perjantai 22. kesäkuuta 2018

Juhannustunnelmia





Näissä tunnelmissa täällä - ilmoista huolimatta, leppoisaa Juhannusta kaikille!

Maarit

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Osaisinko mökkeillä vielä vähän ekommin?

Tämä on aika vaikea aihe käsiteltäväksi. Siksi, etten tunne tietäväni paljoakaan ekologisuudesta tai vastuullisuudesta enkä varmasti osaa edes kirjoittaa siitä asiantuntevasti. En ole varsinaisesti vihreä, en luomu enkä kiihkokierrättäjä. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi kiinnostunut niistä. Aihe tulee esille nykyään monelta suunnalta, luetpa lehtiä tai pyöritkö netissä, ja viimeksi sain uutta kimmoketta pohtia näitä eko-asioita Ikean kiinnostavassa toukokuisessa tilaisuudessa. Jos olet missannut jutun, voit käydä lukaisemassa sen täältä.

Kun olin nuori, äidilläni oli tapana pestä muovipussitkin ja niitä oli aina astiankuivauskaapissa kuivumassa. Tuolloin kyse oli enemmänkin säästäväisyydestä kuin ekologisuudesta. Tuskin sitä sanaa edes oli olemassa silloin, ei meillä ainakaan tiedostettu sitä. Mutta ei käy kieltäminen, etteikö äitini säästäväisyys ja tarkkuus olisi jättänyt minuunkin jälkiänsä. Ajatuksen siemenen ainakin. Ja siitähän ekologisuudessa on myös kyse.


Tässä jutussa kirjoitan mietteitäni ympäristöystävällisyydestä mökkeilyn ja mökkielämän kannalta. Meille on ollut aina selkeä valinta se, että mökki on mökki. Ilman suihkua, sisävessaa ja hanavettä. Alun alkaen on haluttu säilyttää selkeä ero kodin ja mökkeilyn välillä eikä silloin niinkään mietitty ekoasioita. En itse näe järkeä siinä, että mökki on kuin toisinto kodista kaikkine mukavuuksineen. Meidän mielestä mökille kuuluu tietty askeettisuuden taso ja arjen askareet. Olipa kyseessä veden kantaminen sisään (se on aina loppu!) tai kuivakäymälän tyhjentäminen (miehen hommia).


Tämän asian tiimoilta päätin, että kirjoitan muutaman jutun kesän mittaan omasta vastuullisuudestani sekä kivoista, mökille ja kesään sopivista biohajoavista tuotteista. En ainakaan itse ollut juurikaan perillä siitä mitä kaikkea on tarjolla pyykinpesuun, keittiöön ja saunalle. 

Tässä ensimmäisessä jutussa on asiaa pyykkäämisestä. Pesukonettakaan ei ole mökillämme ja pesemme mökillä lähinnä nyrkkipyykkiä ja muuta pientä tarvittaessa, etenkin silloin kun ollaan siellä pidempään. Vettä nimittäin piisaa ja käytämme tässäkin merivettä. Haemme juomaveden kyliltä 10 l kanistereissa ja sitä käytetään ainoastaan ruoanlaittoon sekä tiskien huuhteluvetenä. Meille on riittänyt viikonlopun käyttöön vähimmillään kaksi kanisterillista makeaa vettä, kaikki muu vesi otetaan merestä. Tämä on mielestäni iso asia ja on ollut ilahduttavaa huomata kuinka vähällä tulee toimeen.


Sain blogiin testattavaksi nämä Mas du Roseaun pyykkäysaineet ja ihastuin niihin oitis.  Ne ovat ekologisia ja ympäristöystävällisiä - ja lisäksi niin ihanan näköisiäkin, ettei näitä voi säilöä kaapissa.

Mas du Roseau on ranskalainen sarja, minkä tarina on alkanut jo v. 1983. Provencessa, kauniin eteläranskalaisen maaseudun sylissä, kaislojen ja laventelipeltojen inspiroimana kehitettiin vanhoja perinteitä kunnioittaen pesuainesarja, jossa yhdistyvät isoisiltä periytynyt ikivanha tietämys ja nykyaika sekä sen vaatimukset.

Luonnolliset raaka-aineet tuotetaan lähellä tuotteiden valmistuspaikkaa ja kaikessa toiminnassa huomioidaan luonto sekä kierrätys. Mm. tuotannossa rikkoontuneet ja vahingoittuneet saippuat kierrätetään uudelleen. Myös paperikääreiden, silloin kun ne ovat välttämättömiä, valmistuksessa uusiokäytetään kylältä kerättyä ja tuotannossa syntynyttä paperia ja laitteiden puhdistuksessa käytetään kuivapesua.


Concentré de Lessive* on pyykinpesuaine ja tämän No 101:n tuoksu on nimeltään Linge Frais, puhdas pyykki. Se on tehokas ja hellävarainen pesuaine kaikelle vesipesun kestävälle pyykille.  Ympäristöystävällinen marseillesaippuan ja mustasaippuan sekoitus on 100 % vegaaninen. Pehmeän vihreä neste tuoksuu huumaavasti vetiveriltä, tuoksulta mikä on yksi suosikeistani. Sitä voi käyttää sekä pesukoneessa, jolloin 4 korkillista riittää koneelliseen tai käsinpesuun. Lorautin korkillisen näiden farkkujen pesuveteen ja neste näytti aika metkalta, kun se sekoittui veteen. Toimi muuten erinomaisesti myös merivedessä. Tuoteinfossa ei ole mainintaa tästä, mutta tuli puhdasta.






Adoucissant Linge* huuhteluetikka eli pyykkietikka pohjautuu ruokasoodaan, etikkaan sekä eteerisiin öljyihin. Kuulin, että soodan tehtävä tässä on pehmentää pyykkiä, mikä on erityisesti puuvillaisille vaatteille tärkeä ominaisuus. Pyykkietikan tehtävä on korvata huuhteluaine myös koneellisessa pesussa. Lisäksi se pitää koneenkin puhtaana poistamalla saostumia ja kalkkia. Kirjoitin muuten viime kesänä jutun pyykkietikasta, kun lumoutuneena kuulin siitä ensimmäisen kerran - juttu löytyy tämän linkin takaa.

Kaikkihan tietävät, että sooda on vanha ja toimiva luonnollinen (lähes) joka paikan pesuaine, hampaista lavuaariin. Olen ostanut itselleni valtavan purkillisen soodaa ja olen pessyt keittiön lavuaaria sillä, ja jestas miten kaikki kahvin tummentamat jäljet häipyvät saman tien ja lavuaari kiiltää kuin uusi.

Tässäkin huuhteluetikassa No 2:ssa tuoksu on nimensä mukainen Linge frais, kuin raikas pyykki. Nyrkkipyykki pestään pesuvadissa ja huuhdellaan meressä huilutellen ja sitten viimeiseksi lorautetaan korkillinen etikkaa pesuvatiin ja loppuhuuhdellaan siinä. Merivedessä on oma tuoksunsa, mutta etikka eliminoi senkin täysin.







Oli ihana vetäistä jalkaan nämä puhtaat ja hyvältä tuoksuvat työfarkut, kun ne olivat kuivuneet kovassa tuulessa ja auringossa. Se on kesää se!

Mökille nämä ovat myös varmasti haluttuja ekologisia tuliaistuotteita, joita ei piiloteta kaapin pohjalle vaan otetaan takuulla ilomielin käyttöön. Uskon sitäpaitsi siihen, että kun oppii pieninkin askelin tekemään parempia valintoja, siihen tottuu ja siitä tulee tapa. Ja hyvä fiilis. Ja näitä valintoja on helppo tehdä, kun ei joudu tinkimään lopputuloksesta, tehosta - eikä pakkauksen ulkonäöstä.

Pullot ovat yllättävän isokokoiset ja riittoisat, 750 ml, ja hinta on n. 10 e. Näitä on saatavilla ympäri Suomea sisustus- ja nettikaupoista.

Mitenkäs siellä - miten sinä suhtaudut ympäristöasioihin, kierrätykseen ja kestävämpään arkeen?

Isoja sanoja ja asioita ja korostan nyt vielä tässäkin, että en ole itse lainkaan asiantuntija enkä yritä esiintyä sellaisena vaan tässä otetaan ensimmäisiä askeleita kohti vastuullisuutta ja sitä, miten voisimme  mökkeillä vielä vähän ekommin.

Maarit

*Tuotteet saatu blogiin.


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Mökkielämää vol 1 - yritin tehdä sushia, mutta moni muu asia onnistui

Ajattelin, että kirjoitan sillai nopeasti päiväkuulumiset tämän reissun ensimmäisestä päivästä mökillä eli eilisestä. Ei se ihan niin mennytkään, sillä rupesin säätämään taas näiden kuvien kanssa. Kuvasin ja kuvasin. En jotenkin osaa lopettaa ja päättää, että nyt niitä on riittävästi ja näillä mennään. Haluan tehdä asian vielä paremmin ja valita vielä vähän kivempia kuvia. Joskus voisi tehdä asiat helpommin ja nopeamminkin.

Tämä päivä ehti hujahtaa näin pitkälle ennenkuin pääsin kirjoittamaan varsinaista juttua. Ajattelin että voisin kesän mittaan kirjoittaa muutaman tämmöisen päiväkirjamaisen tekstin mökin touhusta ja miten täällä elelemme.

Päivä valkeni puolipilvisenä ja asteita oli vähän toistakymmentä aamulla kun herättiin. Se tarkoitti myös viileää yötä ja sitä, että mökissä oli miellyttävän raikas ilma nukkua. Ja täällä makkari on pilkkopimeä toisin kuin kotona, yöunet sikeitä ja aamulla herää kesäisesti lokkien kirkunaan. Muut linnut ovat jo varmaan kumppaninsa valinneet ja perheen perustaneet, koska äänekkäin laulu on hiljentynyt.



Aamiaisen kimpussa menee täällä aikaa. Luin Hesarin, kurkkasin somekanavat, suunnittelin muutaman päivän ruoat ja kirjoittelin samalla kauppalistan. Mulla on täällä mökillä vähän huono tapa, sillä tykkään istua sohvalla kahvikupin ja aamiaisen kanssa. Tuijottelen samalla merelle ja ihmettelen maailman menoa. Herään yleensä aikaisemmin kuin mies, joten saan istuskella omissa ajatuksissani. Ja siinä hurahtaa hetki jos toinenkin. Aamut ovat mielestäni ihan parhaita hetkiä - koko pitkä päivä edessä.


Merikarvian keskusta on n. 10 km päässä mökiltä, siellä on kaupat ja satama, mistä haemme juomaveden. Mies koki aamulla verkon ja sieltä tuli se perussetti puolet ahventa ja puolet särkeä. Ahvenet olivat ihan näpsäkän kokoisia savustettavaksi, mutta nyt minun teki niin mieli lohta, että hurautin samalla satamaan Sannan Kalasavustamoon sitä ostamaan. Merikarvian lohi on villiä lohta, täältä Selkämeren alueelta pyydettyä - ja takuulla tuoretta, lähikalaa. Liha on vaaleaa, aivan eri väristäkin kuin Norjan lohella.



Sannalla kalat savustetaan aidossa puu-uunissa, mikä on enää todella harvinaista. Osuin paikalle juuri sillä hetkellä, kun uunista kärrättiin iso teline täynnä huumaavan tuoksuista lohta, siikaa ja silakkaa. Ja seuraava satsi kärrättiin sisään. Jos vain koskaan ajelette Pori-Vaasa -suunnalla, tänne kannattaa poiketa. Ostin myös kasan savusilakoita ja tein niistä maukkaat leivät välipalaksi. Leipänä oli hirmuisen hyvä Porin leivän Juureva-ruisleipä. Sekin on minusta ihanaa, että täältä maalta löytyy erilaisia ruoka-aineksia kuin kotoa.
     


Keskustassa on myös kirppari ja poikkesin katsomaan josko siellä olisi ollut isohkoa kukkaruukkua. Ei ollut, joten päätin laittaa ylimääräiset lobeliat vanhaan läkkipeltiämpäriin. Sen sijaan löysin kolme sinikuvioista pientä lautasta eurolla. Keräilen kauniita yksittäisiä lautasia erityisesti blogikuvauksia varten.

Kotiin tultuani ajattelin tehdä rinkelitaikinan saman tien nousemaan. Tyhjensin ruokakassit ja otin jääkaapista tuorehiivan minkä olin tuonut kotoa. Sepä olikin aivan umpihomeessa, olin nimittäin säilyttänyt sitä jääkaapissa muovipussissa. Kaivoin maustekätköni perinpohjin, jos sinne olisi jäänyt kuivahiivaa, mutta ei. Ei auttanut muu kuin ajaa takaisin kylille ja kaupan kautta taikinan tekoon.
Laitan jauhoja aina niukasti vähän kerrallaan, mutta tein nyt vähän liiankin löysän taikinan. Se tarttui ihan järkysti käsiin vaikka kuinka jauhottelin ja rinkelit venyivät ja vanuivat öljyyn laskiessani. Ulkonäkö onkin sen mukainen. Hyviä ne silti olivat ja pari meni heti tuoreeltaan.


Olemme olleet niin paljon pois täältä, että hanhet ovat saaneet lounastaa pihalla ihan rauhassa ja
ne ovat sen myötä tehneet aikamoiset jätökset pihalle. Suurin osa niistä mureni ruohon sekaan, kun mies leikkasi pihan, mutta jäi niitä jäljellekin. Aloitin niiden keräämisen istutuslapion ja äyskärin kanssa ja homma jatkuu. 
Joutsenpariskunta on majaillut tässä meidän rannassamme nyt ahkeraan. Meillä on tontilla kaksi pientä niemeä, joiden väliin jää laguuni, kuten me sitä nimitämme. Se on ollut aikojen alussa kalastajien suojaisa venepoukama ja nyt joutsenet käyvät syömässä siinä ja viihtyvät muutenkin tuulisella ilmalla. Ensin ne söivät tuntikausia, sitten vetäytyivät päikkäreille. Sen jälkeen taas veteen vähän huikopalalle ja siitä vastapäisen niemen nokkaan puhdistautumaan ja rapsuttelemaan itseään. Ja olihan siinä urakkaa kerrakseen, joten taas piti käydä lepäilemään. Niin somasti vierekkäin. Mutta - ei ole yhtään poikasta tänäkään vuonna, mikä on niin harmillista.
Niiden seuraaminen pitkin päivää on ihan parasta maalaismindfullnessia.



Illansuussa alkoi savustushomma (miehellä) ja minä värkkäsin lisukkeet. Olin pessyt perunat jo aiemmin, pilkkonut ja maustanut ja nyt laitoin ne vain uuniin. Se muuten helpottaa kummasti, kun tekee esivalmistelut jo aiemmin. Olevinaan aikaa menee vähemmän ja tekemistä on vähemmän. Paistoin parsat nopeasti öljyssä paistinpannussa siinä vaiheessa kun kalat alkoivat olla melko valmiita.
Siellä savustimessa ahvenet köllöttivät niin sopuisasti lohen vieressä. Ahvenia savustettiin vartin verran ja lohipalaa kaikkinensa noin 40 min. Unohdin ottaa valmiista kaloista kuva, mutta olivat ne kauniin kullanruskeita - ja todella mehukkaita.
Eli ruokana oli kalan lisäksi chilivalkosipuliperunoita (ohje löytyy täältä), parsaa sekä edellispäivänä tehtyä coleslaw-salaattia, ohje löytyy täältä.

 


Ehdin istuttaa loput kukatkin vielä ennen saunaan menoa. Koreissa olevat neilikat ja viherputouksetkin saivat lopullisen paikkansa keittiön ikkunan alla. Se onkin niille hyvä paikka, sillä siihen paistaa vain aamuaurinko ja toisaalta ne näkyvät ensimmäisinä kukkina pihalle tultaessa.
Sainpahan valkoisia kukkia sentään tänne!

 


Saunakin lämpeni, kuten täällä joka ilta. Istumme lyhyen aikaa lauteilla ja pitkään ulkona ja vieressä on aina kiikarit lintujen seurailuun. Maisemaa voisi tuijotella loputtomiin. Veneliikenne on täällä (onneksi) niin vähäistä, ettei siinä ole juuri katsomista. Eikä tällä lahdella liiku juuri muitakaan vempeleitä, joten hiljaista on.



Olin jättänyt siivun lohta sushia varten. En ole koskaan tehnyt niitä ja ajattelin, että nyt on kiva kokeilla iltapalaksi. Keitin perunoiden esivalmistelun ohessa riisit valmiiksi ja illalla tein niille vain maustekastikkeen.
Kun rupesin ohjeen mukaan pyörittämään niitä palloiksi, riisit himpulat tarttuivat pitkin kämmeniä niin ettei siitä tullut yhtään mitään. Eli oli mietittävä suunnitelma kaksi. Miten saan aikaiseksi pallot tai soikelot? Sitten kekkasin, että tehdään niistä trendisushit - otin lusikkaan riisiä, taputtelin sitä toisella pyöreäksi ja siihen lohta päälle.
Ihan kuin olisi ollut suunnitelmallistakin hommaa! Ne sitäpaitsi maistuivat hyvälle! Ja uusi japanilaishenkinen pikkulautanen oli kuin tehty tähän kattaukseen.


Kun sitten pöydässä ihmettelin, että mitenkähän siitä riisistä tuli sellaista, mies totesi että ei siitä tullut, sää teit sen, kuten tuttu keittiömestari totesi harjoittelijalle. Heh.

Että semmoinen päivä oli eilinen. Näin kun kirjoittaa tekemiset, tuntuu kuin olisi tehnyt koko päivän jotain. Kyllä olen ehtinyt lukea lehtiä, istuskella ulkona ja vain ollakin.

Opin muuten uuden sanankin. Mies söi pyytämäänsä ahventa nautinnolla ja vitsaili, että hän mondeenina herrasmiehenä pitää suomalaisesta vaaleasta kalasta enemmän, koska siinä on elegantimpi maku kuin lohessa.

Päivittelen ahkeraan myös Instagramia, joten käyppä klikkaamassa seuraajaksi TÄÄLTÄ, ellet vielä seuraa. Kiva, jos nähdään sielläkin!

Mukavaa viikonloppua!

Maarit


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Terassilla - maljakossa talvehtineet muratit ja muut kukat

Nyt vihdoin olen saanut istutettua terassiruukkuihinkin kasvit. Valkoiset kukat ovat mielestäni kauneimpia ja ne sopivat hyvin valaisemaan melko tummasävyisistä terassiamme. Viime vuonna laitoin valkoisia pelargoneja ja ne kaikki muuttuivat sitten vähitellen kesän mittaan ruskeiksi. Olemme paljon ja pitkiäkin aikoja pois kotoa, joten kukaan ei käy nyppimässä niitä ja sateisen kauden jälkeen ne lakastuvat ja tummuvat nopeasti.

Nyt hankin vain yhden valkoisen ruukkukukan, tulilatvan. Se on ollut ruukussa pari-kolme viikkoa, ja kukat ovat muuttuneet jo vähän keltaisiksi. Pitääpä tutkia mitä niille pitäisi tehdä. 
Tänä vuonna kukkaväri on vaaleanpunainen ryyditettynä runsaalla vihreällä. Kaipasin oikein rönsyilevää vihreyttä terassille, mutta sitten iski sekä pihiys että järjen ääni. Kausi on silti aika lyhyt ja lakastumisen vaara meidän tapauksessamme on suuri. Niinpä maltoin mieleni ja valkkasin edullisia rönsyileviä vihreitä kuten nappiköynnöksiä, mitä rakastan yli kaiken. Sen voi laittaa sitten talveksi sisälle ruukkuun. Hopeaköynnös on tuo, mikä rönsyilee jo vallattomana alakuvassa. En ole hirveästi tykännyt harmaanvihreistä kasveista, mutta sekin sopii muun vihreän joukkoon ihan kivasti ja kasvaa pituutta ja runsautta lähes silmissä.

Omenapuun kukat maljakkovuorossa
Tulilatva ja hopeaköynnös

Tämä ihana vanhan roosan värinen kukkija on isotähtiputki. Se on monivuotinen ja säilyy ruukussa yli talven, jos ruukku on riittävän iso eli n. 50 cm halkaisijaltaan. Meinaan siirtää sen kukkapenkkiin kesän lopulla, jos vain muistan. Kasvihuolto meinaa näet unohtua syksymmällä...
Se kasvaa kivasti korkeutta ja on nyt jo yli 60 cm pitkä. Juurella on lankaköynnöstä ja vihreä putous. Vanha roosa erilaisten heleiden vihreiden kanssa on aina ollut suosikkiväriyhdistelmäni.


Isotähtiputki, lankaköynnös ja viherputous

Bellis
Bellis eli kaunokainen majailee vanhassa vihreässä ruukussa. Tämän kukinta vähän jännittää, sillä sen kuihtuneet kukat pitää napsia pois jotta uudet kukkavarret saavat energiaa kasvuunsa. Muutoin se kukkii koko kesän, kunhan lannoittaa joka kasteluveden yhteydessä.

Alakuvassa on terassin ruokapöydällä oleva pitkä ruukku, johon halusin mustia kalusteita pehmentämään rehevää vihreää. Isot kasvit laatikon päissä on koristenokkosta ja niiden keskellä on liisukkaa. Tämän nokkosen kelpuutin meille, koska se on niin kauniin vihreä ja rehevä, sillä en ole kauheasti välittänyt punaisesta väristä vihreissä lehdissä. Kummia juttuja nuo väriestoisuudet. Onko muilla tämmöisiä?


Liisukka ja koristenokkonen
Löysin Jyskistä nämä isot harmaat muoviruukut. Tai en ole ihan varma onko ne muovia, mutta kevyttä joka tapauksessa ja helpommat siirrellä kuin saviruukkut. Kolmen euron, jo vähän nuukahtanut köynnöspelargonia on Hong Kongista ja ahkeran lannoituksen myötä se on saanut uutta virtaa ja kasvaa nyt vauhdilla.
Sen juurella on kolme murattia, jotka ovat vielä pikkuruisia mutta yleensä kasvavat ja vahvistuvat hienosti.





Ja sitten ne muratit. Alakuvan maljakossa on viimevuotisia ulkomuratteja, mitkä olen saanut pidettyä hengissä koko talven. Nyt istutin ne terassin päätylaatikkoihin pelargonioiden sekaan, mutta... Jostain syystä ne roikkuvat velttoina ja alimmat lehdet ovat inasen velttoja. Ne nuukahtivat heti istutuksen jälkeen ja nyt seuraan niiden virkoamista päivittäin. Ihmettelen, mikä niitä vaivaa, kun edellisvuonna tein onnistuneesti saman talvehtimisoperaation. Voi kyllä olla, että kastelin niitä liian vähän kriittisessä vaiheessa eli heti istutuksen jälkeen.
Tässä vaiheessa kautta kukat ovat vielä vähän olemattoman näköisiä, mutta eiköhän ne siitä komistu.



Ruohosipuli ja rosmaniini kasvavat ruukuissa - toivotaan, että ne kestävät ja antavat satoa pitkälle syksyyn. Nyt kun olen katsellut näitä kuvia, niin kyllä tuo vaaleanpunainenkin on ihan hyväksyttävä väri kukissa.

Lämpöistä viikkoa kaikille!

Maarit