torstai 18. tammikuuta 2018

4 vinkkiä ihollesi Aasian lämpöön

Trooppinen ilma on kosteaa, kuumaa ja nihkeää, joten ajatuskin voiteiden levittämisestä kasvoille tuntuu usein työläältä. Iho ei ole eikä tunnu täällä kuivalta, ei kasvoissa eikä edes kantapäissä. Nekin voivat paremmin kuin koskaan. Siitä huolehtii tämä runsas ilman kosteus. Ei ole myöskään tarvetta voiteille - kiitos tästä vinkistä Darphinin asiantuntijoille!
Voiteille löytyy hyviä ja toimivia vaihtoehtoja aikuiselle iholle: lotion-tyyppisiä kosteuttajia - kokeiltu on ja hyviksi havaittu! 
Tässä on muutamia ajatuksia, mitä mulla on mukana. Kannattaa kokeilla tämän tyyppisiä tuotteita seuraavalla matkalla. 


Sain Darphinilta testattavaksi muutamia tuotteita ja otin niistä mukaan heidän suosituksestaan uuden Stimulskin Plus -lotionin* ja Exquisâge -seerumin*. Molemmat ovat ihanan ohuita, taputellen levitettäviä ja niitä käytetään yhdessä.

Stimulskin Plus on täyteläistävä ja korjaava kasviuuteneste, joka antaa hetkessä kosteutta iholle. Se ei jätä yhtään rasvaista tunnetta vaan kevyesti kosteutetun ja hoidetun pinnan. Ihan mainio tukalassa kuumuudessa. Tämä on kuin nyt niin suositut korealaiset essence-tuotteet - lisäkosteuden tuoja, joka ei ole silti kasvovesi. Kasvovesi poistaa puhdistusaineen jäämät, essence taas on tehokas kosteuttava lisähoitotuote, joka laitetaan kasvoveden jälkeen iholle. Stimulskin myös tehostaa seerumin imeytymistä ja vaikutusta.

Exquisâge on myös ihanan ohut, kevyen emulsiomainen seerumi, joka parantaa ihon luonnollista kollageenintuotantoa, kirkastaa ja virkistää aikuista ihoa. Se huolehtii ihon kiinteytyksestä ja elinvoimasta. Usein kiinteyttävät tuotteet saattavat tuntua ohuella ihollani pinkeältä, mutta tämä on joustava ja pehmeän tuntuinen.

Ihon puhdistuksen jälkeen taputellaan ensin Stimulskin kasvojen iholle ja dekolteelle ja hetken kuluttua taputellaan seerumi sen päälle. Tämä on superhoitava ja yhdessä kosteuttava tuotepari, joka jättää herkälle iholleni 'nihkeän' pinnan - siis todellakin sanan positiivisessa mielessä. Se ei ole kuiva, ei rasvainen eikä tahmea. Toimii sekä aamulla että illalla. Ja pakko lisätä, että iho on aamulla vielä sen tuntuinen, kuin olisi juuri hoitanut sen.
Näiden jälkeen ei kaipaa enää mitään muuta paitsi sitten aurinkovoiteet päiväksi.



Matkoilla on kiva tutkia myös uusia juttuja ja nyt löysin korealaisen Dr. Glodermin kertakäyttöiset kuitunaamiot. Naamiotkin ovat olleet jo pitkään korealaisten naisten monivaiheisissa kauneusrutiineissa ja rantautuneet sieltä muualle kuten nuo essence-tyyppiset hoitonesteetkin.
Toinen naamioista on heleyttävä Infusion Radiance Mask ja toinen rauhoittava Infusion Softcalm Mask. Niissä on yllättävän paljon nestettä ja kun malttaa pitää sen 20 minuuttia, on iho kyllä pehmeä ja joustava. Vielä 3 tuntia laittamisen jälkeen iho on niin kosteutettu etten laita mitään enää iholleni yöksi. Nämä taisivat maksaa 39 BHT kappale eli noin euron. Hyvä hankinta paikan päältä.


Ilmastonmuutos, kuumuus ja kosteus nostattavat nesteitä luomille ja turvotukseen on erinomainen apu näistä Dr.Hauschkan Eye Revive ampulleista eli silmävirkisteistä. Jääkaappikylmästä ampullista tiputetaan reilut 10 tippaa kevyesti kostutettuun vanulappuun (puolita laput) ja laput asetetaan silmille noin 10 minuutiksi. Kylmyys poistaa turvotusta jo itsessään ja rauhoittavat aineet (kamomillaa, fenkoli, silmäruoho ja musta tee) lisäävät tehoa sekä virkistävät silmän ympärysihoa. Jo pelkästään viileiden lappujen rapsakka vaikutus herättää kummasti yön jäljiltä kohtaamaan päivän painostavan kuumuuden.

On mielenkiintoista, että aina löytyy jotain uutta ja kivaa kokeiltavaksi - matkoilla on sopivasti aikaa testaamiseenkin.

Mitä vinkkejä ja kokemuksia teillä olisi matkoiltanne?

Maarit

* Saatu blogiin PR-näytteinä

maanantai 15. tammikuuta 2018

Lounasseuraa

Tykkäämme käydä syömässä sekä lounaat että iltaruoat paikallisissa kuppiloissa, ravintoloiksi niitä ei voi oikein sanoa. Iltapaikat ovat hieman perinteisempiä, mutta lähes aina avoimia tiloja ainakin täällä maaseudun tuntumassa. Ruokailu ei ole muutenkaan länsimaisten normien mukaista, annoksia kannetaan pöytään siinä järjestyksessä ja sitä mukaa, kun niitä valmistuu. Perinteistä alku- ja pääruoka-ajatusta ei täällä noudateta.

Lounaalle ajamme usein jonnekin rantateiden tuntumaan kioskityyppisiin ruokapaikkoihin. Niistä saa mm. grillattua kanaa, kalaa ja thai- eli papaijasalaattia. Eli kun tietää, että haluaa kanaa ja salaattia, ne ovat hyvä ratkaisu. Ne ovat usein ihan parhailla paikoilla meren rannalla ja voit istua ulkona vilvoittavan tuulen kainalossa ja nauttia näkymistä.





Grillimiljöötä ei kannata tutkia suurennuslasin kanssa, sen verran karun näköisiä ne ovat. Mutta lounaaksi ruoka on ihan mainiota emmekä ole koskaan saaneet niistä mitään oireita. Som tam eli thaimaalainen papaijasalaatti on yleensä mielettömän hyvää ja mehukasta. Ihana yhdistelmä tulisuutta ja makeutta. Sen verran löytyy yleensä yhteistä kieltä, että myyjätär osaa kysyä: spaisii? Otamme medium tai little spaisii - ja potkua löytyy silti ihan riittävästi.






Papaijasalaatissa on raastetun papaijan lisäksi raastettua porkkanaa, kurkkua, tomaattia, papuja ja suolapähkinöitä. Kastike rakennetaan limen mehusta, sokerista, korianterista, kalakastikkeesta ja punaisesta chilistä. Yleensä thaisalaatissa on mausteena pienenpieniä katkarapuja, mutta tänään oli tämmöisiä jämerämpiä kavereita. Se verran oli itsesuojeluvaistoa, että jätimme ne siististi lautasille.
Kanat on grillattu melkein valmiiksi ja ne paloitellaan ostettaessa sopivan kokoisiksi sormin syötäviksi paloiksi, jotka grillataan vielä kunnolla. Niiden kyytipoikana on kupillinen makeaa chilikastiketta.
Tämän päiväinen lounaamme (2 salaattia ja 1/2 broileri) maksoi ison oluen kanssa 220 BHT eli n. 5,5 euroa.


Tämmöinen kaveri parkkeerasi viereeni ja tuijotti herkeämättä meidän ateriointiamme. Mutta on ne hyvin koulutettuja kulkukoiria, sillä se istui auliisti eikä inissyt, hyppinyt tai haukkunut yhtään. Palkkioksi se sai palasen ihanasti grillattua kanannahkaa, joka katosi sekunnin murto-osassa kitaan.
Ravut eivät kelvanneet sillekään...

Tämä kuvaaminen on täällä taas niin haastavaa. En saa millään kuviin eloa enkä syvyyttä. Tänään oli pilviharso taivaalla ja se aikaansai harmaan utuisen värimaailman kaikkiin merimaisemakuviin. Argh.

Oletteko te uskaltaneet syödä matkoilla katukeittiöistä?

Maarit


lauantai 13. tammikuuta 2018

Ruusufinni ja aurinkokeratoosi + aurinkoloma

Meillä on aikamoiset määrät matkatavaroita mukana näillä Euroopan ja Aasian matkoilla, kun on noita miehen leijasurffauskamoja niin paljon. Pyrimme pakkaamaan niin, että selviämme kuitenkin kahdella ruumaan menevällä laukulla ja se onkin toiminut hyvin ainakin tähän asti. Kosmetiikka painaa aika paljon ja niistä yritän ottaa mukaani vain matka-, muovi- ja erikoispakkauksia.
On kuitenkin tuotteita, mistä ei voi ottaa mukaan matkakokoja, nimittäin aurinkosuojat. Niitä kuluu paljon ja mukana on hyvä olla eri kertoimia.




Korkeat SPF50 kertoimet ovat jo itsestään selvyyksiä meillä, sillä miehelläni todettiin viime vuonna aurinkokeratoosi. Keratoosi oli kehittynyt salakavalasti. Hän on surffannut, golffannut ja lasketellut koko elämänsä, useimmiten ilman hattua tai pipoa. Kun hän meni käymään ihotautilääkärillä muun asia takia, lääkäri oli sanonut heti kättelyssä, että sinulla on aurinkokeratoosia päässä. Ne näkyivät hyvin sängeksi ajetussa päässä, vaikka olivat pieniä alkuja. Onneksi. Silti niiden poistamista laserilla tai jäädyttämällä suositeltiin muutaman kuukauden kuluttua.

Kasvoille ja koko päähän hänellä on nyt ollut pitkään käytössä vedenkestävä Orionin Sunspro SK50, missä on sekä UVA että UVB -suojat. Se on spraymuodossa olevaa kuivaöljyn tuntuista väritöntä nestettä, joka ei kuitenkaan tunnu öljyiseltä. Iso plussa siitä, että sitä voi suihkuttaa myös ylösalaisin. Helppoa ja vaivatonta - joten sopii miehelle. 
Myös surffaamiseen hän otti lääkärin neuvosta heti käyttöön lierihatun, mitä surffarit täällä käyttävätkin paljon. 

Mulla itselläni on täällä Lieracin Sunissime anti-age kasvosuojat SPF30 ja SPF50. Kun kävin viimeksi kasvohoidossa sain ohjeen käyttää aina kerrointa 50 kasvojeni ruusufinnikohtiin. Ne kun eivät siedä aurinkoa lainkaan, ja voivat ärtyä siitä. No, se on kyllä huomattu kantapään kautta. Viime maaliskuussa sain Espanjassa mojovan finnin keskelle poskea. Vasta jälkeenpäin tajusin, että sehän oli auringon ärsyttämä ja esiin houkuttelema ruusufinni. Se oli valtava rakkulamainen finni, lähes paise, joka kukoisti todella pitkään ja jonka arpi on vieläkin punaisena näkyvissä. Ihmettelen vieläkin, etten ollut lukenut mistään eikä lääkärikään ollut maininnut siitä, että aurinko pahentaa oireita. Nyt tiedän sen ja myös sen, että se ei myöskään pidä saunomisesta ja silloinkin pitäisi suojata poskipäät löylyssä vaikka kostealla pyyhkeellä. Sen verran vielä ruusufinnistä, että se on yleisimmin naisten vaiva ja alkaa usein vasta aikuisemmalla iällä. Ja se alkaa huomaamatta harmittoman näköisenä punoittavana röhelmänä poskien ja nenän seudulla.


VINKKI:

Koska poskipääni ovat punoittavat osittain myös couperosan vuoksi olen keksinyt hyvän keinon, millä saan lisäsuojaa ja tasoitusta iholleni myös auringossa. En käytä täällä ollenkaan meikkivoidetta ja korvaankin sen Shiseidon SPF50 Sports BB-voiteella. Se on hyvin ohutta, mutta yllättävän hyvin peittävää. Tämä on ihanteellinen yhdistelmä meikkivoidetta ja aurinkosuojaa. Käytän sitä näin: sekoitan sitä muutaman tipan Lieracin aurinkovoiteeseen ja näin se tasoittaa ihon sävyä myös rannalla. On siis vähän kuin aurinkomeikkivoide, mutta erinomaisen suojan antava. Lisäksi käytän sitä peitevoiteen tavoin paikallisesti ruusufinnikohtiin. Näin suoja on paras mahdollinen.

Hyvin vaaleaihoisen kannattaa aloittaa aurinkolomaan valmistautuminen hyvissä ajoin popsimalla karotenoidikapseleita etukäteen. Yleensä suositus on pari viikkoa ennen lähtöä.
Hankintatukun Betamax-valmiste on Dunaliella salina -mikrolevästä uutettuja aurinkokapseleita, jotka sekä valmistavat ihoa auringonottoon että auttavat pidentämään rusketusta. Ne ovat ton-ton -trendin harjalla: laktoosittomia, gluteenittomia, hiivattomia ja makeuttamattomia.

Onneksi korkeita kertoimia ja erilaisia vaihtoehtoja on nykyään niin paljon tarjolla - kunpa näitä olisi ollut silloin kun parikymppisinä grillattiin oikein urakalla. Mutta ei ollut niitä eikä tietoakaan ja monet kärsivät nyt sen nautinnon seurauksista.

Maarit




tiistai 9. tammikuuta 2018

Welcome home again!

Näiden sanojen siivin lennähdettiin tänään Thaimaahan. Samaan pieneen kylään, samaan viihtyisään hotelliin. Kuten eläkeläiset konsanaan. Viestittelimme pitkin vuotta hotellin viehättävän vetäjän, Jibin, kanssa ja molemmat odotimme jälleennäkemistä. Tulevina päivinä vietämme taas monta juttutuokiota ja kuulen ja opin taas lisää thaielämästä. 

Takana on 9,5 tunnin puuduttava yölento. Vaikka koneena oli Finnairin uusin A350 ja olimme saaneet paikat Comfort-luokasta (tilaamatta) missä jaloille on tilaa enemmän, nukkuminen oli työlästä ja onnistui pikku pätkinä. Lähinnä pieniä torkahduksia huonossa asennossa. Bangkokista jatkoimme matkaa vielä 3,5 tuntia etukäteen tilatulla taksilla Hua Hinin ohi Pranburin kylään. Saavuimme hotelliin lähes 30 tunnin epämääräisen valvomisen jälkeen ja olo muistutti lähinnä krapulaa. 
Hotelli Praseban Resort oli ennallaan, yhtä rehevän kaunis ja seesteinen kuin ennenkin. Iloinen 'welcome home' vastaanaotti meitä hymyn kera respassa. Mietittiin taas partsilla istuessamme, että on tässä puolensa, kun tulee tuttuun paikkaan. Kaikki on tuttua, tiedät missä on kaupat ja ravintolat. Ja kuten olen aiemminkin maininnut, me ollaan kierretty Thaimaassa niin monen monta kertaa ettemme etsi enää nähtävyyksiä tai muita elämyksiä, vaan takuuvarmaa lämpöä, hyvää ruokaa ja täydellistä rentoutumista.
Vuokrattiin saman tien skootteri koko ajaksi, sillä ravintolat ovat aika hajallaan kylässä ja kylän ympärillä. Hurautettiin syömään ennestään tuttuun hyvin paikalliseen ranta'bistroon' vähän empien, sillä näitä vähän kyhäelmän näköisiä paikkoja on vuosien saatossa hävinnyt ja uusia tullut tilalle. Onneksi se oli paikallaan ja omistaja oli jopa hiukan laajentanutkin rannalla olevaa aluetta. Vaikka thairuoka on joka paikassa niin herkullista, listat vaihtelevat paljon paikasta toiseen. Esim. kaikkia curreja ei saa joka paikasta, vaikka se on täällä niin yleinen. Yksi ruokasuosikeistamme on Tom Kha Gai - keittotyyppinen kanakasviskastike ja tässä paikassa se on aivan erityisella taidolla kokattu.

Sama tuttu meininki jatkui: koiralaumat pyörivät teiden varsilla, osa köllöttää kyljellään, paikalliset kalastavat kahlaten isoilla haavin tapaisilla pyydyksillä, naiset ja lapset keräävät pikkuäyriäisiä rantavesissä. Värikkäät kalastajalaivat huilaavat rannoilla siestaansa. Lehmälaumaa paimennetaan kaikessa rauhassa funkkisvillojen lomassa.

Päivällä lämpötila kipusi +34 asteeseen ja kun siihen lisätään kosteus päälle, niin se on ainakin 60! Siltä tuntui tänään tuon unettoman yön ja matkustuksen jälkeisessä koomassa. Mittari näytti ulkona vielä klo 21 lähes +27 astetta. Lähipäiville on luvassa hyviä tuulia, joten mies pääsee leijasurffaamaan. Tuuli ei ole täällä vilvoittava, mutta helpottaa oloa, sillä varmasti iän myötä lämmön sietokykykin tuntuu heikkenevän.

Kylässä on verkkaista ja käsinkosketeltavan hiljaista - meille se sopii.
On kuin kotiin tulisi!

Maarit 

perjantai 5. tammikuuta 2018

Vinkkejä meikkivoiteen käyttöön ja helppo DIY-ohje!

Tämä on ehdottomasti yksi suosikkiaiheistani meikkauksessa! Se mistä jaksan aina 'paasata' ja jonka puolesta puhun joka mutkassa. Nimittäin meikkivoiteen käyttö - ja sen helppous. Ja se, miten tärkeä elementti se on, kun halutaan tasaisen näköinen iho.

Ihan ensiksi haluaisin oikaista sellaisen ajatuksen, että meikkivoiteen tehtävä olisi peittää. Siis peittää vaikka ryppyjä. Sellaisen käsityksenhän saa kun katsoo mainoskuvia, missä todennäköisesti on retusoitu pois kaikki rypyt, epätasaisuudet ja näpyt. Ei meikkivoiteen pidä peittää ryppyjä. Jos niin haluttaisiin, pitäisi olla aikamoinen pakkelikerros, minkä alle rypyt piilotettaisiin - eikä sitä kukaan halua. Toivon mukaan. Käytännössähän mikään ei siis varsinaisesti peitä ryppyjä, niitä hoidetaan pehmeämmäksi ja loivemmiksi hoitotuotteilla.
Ja meikkivoide tasoittaa ihon sävyä. Ja kun ihon sävy on tasainen eli punoitus ei ponnahda silmille eikä muut epätasaiset värit tai läikät näy, huomio siirtyy pois rypyistä ja yleisilme on tasaisen näköinen. Suosittelen meikkivoiteen käyttämistä päivittäin. Juu, ihan arjessa eikä vain juhliin mennessä. Uskokaa vaan. Koko olemus on selkeämpi, kasvojen ilme kohottunut ja vuosia karisee... Kokemusta on noin 30 vuoden ajalta, heh.

Meikkivoiteet ovat nykyään todella ohuita kuten Lumenen Instant Glow Beauty Serum, joten kaukana on ne ajat, jolloin se 'tuntui' iholla. Sehän on ihan kuin hoitotuote nykyään, mihin on lisätty vähän väriä. Tässä jutussa on kolme erilaista peittävyysvinkkiä erilaisiin tarpeisiin ja muutama sana sävyn valinnasta.

Sain Lumenelta uutuuspostituksessa testattavaksi uusimman meikkivoiteen Natural Glow'n ja se sopii hyvin myös omaan rutiiniini. Kerron jutun lopussa myös siitä, miten itse käytän näitä tuotteita.

 


Vasemmalla: 3 / Keskellä: 4 / Oikealla: 6
Natural Glow -meikkivoide on meikkipussini peittävin, mutta silti niin ohut ja ilmava. Se kosteuttaa ja heleyttää ja peittää hillitysti. Iholle jää kaunis luonnollisesti hehkuva nude look -pinta. Tämä on loistava ratkaisu niille, jotka ovat tottuneet peittävämpään meikkivoiteeseen. Lopputulos ei ole yhtään puuterinen tai pakkelimainen, vaan sileästi peittävä ja ihoon sulautuva. Iso plussa kertoimesta SK20!

Valitsin sen väristä kolme erittäin hyvää yleissävyä, jotka sopivat useimmille. Aikuisen naisen iholla liian vaalea sävy näyttää kalkitulta, joten valitse mieluummin hiukan lämpöä ja eloa tuova sävy. Yleisohje onkin, että jos pohdit kahden sävyn välillä, ota se tummempi.

Sävy 3 sopii niille, jotka haluavat vaalean muttei liian nukkemaista sävyä.
Sävy 4 on hyvä keskisävy, mikä sulautuu hyvin moneen ihon sävyyn.
Sävy 6 tukee kauniisti hiukan päivettynyttä ihoa - tämä on itselläni käytössä.

Sävyseerumi vasemmalla

Kuvassa vasemmalla oleva Instant Glow Beauty Serum (Sävyseerumi) jäi vakikäyttööni heti kun se lanseerattiin viime keväänä. Se on kuin hoitava seerumi, mihin on lisätty väripigmenttiä ja hiukan peittoa tasoittamaan ihon sävyä. Siihen on tullut myöhemmin onneksi uusia tummempiakin sävyjä ja sävy Dark on niistä paras itselleni.
Ei kannata koskaan arvioida meikkivoiteen sävyä pullossa tai pisarana iholla, vaan levittää sitä kunnolla iholle. Ohut meikkivoide sulautuu ja mukautuu ihon sävyyn, vaikka näyttäisi vähän tummemmalta pullossa. Hiukan omaa ihoa tummempi sävy näyttää sitäpaitsi eloisalta iholla.

Itse käytän tällä hetkellä meikkivoiteita näin: levitän päivittän Sävyseerumia kasvoille voiteen jälkeen. Jo tämän levitys tekee heti paljon pirteämmän ilmeen! Mulla on itsepäinen ruusufinniriesa, joka puskee erityisesti nenänpieleen ja poskelle, joten lisään niiden päälle perusmeikissä kiinteää peitevoidetta. Kun panostan enemmän meikkiini ja haluan lisäpeittoa, taputtelen Natural Glow meikkivoidetta Sävyseerumin päälle koko T-alueelle. Ja jos punoitusta näkyy vielä, siihen kohtaan paikallisesti peitevoidetta.



Sitten tulee DIY-vinkki teille, jotka haluatte sävyttävä päivävoide -tyyppisen hyvin kevyen tasoittavan tuotteen. Lumenen Watercolor Bronzer Hehkupisarat on sekä nestemäinen aurinkopuuteri että tuote, millä voi tummentaa meikkivoiteen väriä. Sitä voi lisätä myös päivävoiteen sekaan, jolloin saat sävytetyn päivävoiteen. Lumenen uudet Hehku-sarjan kosteusvoiteet toimivat hyvin näissä yhdistelmissä. 


Mulla on tässä kuvassa Sävyseerumi Dark-värissä ja Kikon Peitevoiteen tumma sävy no 5. Eikä yhtään puuteria kasvoilla. Ryppyjä ja luomia näkyy, mutta silti iho on riittävän tasaisen näköinen. Ja luonnollinen, vaikka sävy on noinkin tumma. Tämänasteinen peitto ja tasaisuus on itselleni juuri sopiva eikä haittaa noi pienet epätasaisuudet, koska kokonaisuus on aika tasainen.

Jäikö mieltäsi vaivaamaan jokin meikkivoiteeseen liityvä asia? Kirjoita kysymyksesi kommenttiboksiin, niin vastailen parhaani mukaan.

Maarit

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Atopik -arvonnan voittajat!


Suuret kiitokset kaikille Atopik-arvontaan osallistuneille! Ja miten paljon tuli kommentteja ja toiveita postausaiheista - aivan ihanaa! Siellä tulikin paljon toiveita niistä aiheista, mistä olen jo kirjoittanutkin: matkustusta, kosmetiikkatestauksia, reseptejä, sisustusta... Sekin tuntuu hyvältä, että oikeilla jäljillä ollaan. Uutena toiveena sieltä pompsahti oman arjen kuvaaminen ja kunnostauduin heti ja kirjoitin jo pari päivää sitten My day-jutun.
Toivottavasti viihdytte jatkossakin täällä aikuisen naisen maailmassa!

Arvonnassa onnetar suosi seuraavia:

Klaara (klaara49@luukku.com)
ja
Mira (theriddler@outlook.com)

Paljon onnea ja mukavia hetkiä Atopik-sarjan parissa!
Lähetän teille tänään sähköpostia.

Maarit

maanantai 1. tammikuuta 2018

My day: 1.1.2018 - pimeän päivän kuulumisia

Näin topakasti päätin aloittaa vuoden ensimmäisen postauksen ja toteutan heti lupaukseni my day - jutusta. Tämä on itse asiassa tosi kiva ajatus, jota on hauska kirjoittaa ja myös helppo toteuttaa ns. asiapostausten välissä.  Oli myös mielenkiintoista kirjata ylös mihin tämä päivä oikein hujahti. Aamu valkeni - tai no eihän se juuri valjennut - ilman itsehankittua päänsärkyä, koska nyt ei jaksettu tautien takia lähteä minnekään. No, en kyllä muutenkaan ole mikään 'pitkään juhlija'.

Kello on nyt noin 18 enkä ole pistänyt nenääni ulos ovesta. Osin siihen vaikuttaa kyllä sekin, etten vieläkään ole ihan kunnossa nuhayskän jälkeen. Kumma väsymys on istahtanut harteille kuin painava säkki. Liikun muuten niin paljon etten murehdi sitä nyt yhtään - välillä tekee hyvää olla ja puuhastella sisällä ilman omantunnontuskia. Tänään oli se päivä.


Mulla on työn alla kiinnostava yhteistyökuvio, jota työstin tänään aamupäivästä. Istuin keittiön puusohvalla ja hörpin kurkkuni lämmikkeeksi Mingla-omenaglögiä. Nyt on tainnut löytyä perinteiselle glögille kova haastaja. Kuuntelin kirjoitellessani hiljaista mindfullness-tyyppistä musiikkia, meren ääniä, tuulen suhinaa, hiljaisia huilun säveliä. Miten suuri vaikutus musiikilla onkaan tunnelmaan ja rauhoittumiseen.


Kävin välillä vaihtamassa lakanoita mankeliin. Annan niiden ensin pyöriä muutamia kierroksia ja sitten lopetan ja jätän ne puristuksiin joksikin aikaa. Näin hoituu senkin homma muiden töiden lomassa. Suihkuttelin niitä tällä ihanalla Le Pere Pelletierin silitys- ja mankelointivedellä. Jos et ole vielä kokeillut, niin suosittelen lämpimästi. Se on litran pullo ja todella riittoisaa, antaa kevyen tuoksahduksen samalla kun kostuttaa mankeliin menijöitä.


Koska kone oli auki, putsasin ja järjestelin vähän joulun ajan kuviakin. Taitaa olla monelle tuttua tämä tuhannen asian kanssa hääräily. Mutta musta tuntuu, että niin saa kuitenkin paljon aikaiseksi ja edistettyä monia hommia siinä samalla. Ylläoleva kuva on joulupöytään tekemästäni tonnikalamoussesta, minkä reseptin löysin Pian Sopivan suolaista -blogista, linkki reseptiin on täällä. Oli todella herkullista, ja kuten Pia sanoi, ei välttämättä edes tiedä syövänsä tonnikalaa.

Laitoin päivällä jossain välissä pullataikinankin nousemaan ja pyöräytin pari pellillistä korvapuusteja pitkästä aikaa.


Vuoden vaihtumisessa on aina lähes hurmoksellisen ihanaa aloittaa uusi kalenteri. Siis nimenomaan paperinen versio. Kirjoitan siihen ensimmäiset muistiinpanot lähes hartaudella - ja siistillä käsialalla. Päivien edetessä tyyli kyllä muuttuu... Käytän kännykän kalenteria, mutta pidän kotona siinä rinnalla A5-kokoista paperiversiota. Kirjaan sinne kaikenlaisia muistettavia asioita, piirtelen, teippaan tärkeitä tapahtumia ja ties mitä. Tänä vuonna löysin tuon ihanan pastellipinkin version Clasohlsonilta.



Ruoanlaitto oli tänään helppoa. Olin tehnyt eilen vuoallisen Za'atarilla ja sitruunalla maustettua lohta ja kasviksia uunissa, ja niitä vain lämmiteltiin tänään kasvistäytteisten paprikoiden kera. Olen tehnyt noita yläkuvassa olevia täytettyjä paprikoita lähiaikoina jo muutamia kertoja isomman satsin. Niissä on joko kuskus- tai kikhernepohjainen yrtein maustettu täyte. Superhelpot ja aivan mahtavan hyviä, jotka maistuvat myös lämmitettyinä.



Joulua on meillä vielä pienimuotoisesti sisällä. No, enpä tullut kovin paljoa laittaneeksikaan tänä vuonna, koska olimme aaton pois kotoa. Isommat männynhavut on jo siirretty pihakompostiin, mutta joitain pienempiä sammalkoristeita jätin vielä vihertämään. Katselin niitä tänään sillä silmällä ja päätin antaa niille vielä muutaman päivän armonaikaa. Varsinaiset joulujutut saavat meillä lähtöpassit aikalailla julupäivän jälkeen, koska silloinhan alkaa jo kevään ja valon odotus.

Päivä on hurahtanut ilman meikkiä ja päällä on ollut pehmoinen hyggeilyasu. Ah, miten vapauttavaa sekin on välillä. Nyt on kahvin ja korvapuustin aika ja kohta aletaan katsomaan Downshiftaajien uutta kautta.

Tämmöinen oli vuoden ensimmäinen päiväni, rento kotoilupäivä, ei kiirettä mutta mukavaa puuhastelua. Ehkäpä se viitoittaa tietä tälle vuodelle!

Kuinka sinun päiväsi on kulunut?

Maarit