perjantai 17. marraskuuta 2017

Näitä metsästän matkoillani

Päivät ovat soljuneet toinen toistaan aurinkoisimpana. Aamulla sain melko pitkän katseen mieheltäni, kun erehdyin tokaisemaan partsilla aamiaiskahvin äärellä, että hitsi kun on kuuma. Olen joka päivä lähtenyt liikkeelle: lenkille, rantajoogaan tai ihan vain haahuilemaan rannoille ja joskus keskustaan katsastamaan liikkeitä. Täällä ei ole moniakaan mainitsemisen arvoisia kauppoja, mutta muutama kiva on, ja niihin palaan aina täällä käydessäni. 
Espanjasta löytyy superihania kesä- ja rantavaatteita. Valikoimat ovat monipuoliset ja runsaat sekä hintataso edullinen. 
Nyt kaupat ovat tietysti pullollaan akryyli"villa"neuleita, nallemaisia onepieceoloasuja ja karvatohveleita. No, kaikki ovat kyllä tarpeen näissä olosuhteissa aina kevätauringon ilmestymiseen (ja asuntojen lämpenemiseen) asti, koska asunnot ovat viileitä ja kivilattiat järkyttävän kylmiä oikeastaan läpi vuoden. 


Kirjoitin viime syksynä yhdestä suosikkikaupastani Loca de Amor'ista (löydät viimevuotisen jutun täältä) ja ihanaa! siellä oli kesämallistoa vielä runsaasti jäljellä. Löysin sieltä itselleni ja tyttärelleni keveät puuvillaiset rantakaftaanit. Ilmavia ja etenkin ohutta puuvillaa on kovin vaikea löytää Suomesta. Ne ovat usein viskoosia, jotka painavat enemmän ja kuivuvat hitaammin. Puuvilla paranee ja pehmenee pesujen myötä ja on myös tyylikkäämmän näköinen.

Näille on erityisesti Aasian kuumuudessa päivittäistä käyttöä ja niitä on hyvä olla matkassa parikin kappaletta. Ihastuin tähän pellavanväriseen ja sen upeaan välimerelliseen kirjailuun. Se ylettyy pohkeisiin asti ja siitäkin iso plussa.







Mehevän punaisia kynsilakkoja ei voi koskaan olla liikaa! Sellainen keikkuukin aina pienen mustan muistikirjani sivuilla, jonne kirjaan muistettavia/ostettavia/nähtäviä ym asioita ennen reissuja. Koska käytän näitä tumman marjaisia mattaisia lakkasävyjä lähes aina ainakin varpaan kynsissä, ne myös hupenevat nopeasti. Matkoilla on myös kiinnostavampaa pyöriä kosmetiikkaliikkeissä, koska merkkejä ja valikoimaa on niin paljon. 
Nyt metsästys tuotti jälleen tulosta ja varpaissa hehkuu kypsän kirsikan täyteläinen puna!


Olen hurahtanut myös erilaisiin loungeasuihin ja metsästän niitäkin matkoillani ahkeraan. En halua kuitenkaan maksaa niistä tolkuttomasti ja laadun pitää olla riittävän hyvä. Suosikkiliikkeeni on espanjalainen Oysho. Heillä on alusvaatteiden lisäksi laajat mallistot ihanan pehmeitä kotiasuja, tossuja, pitkiä trikoisia aamutakkeja, urheiluvaatemallisto ja kesäaikaan uima-asuja... Värimaailma on aina hillityn kaunis, mikä tekee niistä täydellesti yhteensopivia ja monia voi käyttää muuallakin kuin rannalla tai kotinurkissa. Allaolevien kuvien sandaalit ja biksut löysin sieltä keväällä.




Täytyy lisätä vielä tähän loppuun, ettei jää väärää kuvaa matkoiltamme. En tosiaankaan pyöri koko aikaa shoppailemassa kylillä ja kujilla. Ehei, tuntuu itse asiassa, että sitä tekee yhä vähemmän ja vähemmän. Mutta silloin kun mennään, mennään valppaana tietäen mitä on metsästämässä.

Minkälaisia metsästyskohteita sinulla on vai maltatko pysyä pois kaupoista reissuillasi?

Ihanaa viikonloppua!

Maarit












lauantai 11. marraskuuta 2017

Vita Liberata - 3 loistavaa itseruskettavaa talvikauden lomille

Kun lähtee kalkkilaivan kapteenina lomalle talvikaudella, voisi olla paikallaan ottaa ennen matkaa hiukan lisäväriä itseruskettavilla. Itse ainakin tykkään ja jo sekin riittää kannustimeksi, että on kuvissa vähän freshimmän näköinen. Että edes ne osat mitkä näkyvät mekon tai sortsien alta eli jalat, käsivarret ja kasvot ovat hiukan päivettyneemmät. 

Markkinoilla on itserusketukseen mielenkiintoisia uusia ratkaisuja. Ne ovat helppokäyttöisiä eikä ole vaarana, että tulee ikäviä rajoja tai raitoja. Lopputulos on niin luonnollinen, että tottumatonkin käyttäjä saa niillä ilmettään piristävän kevytpäivetyksen.
Vita Liberata -sarjaa pidetään itseruskettavien edelläkävijänä ja siitä löytyy monia erilaisia tuotteita ja ratkaisuja raikkaamman värin saamiseksi iholle sekä eri tummuusasteita. Se onkin mielestäni SE juttu, saada raikas ja eloisa väri eikä oranssinpronssista luonnotonta ikirusketusta.


Vita Liberatan Trystal Pressed* on itseruskettavan aineen sisältävä mineraaliaurinkopuuteri. Käytän aurinkopuuteria muutenkin aina, joko puuterimaista tai nestemäistä, antamaan väriä kasvoille, joten tämä kuulosti heti kättelyssä tavattoman kätevältä itseruskettavaksi tuotteeksi. Ja sitä se myös olikin. Trystal Pressed on asteittain kehittyvä itseruskettava puuteri, joka antaa väriä iholle noin 8 tunnissa.

Sitä käytetään kasvojen alueelle aivan kuten aurinkopuuteriakin.  Ohjeissa neuvotaan levittämään sitä kosteutetulle iholle tai meikkivoiteen päälle, koko kasvoille. Tuote siis vaatii kosteutta alkaakseen vaikuttamaan, joten ei puuteria alle. Isolla aurinkopuuterisiveltimellä sitä levitetään ensin poskipäiden alapuolelle. Sen jälkeen kasvojen t-alueelle kevyin pyörittävin liikkein ja sitten alas leukalinjaan ja kaulalle. Sitten lisäkerros vielä poskipäiden alapuolelle varjostusefektin saamiseksi. Näin siis neuvotaan pakkausteksteissä ja teinkin niin ensimmäisellä kerralla.

Lopputulos oli todella luonnollinen, ja lisäilin sitä sitten päivittäin vain niihin kohtiin, mihin aurinko yleensä tarttuu ja aurinkopuuteriakin suositellaan laitettavaksi: otsan reunamille, poskipäiden alle, nenänvarteen ja leukaan. Pehmeää pyörittelyä isolla sudilla eikä mitään rajoja näkynyt.
Käytän melko tummia meikkivoidesävyjä, koska olen jonkin verran päivettynyt kautta vuoden, joten tämä varmasti vaikutti siihen, että se sulautui niin ihmeen hyvin ihooni ja antoi lisää eloisaa väriä kasvoille, vaikka käytin sitä kuten aurinkopuuteria. Tämähän on kuin luonnollinen kestovarjostus!

Sitä on saatavilla kahta eri tummuusastetta. Itselläni on käytössä tummempi Sunkissed, joka on silti melko hillitty bronze-sävy. Medium sopii taas hyvin vaaleaihosille. Selkeästi tummempaa päivetystä kaipaavan kannattaa valita jokin nestemäinen itseruskettava.

Tämä on mukana nyt matkallakin ihan aurinkopuuterina - mikä kätsä monikäyttötuote!


Olen ollut näiden Vita Liberata-tuotteiden käyttäjä jo toista vuotta, jolloin sain testiin tämän yläkuvassa olevan itseruskettavan Anti-Age seerumin. Kirjoitin siitä tämän jutun ja se onkin todella hyvä vaihtoehto, jos käytät mieluummin nestemäisiä tuotteita.


Erityisesti vartalon iholle on tarkoitettu Vita Liberata Ten Minute Tan. Se on poispestävä nopeavaikutteinen voide ja parhaimmillaan vartalon ruskettamiseen. Pronssinväristä voidetta levitetään iholle tasaisesti ja sen annetaan vaikuttaa 10 minuuttia, jonka jälkeen se pestään pois huuhtelemalla, ilman pesuainetta. Kannattaa muuten kuoria ihoa aina ennen kaikkie itseruskettavien levittämistä. Se helpottaa levittämistä ja takaa tasaisemman lopputuloksen myös polviin ja kyynärpäihin.
Väri alkaa muodostumaan selkeästi seuraavana päivänä. Itse rusketin tällä ennen matkaani sääret ja käsivarret. Niihin tuli selkeästi tasaisen päivettynyt väri, muttei mitenkään liian huomioitaherättävä. Sitä on hyvä levittää uudelleen muutaman päivän kuluttua mikäli haluaa värin säilyvän.

Vaihtoehtoja ja erilaisia versioita itsensä ruskettamiseen on siis runsaasti ja jokaiselle löytyy sopiva ratkaisu halusitpa kevyen tai paahtuneemman värisen rusketuksen. Ikävä rusketusraaka-aineen tuoksukin on saatu hyvin neutraloitua.

Otatko sinä väriä purkista ennen lomareissuja!

Maarit




torstai 9. marraskuuta 2017

Mereneläviä, veden värejä ja maakrapu

Ehkä kaikkein ihaninta ruoan suhteen täällä reissussa on merenelävien valtaisa tarjonta. Kun Suomessa myydään tuoreena ylihintaan muutamaa kalalajiketta ja pakkasaltaasta löytyy katkarapuja, jotka kypsennettäessä kutistuvat lähes olemattomiin, täällä jokaisen marketin hulppean pituiselta kalatisikiltä löytyy vaikka minkä näköisiä, kokoisia ja värisiä mereneläviä - noin kolmasosalla Suomen hinnoista. Isoin lähikauppamme täällä on Mercadona ja sieltä löytyy ihan kaikkea mistä vaan voi kuvitella kokkaavansa.
Olemme valmistaneet babymustekaloja, tiikerirapuja, erilaisia simpukoita ja kaloja, joista suosikkimme on tälläkin matkalla maukas ja pehmeälihainen dorada eli kulta-ahven.

Käymme ulkona syömässä aina silloin tällön, mutta pääosin kokkaamme itse. Ulkona syömiseenkin kyllästyy, kyllä! Ei jaksa aina laittaa itseänsä ja ryhtyä pukeutumaan iltamyöhällä. Meidän mielestä on huomattavasti leppoisampaa kokata näistä tuoreista ja maukkaista raaka-aineista ja syödä leppoisasti omalla terassilla meren huokailua tai pauhua kuunnellen. 
Ruoanlaitto on on muutenkin lempparihommaani, mutta erityisesti täällä laitan sitä lähes haltioissani.  Miehenikin osallistuu täällä siihen hommaan ihan eri lailla kuin kotona, jopa kaupassa käyntiin... 

Keitetyistä simpukoista on tullut tällä matkalla suosikkimme ja pyöräytin tänäänkin illalla niitä kattilallisen. Kuullotan ensin pilkotun sipulin ja muutaman valkosipulin kynnen öljyssä isossa kattilassa. Sitten lorautan sinne valkoviiniä, ehkä 4-5 dl. Kun se on kiehunut pari minuttia, heitän sinne kilon harjattuja ja pestyjä simpukoita porisemaan muutamaksi minuutiksi välillä hölskyttäen. Sitten sekaan silputtua persiljaa tai korianteria, kumpaa sattuu olemaan. Rapeakuorista maalaispatonkia kylkeen, ja vähän aiolia päälle. Vartin pikaruoka on valmis eikä ole hinnallakaan pilattu, sillä simpukat maksavat 1,95 e/kg! 




Asuntomme kohdalla, mutta kaukana merellä on jättimäiset pyydysyhdyskunnat, jotka koetaan ilmeisesti aamuyön tunteina, sillä päivisin siellä ei näy mitään liikettä. Pienet kalastusalukset lipuvat edestakaisin päivän mittaan lähempänä rantaa ilmeisesti nuottaa vetäen. Viikonloppuna rannoille ilmestyvät valtavan pitkät onget, jotka isketään pystysuoraan hiekalle ja onkija itse istuu leppoisasti, mutta valppaana aurinkotuolissa. 




Mökkimme on rannalla ja kaipaan aina meren äärelle, missä milloinkin asustelemme matkoillamme. Rakastan meren tuoksua, aaltojen kohinaa ja sen upeita värejä: vihreän, turkoosin, sinisen loppumattomia sävyjä. Pienvene- ja pienet kalastussatamat ovat kiehtovia. Niistä tulee vapauden ja hyvänolon tunne. Mutta jännää on se, että en halua enkä mene mielelläni merelle. Pelkään itse asiassa olla veneessä, paitsi lähes tyynellä kelillä. Purjehtijaksi minusta ei ole ollenkaan. Uimataitokin on vähän niin ja näin. 

Niin kauan on levollinen olo, kun sitä kaikkea voi ihailla maalta käsin. 

Terkuin Maarit, maakrapu.












maanantai 6. marraskuuta 2017

Matkakosmetiikkaa - uusia päteviä reissukumppaneita

Matkalle lähtiessä - olipa kyseessä lyhyempi tai pidempi reissu - mukaan pakattavan matkakosmetiikan merkitys on iso, sekä määrän että koon suhteen. Jos lähdet lyhyelle matkalle, pitää harkita tarkoin mitä laukkuun mahtuu ja minkä kokoisia pakkauksia otat mukaan, mahdollisimman pieniä tietysti. Ja ihan sama juttu, jos kyseessä on pidempi matka - silloin tulee muuta tavaraa yleensä enemmän ja kosmetiikkaakin tarvitaan isommat ml-määrät. En lappaa koskaan laukkuun 'kaikenlaista'. Yleensä levitän mukaan otettavat purkit sängyn päälle ja mietin mitä tarvitsen aamulla, illalla, auringossa jne.

Silti aina on kiva ottaa matkalle mukaan jotain uutta, jota voi testailla ajan kanssa. Meillä on esimerkiksi tällä matkalla mukana kasvovoiteena yksi yhteinen Lumenen Lähde-sarjan 24h kosteusvoide, jota tuunaan öljyn ja/tai seerumin kanssa itselleni. 

Matkakosmetiikan joukkoon pääsi muutamia hyviä ja minulle uusia kosmetiikkatuttavuuksia, joita olen saanut testattavaksi blogiin. En kuitenkaan uskalla korkata niitä vasta matkalla, joten kaikki on hyväksi ja itselle sopiviksi testattu jo kotona. 


Olen käsien- ja kynsienhoitoaddikti - käsivoidetta pitää olla aina saatavilla ja pikkutuubi kulkee aina mukana. Samoin haluan, että kynteni ovat kunnossa ja hyvin hoidetut. Kynsilakan lisäksi otin mukaan Essencen arganöljyä sisältävän kynsinauhaöljyn. Pakkaus on kätevä pieni kynsilakkapullo ja sitä on helppo levittää siveltimellä kynsinauhoihin iltaisin. Saman sarjan alus- ja päällyslakkayhdistelmä on myös jo kotona testattu ja hyväksi havaittu. Huomasin siinä jännän ominaisuuden, kun käytin sen päällä aivan vaalean roosaa lakkaa. Olin unohtanut laittaa tätä yhteen kynteen ja sen kynnen lakkaus oli vähän mattaisempi kuin muut. Eli sen lisäksi, että se lisää lakan pitoa ja tasoittaa ja suojaa kynttä, se myös antaa lisäkiiltoa aluslakkana. Tiesithän, että tätä voi laittaa myös vähän kulahtaneen ja himmentyneen lakkakerroksen päälle raikastamaan sävyä ja antamaan lisäkiiltoa. Erinomaiset ja edulliset matkakaverit. 


Tällä reissulla kävellään joka päivä pitkiä matkoja ja sen olen oppinut, että en lähde reissuun ilman Compeedin Rakonestopuikkoa ja Rakkolaastareita. Puikko tekee esim. kantapäähän ohuen kalvon, joka ehkäisee rakon tai hankauksen syntymistä. Rakkolaastarit muodostavat jo syntyneen rakon päälle geelimäisen kalvon, joka helpottaa kävelemistä. Nämä pysyvät jaloissa jopa kolme päivää, toisin kuin peruslaastarit. Olemme miettineet, että lähdemme lähivuorille vaeltamaan ja silloin on varauduttava myös laastareilla. Compeedilla on myös erinomainen kantapäävoide todella kuiville tapauksille, joka on miehellä käytössä päivittäin. Toimii!


Kasvojen ihon hoitamisessa ei kannata oikoa, etenkään kun ollaan lähes aamusta iltaan auringossa, vaikkei rannalla välttämättä makoilekaan. Ihon kosteuttamiseen on tullut uusi tuotekategoria, hoitovesi. Tämäkin on rantautunut meille Aasian suunnalta ja siellä nämä tunnetaan nimillä lotion tai essence.
Pieni tietoisku: kasvovesi puhdistaa iholta puhdistusaineiden jäämät, mutta hoitovesi sisältää hoitavia aineita kosteuselementtien lisäksi ja tätä laitetaan iholle kasvoveden jälkeen.

Olen ihan hurahtanut tähän Lumenen Sisu Hoitoveteen! Taputtelen sitä kasvoille vanulapulla puhdistuksen jälkeen, en hienovaraisesti vaan kastelen lapun aivan kosteaksi ja taputtelen sitä antaumuksella. Jos iho onkaan ollut yhtään kuivan tuntuinen, niin tämän jälkeen kaikki kuivuus on tipotiessään. Siinä on antioksidanttipitoista männynkaarnauutetta ja hyaluronihappoa - suosikkiani!


Jokin öljy pitää olla aina mukana ja nyt otin tämän uuden apteekeissa myytävän suomalaisen Atopik-sarjan Rauhoittavan kauraöljyn mukaan. Kirjoitan myöhemmin lisää tästä kiinnostavasta sarjasta, mutta tässä ensifiiliksiä öljystä. Ensinnäkin, rakastan öljyjä (sen varmaan kaikki lukijani tietävätkin...) ja toiseksi, rakastan kauran tuoksua. Tässä on sellainen suomalaisen puhdas kauran tuoksu.  Se ravitsee ja vahvistaa kuivaa ja herkkää ihoa, imeytyy hyvin, mutta jättää silti sen kaipaamani öljyisen pinnan. Tätä iltaisin pari pisaraa kasvojen ihoon taputellen. Kätevä 30 ml pipettipullo on myös oiva matkapakkauksena.


Uudeksi kumppaniksi kutsun vielä tätä Lieracin Sunissime seerumiakin, joka uudistui keväällä ja halusin ottaa sen tähän mukaan, sillä se on myös vakikumppanini matkoilla. Tämä on tarkoitettu auringonoton jälkeen, mutta olen käyttänyt sitä myös aurinkovoiteesen sekoitettuna, päivävoiteeseen sekoitettuna, yövoiteeseenkin...eikä siitä ole haittaakaan ollut. Päinvastoin. Siinä on hyaluronihappoa, aikuisen ihon superkosteuttajaa ja täyteläistäjää, jota mielestäni jokaisen ihostaan huolehtivan pitäisi sisällyttää hoitorutiineihinsa.
Oleilen paljon auringossa - nykyään pidempiä ajanjaksoja -  ja uskon, että tämä ihanan tuoksuinen ja tuntuinen apteekkiseerumi on osaltaan vaikuttanut siihen, että ihoni ei ole siitä kärsinyt eikä oireillut kuivumisella.

Kirjoitin tästä seerumista sekä Lieracin hoitavista aurinkovoiteista toukokuussa täällä, kun olimme Samoksella neljän sukupolven matkalla, käy kurkkaamassa.


Aurinkoisin terkuin,

Maarit



















lauantai 4. marraskuuta 2017

Pieni tauko pimeyteen












Tähän aikaan vuodesta ainoa toive oli päästä valoon ja lämpöön - vähäksi aikaa pois Suomen pimeydestä ja lenkkeilemään leutoon ilmastoon. Matkustimme Espanjaan Aurinkorannikolle ja tällä kertaa kohteenamme on Torreblanca, tuttu seutu, mutta rauhallinen ranta-alue.
Meille täällä riittää se, että teemme reissun aikana yhden matkan johonkin uuteen kaupunkiin, missä emme ole käyneet ja nyt on suunnitelmissa Sevilla tai Gordoba, mutta katsotaan, mistä innostumme.  Muutoin vietämme leppoisaa aikaa lukien, ulkoillen ja kokkaillen ja lähiseuduilla ajellen.

Otin nämä kuvat tämän päivän lenkillä. Vahinko, ettei tietsikan välityksellä voi vielä välittää tuoksuja - näiden grillattujen sardiinien ja palavan puun huumaava tuoksu tuo niin mieleen kesän. Turistien määrä täällä on jo mitätön, rannat tyhjiä mutta palvelut toimivat edelleen hyvin. Ja meille suomalaisille lämpöäkin on ihan riittävästi. Ja valoa.

Jos sinulla on kivoja vinkkejä käyntikohteista, otamme ne mielellään vastaan!

Maarit





tiistai 31. lokakuuta 2017

China Liangtse Wellness - perinteisen kiinalaisen hieronnan huumassa

China Liangtse Wellness tuli tutuksi, kun sain ystäviltäni synttärilahjaksi kiinalaisen hemmotteluhoidon, jolla oli jännittävä nimi: Jade-matka. Oi, millekähän matkalle tämä minut veisi...? En ollut aiemmin tutustunut kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvaan hierontaan tai terveydenhoidon perinteisiin, joten menin sinne vähän ristiriitaisin tunnelmin. Kokemus osoittautui kuitenkin niin lumoavaksi, että menin sinne pian toisenkin kerran aivan toisentyyppiseen hoitoon. Kerrotaan niistä kokemuksista kohta, mutta ensin juttua itse Liangtsesta.

China Liangtse Wellnessissä on kyse perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvista hoidoista, kuten refleksologiasta, akupainannasta sekä meridiaanien eli kehon energiaväylien avaamisesta hieronnalla. Hoitoloita on ympäri Eurooppaa ja Suomeen avattiin ensimmäinen piste jo v. 2009. Kiinassa niitä on jo yli 300 ja tämä on siellä alansa johtava yritys, jossa on työntekijöitä yli 20.000.
Olin itse Espoon Tapiolan pisteessä, jossa kaikki hoitoni on tehnyt hyvin suosittu Harri Yang. Hän oli ennen Suomeen muuttamistaan toiminut lähes 20 vuotta paikallisessa sairaalassa. Olin siis hyvissä käsissä.


Kaikissa terapioissa on kyse ihmisen kokonaisvaltaisesta hoitamisesta ja olennaisena osana meridiaanien virtausten parantaminen. Meridiaaneja voisi verrata verisuoniin, mutta niissä virtaa energiaa eli qi'tä. Meridiaaneja on kropassa paljon, ne ovat yhteydessä toisiinsa sekä sisäelimiin, kudoksiin ja aistielimiin. Ymmärrän, että on tärkeää huolehtia virtausten vapaasta etenemisestä. 


Ensimmäinen hoitoni oli tosiaan Jade-matka, mikä on yhdistelmä erilaisia perinteisiä kiinalaisia hierontatekniikoita: shiatsua, refleksologiaa ja aromaattisten öljyjen hellivää ja terapeuttista vaikutusta. Aivan ihanaa oli yrteillä ja öljyillä lämmitettyjen kivien renouttava liu'uttaminen selän hieronnassa. Tällaiselle aina viluiselle ihmiselle kaikki missä käytetään lämpöä ja öljyjä on kuin matka taivaaseen. Siitähän se nimi on varmaan tullutkin.


Toinen hoitoni oli Meridiaanihieronta, joka keskittyy pään, niskan ja selän alueelle avaamaan meridiaaneissa lymyäviä tukoksia. Se parantaa verenkiertoa ja qi-virtauksia sekä rentouttaa jännitystä. Käsin tehtävän öljyhoidon ensisijainen vaikutus on juuri jännityksen poistaminen sekä rauhan ja harmonian tuominen keholle. Havahdun usein siihen, että leukapielet ja hartiat ovat lähes kivettyneessä tilassa jäykkinä ja tähän(kin) tämä hoito oli äärimmäisen rentouttava ja tyynnyttävä. 


Kolmanteen hoitoon sain hoitolalta kutsun tulla tutustumaan erityisesti naisille suunniteltuun Fu-Yang -hoitoon, joka tehdään lämpömoksibustiolla. Tällä lähes kuumuutta hipovalla sileäpintaisella sientä muistuttavalla laitteella painellaan ja sivellään lempeästi öljyllä hierotun selän meridiaaneja, niin että saadaan virtaukset liikkeelle. Hoito tehostaa munuaisten ja ruoansulatuskanavan toimintajärjestelmää, parantaa immuunijärjestelämää sekä poistaa lihasjännityksiä (mitä tuntui itselläni olevan erityisesti kaulan alueella). Se parantaa myös kohdun, munuaisten ja munasarjojen toimintoja. On helppo kuvitella, että tällä superrentouttavalla hoidolla on myös stressiä ja unettomutta poistava vaikutus. Sivusimme hoidon yhteydessä myös Yin-Yang teoriaa ja aina kylmät jalat ja kädet kertovat siitä, että kroppani tarvitsee lisää Yangia, lämpoä. Tähän pitää tutustua tarkemmin!
Kun Harri kysyi hoidon loputtua 'what you like?' en pystynyt sanomaan muuta kuin että olen aivan sanaton. Ja meitä molempia nauratti - tyytyväisyydestä.



Pidän kaikesta, ja pyrin nykyään elämässäni kaikkeen, mikä liittyy rauhallisuuteen, rentouttavuuteen, stressittömyyteen, tyyneyteen, tasapainoon... Moniin asioihin voi ja pystyy itse vaikuttamaan, eikö vain? Sen vuoksi koin nämä kiinalaiset hoidot itselleni erityisen sopivisi. Näissä China Liangtse Wellness -hoidoissa käsitellään kehoa tehokkaasti, mutta murjomatta kuten ns. perinteisessä hieronnassa.

Uskon vakaasti myös tähän meridiaani-asiaan ja uskoni sai vahvistusta, kun Meridiaanihoidon yhteydessä tehdyssä jalkojen vyöhyketerapiassa lähes huudahdin kivusta. Hoitaja kysyi saman tien onko minulla ruokatorven alapuolella kipua tai sairaus, ja sellainen oli vastikään todettu! Olin hämmentynyt.

Hoitoja on tarjolla laaja valikoima kehon eri osien ja tarpeiden vaatimuksiin. Tämä on tietysti itselle aivan ihana kropan hellimis- ja terapiahoito, mutta myös hirveän hyvä lahjaidea. 

Täältä löytyy tietoa hoidoista sekä China Liangtse Wellness yhteystiedot.

Lämmin kiitos ja halaus ystävilleni, jotka avasitte tieni tänne kiinalaiseen hemmotteluun <3

Maarit 


Seuraa blogiani myös näissä kanavissa, tässä suorat linkit:
FACEBOOKISSA
INSTAGRAMISSA
BLOGLOVIN'SSA

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Lähi-idän hurmaavat herkut ja mukavaa yhdessäoloa

Kutsuimme viikolla vanhempani ja tätini syömään ja olin päättänyt tarjota heille jotain sellaista, mitä heidän ei tule niinkään itse tehtyä. Halusin käyttää myös sellaisia mausteita, joiden tiesin olevan heille vähän oudompia. Meitä oli kasassa viisi henkilöä ja ikää oli koko porukalla yhteensä noin 370 vuotta! Sen vuoksi jätin pois myös tulisesti maustetut aasialaiset herkut, sillä tiesin ettei liika polte maistu. 
Muutaman viikon takainen sunnuntaibrunssi Liemessä ja Viimeistä murua myöten -blogien järjestämänä oli niin inspiroiva, että päätin tehdä itämaisittain maustettua ruokaa. Siitä tilaisuudesta kertovan jutun löydät täältä. Ei näitä ihan kaikkia kokkailujani voi itämaisiksi kutsua, mutta melkein...


Tahnat kuuluvat saumattomasti pöytään ja tein kaksi versiota. Jogurttitahinitahnan tein Valion ohjeen mukaan, löydät sen täältä. Koristelin sen granaattiomenan siemenillä ja suolattomilla paahdetuilla pistaasipähkinöillä. Hummuksen ostin valmiina, lorautin päälle vain hitusen oliiviöljyä ja ripottelin paahdettuja pistaasipähkinöitä antamaan purutuntumaa ja makeutta.
Molemmat sopivat lisukkeeksi tai siemennäkkärin päälle.




Korianterisalsa antoi väriä ja raikkautta, tämä resepti on Snackistan Löytöretki Lähi-idän keittiöihin -kirjasta. Muuta salaattia ei ollutkaan, eikä kaivannutkaan. Ohje löytyy lopusta.


Gwynet Paltrow'n kikhernepaistos oli syntisen hyvää. Ensiksi vähän jännitti kastikkeen maku, sillä se piti sisällään mm Dijon-sinappia, valkoviinietikkaa ja öljyä - kuinka näistä voi tulla kaikkia makunystyröitä hellivä seos? Jouduin - tai halusin - lisäämään siihen hiukan hunajaa happaman ja suolaisen kumppaniksi, niin että sopiva tasapaino syntyi. Löysin reseptin Soppa365.fi -sivustolta. Ohje lopussa.


Siemennäkkäri sopii ruokapöytään myös hyvin tavallisen leivän sijaan. Teen sen aina maissijauhoista hyvin yksinkertaisella tavalla, nykyään 3-4 pellillistä kerralla eikä se montaa päivää kaapissa happane. Tämäkin ohje löytyy lopusta.



Tuolla isolla vadilla on lisäksi paistettuja munakoisoja, makeansuolaisia broilerin sisäfileitä, dukkahilla maustettuja höyrytettyjä porkkanoita ja balsamicohunaja-maustettuja herkkusieniä.
Lisäksi valmistin uunissa chilivalkosipuliperunoita, joiden ohje löytyy täältä.




Tässä on reseptit:

SAUDIARABIALAINEN KORIANTERISALSA

1 rasia kirsikkatomaatteja tai vastaavia
1 pieni nippu korianteria
hiukan suolaa
sokeria maun mukaan
pari valkosipulinkynttä
1 limen mehu

Muuntelin kirjan ohjetta hiukan vaihtamalla sitruunan limeen ja lisäsin tähänkin vähän sokeria.
Pilko tomaatit pieniksi.
Hienonna morttelissa korianteri, suola, puristettu valkosipuli ja sokeri.
Sekoita seos tomaattien sekaan ja kaada päälle limen mehu.


KIKHERNEPAISTOS

1 purkki säilykekikherneitä
1 pieni kukkakaali
Kastike
1 rkl Dijon-sinappia
1 rkl Dijon-sinappia, jossa on sinapinsiemeniä
1 rkl valkoviinietikkaa
suolaa ja mustapippuria
0,5 dl oliiviöljyä
Päälle: persiljaa, juoksevaa hunajaa

Paiston kukkakaalin ja kikherneet pannulla oliiviöljyssä yhtä aikaa, mutta kikherneet kovettuivat vähän liikaa. Suosittelen, että aloitat ensin paistamalla pilkotut kukkakaalit, sillä ne kestävät yllättävän kauan kypsyäkseen al denteksi.
Lisää sitten pannulle kikherneet ja paista niin kauan, että saavat hiukan väriä.
Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään.
Kaada kastike kypsien vihannesten päälle ja koristele persiljalla.
Lorottele lopuksi päälle hunajaa


SIEMENNÄKKÄRI

2 dl maissijauhoja
2 dl siemeniä (auringonkukka, kurpitsa, seesami ja pellava)
2 dl kiehuvaa vettä
0,5 dl rypsiöljyä
Päälle: sormisuolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään. Jos haluat pikantin lisämaun, paahda siemeniä kuivalla pannulla). Kaulitse kahden leivinpaperin välissä ohueksi levyksi ja ripottele päälle sormisuolaa. Mitä ohuempi levy sitä rapsakampi ja keksimäisempi lopputulos.
Paista 150 asteessa n. 45 minuttia.

***

Ilta oli mukava ja ikimuistoinen, kun muistelimme menneitä aikoja valokuvia katsellen. Ja mikä parasta, sovimme, että pidämme valokuvaillan vielä tämän vuoden puolella - käymme läpi todella vanhoja kuvia ja lapseni tulevat mukaan kuulemaan näitä tarinoita.
Onneksi meitä isovanhempia on useammassa polvessa ja onneksi tapaamme niin usein.

Tyttärentyttäreni oli meillä yökylässä eilen ja hän kiteytti - jälleen kerran - asian hyvin: minulla on iso suku ja tämä on mun varakoti <3.

Maarit