se on niin hyvä. Miltäs tämä kuulostaa? Kiinnostaako?



Tässä ensimmäiset kolme supertuotetta: Lumene Instant Glow Hehkupisarat*, Max Factor Masterpiece Vedenkestävä mascara* ja Bare Minerals Gen Nude Radiant Huulipuna*.


Koko Lumenen Invisible Illumination-sarja on ihana ja ne sopivat erinomaisesti myös aikuiselle naiselle, koska ovat todella ohuita mutta silti peittävät luonnollisesti ja antavat hienovaraista hehkua.
Hehkupisarat on ihan parasta, mitä kasvomeikeissä on pitkään aikaan tapahtunut.

Miksi tykkään?
Hehkupisarat on väriltään auringonkultaama beige pigmenttineste, jota voi käyttää bronzerin tapaan tuomaan päivetyshehkua kasvoille. Niitä voi myös sekoittaa meikkivoiteeseen tummentamaan sävyä. Ja jos haluat tehdä sävyttävän päivävoiteen itse, sekoita muutama tippa kosteusvoiteen sekaan. Todellinen monikäyttötuote, hyvä sävy, ihana tuoksu, riittoisa pipettipullo.


Muistan jo niiltä ajoilta, kun itse työskentelin Max Factorilla, että niiden mascarat olivat huippuhyviä. Niin ne ovat tänäkin päivänä ja tämä Masterpiece vedenkestävä ripsari on vedenkestävien huippua.

Miksi tykkään?
Siinä on hirmuisen hyvä harja, jolla saa levitettyä mascaran ripsiin kunnolla ja siististi; siinä on hyvä tarttumapinta. Ja ripset tuntuvat kasvavan pituutta silmissä. Sehän on illuusio ja johtuu siitä, että ripsieni kärjet ovat ihan vaaleat ja kun ne saavat väripinnan, ne tulevat näkyvästi mustiksi. Toinen asia on se tärkein juttu, miksi itse käytän aina vedenestävää: se on ainoa, mikä pitää ripset kaarevina koko päivän taivuttamisen jälkeen. Melkeinpä hämmästyin itsekin, kun käytin tätä ensimmäistä kertaa kuinka kaarevat ja näyttävät ripsistä tuli, ja miten katse avartui. Poistaminen käy myös vaivattomasti vedenkestävän puhdistamiseen tarkoitetulla aineella.

Vinkki:
Ensinnäkin, kokemukseni mukaan parhaat ripsientaivuttajat löytyvät Shiseidolta, kirjoitin niistä jo tässä jutussa. Tee näin, kun taivutat ripset: katso seinäpeiliin hieman ylöspäin ja vedä toisella kädellä luomea kevyesti ylöspäin niin että saat taivuttimen osumaan aivan ripsien juureen. Opettele oikea puristusaste ettei ripsiin tule kulmaa, jolloin ne sojottavat oudosti suoraan ylös. Ripset taivutetaan aina ennen ripsivärin laittamista.



Nuden värisen huulipunan metsästys on jatkunut vuosia... Jos on löytynyt hyvä sävy, en ole pitänyt laadusta. Mutta nyt olen löytänyt Bare Mineralsin Gen Nuden ja koko mahtavan nudemaailman.

Miksi tykkään?
Löysin huikean hyvät nudevärit, jotka eivät näytä liian vaaleilta eikä keltaisilta huulilla. Toinen on toffeinen nudeväri Honeybun (kuvassa) ja toinen vähän roosaisempi beige Sexpot. Nudevärin tehtävä on syventää huulten omaa sävyä eikä muuttaa sitä. Ja liian vaaleat sävyt näyttävät oudolta aikuisen naisen huulilla. Nämä pelittävät hyvin.
Iso plussa myös pehmeän voidemaisesta ja kosteuttavasta laadusta. Huulipuna jää käyttämättä heti, jos se tuntuu vähänkin liian kuivalta enkä sen vuoksi arvosta pitkäkestoisuutta ominaisuutena, sillä se usein tuo mukanaan tuon kuivuuden. Ja koska väri on helppo nudesävy, sitä voi vaivatta lisätä huulille ilman peiliäkin.
Koko Gen Nuden värivalikoima perustuu nudemaailman eri sävyihin ja sieltä on helppo löytää omansa.

Napsin nämä kuvat tällä viikolla mondayTOsundayHOME -lifestyleliikkeessä Päivin suunnitteleman kauniin valkoisen keramiikan keskellä. Hyvin sopivat keskenään :)

Olisiko teillä toiveita aiheista, minkälaisia kosmetiikka- ja kauneusjuttuja kirjoittelisin jatkossa?

Ihanaa viikonloppua!

Maarit

*Tuotteet on saatu testiin.













torstai 20. huhtikuuta 2017

Monda - hiljaisuutta kukkulan laella

Huomenna alkaa taas Vain elämää ja nyt onkin sopiva hetki laittaa kuvia retkestämme Mondaan, missä tämä viimeisin ohjelma on kuvattu. Ja samalla täällä hytistessään voi haikailla niitä lämpimiä Espanjan kevätpäiviä...



Castillo de Monda on vanhaan linnoitukseen rakennettu boutique-hotelli, joka sijaitsee kukkulan laella Andalusiassa noin 20 minuutin automatkan päässä pohjoiseen Marbellasta. Kukkulan juurella sijaitsee Mondan kylä, joka oli varsin vaatimaton eikä sykähdyttänyt lainkaan samalla lailla kuin Ojen, josta kirjoitin aiemmin täällä. Ei ollut keskusaukiota, kukkivia kujia, kivoja kahviloita tai ravintoloita, mitkä olisivat houkuttaneet jäämään ja kävelemään. Niinpä suuntasimme suoraan hotellille.


Kapea betonitie kiemurteli hurjan jyrkkinä mutkina siksakkina ylöspäin ja ihmettelin sitä, miten sieltä suoriutuu ylös- tai alaspäinkään pyörillä, mitä suositellaan vuokrattavaksi. Hmm.
Sisääntulopatio teki heti vaikutuksen! Tykkään just tällaisesta. Ei liian prameaa vaan kodikkaan tyylikästä ja kutsuvaa.




Kevyet ja ilmavat huonekalut toivat mieleeni ranskalaiset ravintolat ja kahvilat. Holvikaaret ja punatiiliset seinät sekä kauniit laatat puolestaan arabityylin. Kaikki hillitysti sopusoinnussa keskenään.



Tässä tornissa haluaisin asua. Oma terassi ja isot kulmaikkunat, joista voi ihastella ympäröivää maisemaa.



Pikkuruinen puutarha ympäröi hotellia joka puolelta: rönsyileviä kukkia, röykkiöittäin vihreitä havukasveja, ihania rautaportteja. Ilmeisesti asukkaitakaan ei juuri ollut, koska koko paikka oli niin seesteisen hiljainen ja rauhallinen. Tämä on sen verran sivussa, että tänne tulevat hakevat varmasti rauhaa ja mindfullnessia.
Ja se maisema! Joka puolelta avautui kukkuloilta, rinteeseen vuosien saatossa pengerrettyjä viljelyksiä ja valkoisia taloja laaksoissa. Niillä on sama vaikutus kuin katsoisi tulta, siihen ei väsy.


Huomenna sitten nähdään, miltä paikka näyttää, kun tv-porukka on vallannut kukkulan.

Maarit






maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kasvojen klassikko - keramidikapselit

Heti tähän alkuun paljastus. Seerumeita ohjeistetaan käyttämään kuuriluonteisesti, mutta minäpä olen käyttänyt niitä ihan aina, aamuin illoin - ja säännöllisesti. Siis siitä asti, kun aloitin hoitamaan ihoani perusteellisemmin. Olisikohan noin 30 vuotta sitten...? Joka tapauksessa siitä on kauan.

Ja tästä varmasti johtuukin se, että iho on tottunut niihin niin, että voide ei tunnu riittävän yksinään. Olen käyttänyt, ja nyt blogin kirjoittamisen myötä myös kokeillut monia uusia todella hyviä seerumeita. Vaikka olen kosmetiikkafani, hevijuuseri, beautyaddikti - en ollut koskaan kokeillut näitä blogitestaukseen saamiani Elizabeth Ardenin Keramidikapseleita.



Ceramide Capsules olivat ensimmäiset kapselimuotoon pakatut keramidituotteet ja nämä klassikot tulivat markkinoille jo v. 1990. Yksinkertaistettuna: keramideilla on tärkeä rooli ihon terveyttä ja nuorekkuutta ylläpitävän kosteussuojakerroksen vahvistamisessa ja korjaamisessa. 
Ihon omista keramideista on kadonnut 40 vuoden ikään mennessä jopa 60 %, joten sitä pitää auttaa hiukan lisäämällä kosteutta sekä anti-age -tehoa, niin että rypyt ja juonteet pysyvät paremmin loitolla ja jo ilmaantuneet ymmärtävät pehmentyä hienovaraisesti huomaamattomiksi.



Kapseleissa on nyt uudistettu koostumus, jossa on entistä suuremmat pitoisuudet tuttuja ainesosia, ja lisäksi uutta kasviyhdisteteknologiaa antamassa lisäkosteutta ja tasoittamassa ihoa.
Huomaan, että koska olen nyt päivettynyt ja iho tuppaa kuivumaan tavallista helpommin, se on saanut kaipaamaansa lisäpotkua tällä seerumilla. Ei ole kiristystä, hilseilyä eikä pintakuivuutta.
Oleellista on, että olen käyttänyt sitä aamuin illoin. Mikään voide tai seerumi ei auta, jos sitä laittaa silloin tällöin muistaessaan.



Tein tänään vielä perusteellisen kasvohoidon kotona ja siihen meni kokonaista 12 minuuttia. Puhdistin ensin silmämeikin ja sen jälkeen puhdistusöljyllä kasvot. Sitten levitin iholle ruusuisen syväpuhdistavan savinaamion 10 minuutiksi. 
Tämän jälkeen silmänympärysvoide ja sitten koko kasvoille yksi kapselillinen seerumia (se on niin riittoisaa, että sitä riittää myös kaulalle ja decolteelle). Kasvot kiilsivät ensin ihanasti (rakastan öljyjä), sillä kapseleihin on lisätty öljyn määrää ja oikein tunsin, miten samettisen pehmeäksi iho tuli. Öljyisyys kuitenkin tasaantui muutamassa minuutissa, ja iholle jäi ihanan samettinen tunne. Ja kun tämä oli imeytynyt, lopuksi vielä yövoide. Muutama minuutti ja mikä tunne! Kannattaa kokeilla.

Kätevät kapselit kulkevat matkoilla mukana, ne saa auki pyöräyttämällä kaulaosaa ja ovat vielä biohajoaviakin. Plussaa siitä, että ovat hajusteettomiakin.

Mitenkäs siellä, oletko kokeillut näitä iki-ihania klassikkoja?

Maarit








maanantai 3. huhtikuuta 2017

Heippa vaan kaikille, täällä Ankeinen...

Tämmöiseen maisemaan sulahdettiin, kun kotiuduimme matkalta. Niin harmaata ja sumuista, eikä vielä minkäänlaisia kevään merkkejä. Allaolevan kuvan nappasin lenkkipolun varrelta sunnuntaiaamuna. Olenkohan kovinkin Ankeinen, kun tämä harmaus tuntuu latistavan väkisinkin jopa loman ihanat muistot?


Siellä Espoon Rantaraittia pitkin tarpoessani mietiskelin niitä asioita, mitä jäin erityisesti kaipaamaan Espanjasta. 
Tietenkin sitä uskomatonta valokylpyä, mistä saimme nauttia lähes päivittäin - tälle matkalle taisi osua vain 4-5 pilvistä päivää. Lämpöä. Se vain on niin, että vaikka siellä voi olla maaliskuussa viileääkin, niin silti lämpötilat pyörivät 15 ja 20 asteen kieppeillä. Useina päivinä asteita oli kuitenkin selvästi yli 20.

Tässä tärkeimpiä pieniä ja konkreettisia asioita, mitä jäin kaipaamaan:


Rentoa elämänmenoa. Tämä herra oli tehnyt kätevän pikku baaripöydän ikkunansa alle, johon hän asettui kuvattavaksi hyvin mielellään leveä hymy kasvoillaan. Lasi, jos toinenkin uppoaa siinä kotikadun lämmössä istuskellessa. Voih!


Hedelmiä, vihanneksia, kaloja, äyriäisiä...Tuoreita ja värikkäitä. Paras valikoima on pienissä 'alan' liikkeissä, ja hintataso on selvästi edullisempi kuin marketeissa, vaikka sielläkään ne eivät maksa paljoa.



Pikku satamia, missä huilaavat kauniit purjeveneet ja värikkäät pikkupurret. Kova kuhina käy, kun kalastajat saapuvat pyydyksiltään. Meren ja kalansaaliin tuoksu, ja ahavoituneet kalastajat puhdistelemassa verkkojaan.



Pieniä kahviloita, joita löytyy joka nurkalta ja aukiolta sekä mielettömän hyvää kahvia. Aivan joka paikassa. Kahvittelu on myöskin mutkatonta, kaukana hifistelystä. Cafe Bar'iin mennään yksinkertaisesti kahville. No, toisinaan kyytipojaksi menee myös brandy, mutta menköön. Siellä on yleensä myös aikamoinen hälinä, kun vaihdetaan kovaäänisesti kuulumiset tiskin takaa ja pöydästä pöytään.


 Jooga- ja kävelylenkkejä rannoilla ja kilometrien pituisella rantatiellä. Lämmössä.


Tuoretta, lämmintä, tuoksuvaa rapeakuorista leipää, jota haettiin joka aamu alakerran kaupasta. Iso leveä patonki maksoi 0,80 e. Leipä paistettiin paikan päällä, ja sitä oli saatavilla aina. Jokaisesta pikkumarketista ja tietenkin konditorioista, mitä kylältä löytyi vielä lähes joka korttelista.
Lähes poikkeuksetta istuimme joka aamu kaffeella omalla parvekkeella merta tuijotellen.


Meren läheisyyttä. Välillä se levittäytyi täysin tyynenä silmiähivelevän sinisenä, mutta saimme kokea huikean myrskynkin, jolloin se velloi ja pauhusi kuin viimeistä päivää. Se oli tietenkin lainelautailijoille se päivä, mitä oli odotettu ties kuinka kauan.


Vaikka kotiinpaluu Suomen kylmään kevääseen olikin ankea ja jopa shokkikin, niin kaikki se unohtui, kun täällä odottivat ikävissään mummin pienet tylleröiset. Voi sitä halausten ja suukkojen määrää, kun eilen näimme 4,5 viikon jälkeen! <3

Maarit

torstai 30. maaliskuuta 2017

Tanger - opastetun retken tunnelmia laidasta laitaan

Yhtenä toiveenani on jo vuosikausia ollut matka Marokkoon - nähdä ja kokea sen upea arkkitehtuuri väreineen ja kuvioineen sekä päästä herkuttelemaan herkkupatojen ääreen. Tanger on niin lähellä Aurinkorannikkoa, että oli oiva tilaisuus lähteä matkaan, opastetulle ryhmäretkelle. Olen ollut edellisen kerran tällaisella matkalla yli 30 vuotta sitten, joten oli jo aikakin liittyä taas hälisevän turistiporukan joukkoon. 

Bussi nouti meidät klo 7 lähes asuntomme edestä ja reilun kahden tunnin kuluttua olimme Espanjan etelärannikolla Tarifassa, mistä oli noin puolen tunnin laivamatka Tangeriin. Matkanjärjestäjän tarrat rinnuksissa purkauduimme laivasta kätevästi suoraan autoramppia pitkin. Heti tullin jälkeen meitä oli vastassa leveästi hymyilevä paikallinen oppaamme, herra Said, aito berberi omien sanojensa mukaan: Hello, I'm your man!
Nousimme bussiin ja matka kohti kaupunkia alkoi. Tanger on jakautunut kahteen osaan: uuteen ja vanhaan. Uusi Tanger levittäytyy rannikkoa pitkin Atlantin puolelle ja ilmaston kosteus näkyy seudun vihreytenä ja rehevyytenä. Talokanta on sekoitus uutta upeaa sekä vanhaa lähes rappiotilassa olevaa. Aivan rannikon tuntumassa alue tunnetaan vauraampien asuinalueena. Todella upeita palatsimaisia villoja hallitsi kukkuloilla silmiähivelevillä merinäköaloilla. Siellä sijaitsee myös kuningas Muhammad VI:n kesähuvila, mutta yhtään kuvaa ei tältä alueelta ole, koska suunnitelmissa ei ollut yhtään pysähdystä täällä. Kuninkaan villakompleksin kuvaaminen edes bussin ikkunasta ei ollut sallittua. Yksi pysähdys sentään tehtiin - kameliajelua halukkaille kahdella eurolla. Senkin olisi voinut jättää väliin, sillä ajelu kesti noin 10 metrin lenkin, ja siinä välissä pyydettiin ratsastajia nostamaan kädet ylös kuvauksen ajaksi. 










Vanhan kaupungin portilla matka jatkui kävellen kohti lounaspaikkaamme. Paikka oli todennäköisesti turistiravintola, mutta ei se niinkään haitannut, sillä upeahan se oli. Mutta ruoka oli aivan kelvotonta pöperöä. Odotusarvot eivät olleet edes hirveän korkealla: kaipasin ihanien mausteiden siivittämää marokkolaista perusruokaa, taginen lämmössä haudutettuna.
Saimme eteemme alkukeiton, joka näytti lupaavalta, sillä se oli paksua ja yrttien värittämää. Suolaa siinä ei ollut yhtään, ei hiventäkään. Sen jälkeen tuotiin lihakebabit, joka oli käytännössä yksi lihapullapyörylä per henkilö sekä puolikas tomaatinsiivu ja muutama haiven amerikansalaattia. Tämän jälkeen kannettiin taginet pöytään. Jes! Kannen alta paljastui kuitenkin runsaasti kuskusia, jonka keskellä komeili kaksi kananpalasta sekä täysin löllöjä ja vetisiä kesäkurpitsa- ja porkkanapalasia. Makua ei ollut nimeksikään. Jälkiruoaksi tuotiin ripeään tahtiin vihreää minttuteetä keksin kera - se olikin hyvää ja makeaa, mutta piti hörppäistä äkäseen, koska seuraava bussilastillinen alkoi jo vyörymään sisälle. Koko ruokailun ajan saimme nauttia paikallisesta kovaäänisestä musiikista ja pyörähteli siinä vatsatanssijakin...



Nämä kujat olivat ehdottomasti retken parasta antia. Osittain ne olivat niin kapeita ettei aurinko päässyt laskeutumaan talojen lomiin ja homeen haju tuoksahteli tuon tuosta nenään. Niiden läpi kyllä lähes juostiin, mutta minä keskityin oppaan kuuntelemisen sijaan kuvaamiseen. Mieheni huolehti minun ja muun porukan välissä, että näin missä jonon häntäpää menee ja että ehdin juosten mukaan letkaan.
Joka mutkan takana odotti lauma kaupustelijoita - niin itsepäisiä, etten muista muualla nähneeni. Oli vain tarvottava eteenpäin naama peruslukemilla eikä auttanut antaa yhtään tilaa keskustelun avaukselle. Jos edes katsoit myyjään päin, hän lähti kulkemaan itsepintaisesti vierelläsi satoja metrejä.












Markkinakaduilla ja -aukioilla oli vilskettä ja reipasta kaupankäyntiä. Nyt oli vihannesten satokausi parhaimmillaan ja tarjontaa laidasta laitaan valtavina kekoina rempseästi suoraan maassa.





En lakannut ihmettelemästä ja ihailemasta tätä värien uskomatonta sinfoniaa. Kulma kulman takaa aukeni yhä uudenlaisia väriyhdistelmiä.






Matka jatkui kävellen noita mutkikkaita, sokkeloisia, ahtaita - mutta ah, niin kuvauksellisia kujia pitkin ja poikin torin kautta kohti pakollisia ohjelmanumeroita: matto- ja yrttikosmetiikkafirman tuote-esittelyihin.
Emme olleet ainoita, jotka liikuskelivat levottomasti kuunnellessamme matontekemisen saloja tai kuinka ainutlaatuista sahramia täällä tuotetaan. Moni muukin olisi katselllut paikallista kulttuuria rauhassa pakkomyynnin sijaan, varsinaisia nähtävyyksiä täällä ei juuri ole. Keskustelimme tästä pakkopullasta oppaan kanssa, ja hän myönsi reilusti, että ko. firmat maksavat matkanjärjestäjälle siitä, että he vievät matkailijat sinne. Pääluku lasketaan ja sen mukaan rahaa kilahtaa tilille.
Esitteessä oli ainoastaan maininta siitä, että päästään pistäytymään ja tutustumaan näihin, mutta ei siitä, että ne vievät lähes tunnin siitä lyhyestä ajasta, minkä pääsimme kävellen tutustumaan kohteeseen. Pistäytymisen olisikin vielä hyvin sietänyt.

Me ostimme retken suoraan espanjalaisesta matkatoimistosta ja maksoimme 65 e / hlö. Mukana oli myös Aurinkomatkoilta ostaneita, jotka olivat pulittaneet 87 e / hlö. Täsmälleen sama setti ja nouto lähes majapaikan edestä. Pelkät laivamatkat itse ostettuina olisivat maksaneet 65 e, joten voidaan ajatella, että käytännössä paikalliset 'matkamuistoyritykset' maksavat erotuksen, jotta opastetut matkat voidaan myydä noilla hinnoilla.
Sanoinkin, ettei meidän olisi tullut lähdettyä sinne itseksemme emmekä olisi nähneet näitä molempia kaupunginosia, enkä ymmärrä miten noilla kujilla olisi edes pystynyt kävelemään kartan avulla - tai edes uskaltanut. Silti närästää huimasti pakkokaupittelu!

Tämä jäi kuitenkin vaikuttavana matkana mieleen, vaikka saimme ja näimme vain pintaraapaisun Marokosta. Katsokaa noiden kuvien pysähtynyttä tunnelmaa, niistä aistii 1400-luvulla rakennetun kaupungin menneisyyden ja kulttuurin. Rosoista kauneutta ja hurmaavia värejä. Koko vanha kaupunki on iso nähtävyys.

- Maarit