tiistai 19. maaliskuuta 2019

Kymmenen reissu-unelmaani



Sain yllättäen, siis positiivisesti, tämän matka-aiheisen haasteen Maailman äärellä -blogin Heidiltä. Vaikka sydän hypähti innostuksesta, tuntui silti vaikealta alkaa miettimään omia reissu-unelmiaan, kun on seurannut hänen upeita reissujaan ja henkeäsapaavan hienoja kuviaan mitä ihmeellisimmistä paikoista ympäri maailmaa.

Omat reissuni liikkuvat aika paljon, mitenkä sen nyt sanoisi, tavanomaisemmissa paikoissa. No, en antanut sen häiritä vaan aloin kirjaamaan ylös omia unelmiani. Osa niistä olikin helppoja, sillä toteutumattomia unelmia toki on. Omiin unelmiini ei kuulu loikoilu luksushotellin (liian) hienon altaan aurinkotuoleissa, sillä pidän kodikkaammista paikoista, missä on normielämää ja paikallisia ihmisiä arjen puuhiensa parissa. Silti pitää olla tyyliä, sellaista, että pääsee syvä huokaus kun katsoo ympärilleen.
Valitsemani kuvat taitavat kertoa enemmän niistä fiiliksistä, mitkä ovat lähellä sydäntäni - ja kertovat myös unelmistani.


Marokko, Tanger


Kerron nyt heti tähän alkuun, että en ole yhtään extreme -ihminen missään asiassa - ja mieheni muistaa muistuttaa aina tuon tuosta, että olen ehkä maailman turvallisuushakuisin ihminen. Ja se näkyy näissäkin haaveissa, hih.

Tietynlainen helppous on myös astunut kuvaan iän myötä, ei oikein kiinnosta pitkien lentojen jälkeen matkan jatkaminen kenties toisella lennolla tai muulla, missä joutuu odottelemaan, vaihtamaan tai jopa yöpymään. Taksi menee vielä, kuten ollaan Thaimaassa tehty viime vuosina.

Jättikaupungit ja muut ruuhkaiset ja meluisat paikat on myöskin jo koettu. Nykyään kaikki sellainen missä on verkkaista menoa, kaunista katseltavaa ja paikallisten ihmisten elämää, houkuttaa enemmän. Kävimme Italian turneellamme muutama vuosi sitten Positanossa ja sekin tuotti pettymyksen. Turismin pilaama, todella pieni paikka, missä autolla sai ajaa vain yhteen suuntaan, ja siellä myös ajettiin - pitkässä letkassa madellen. Yksi yö riitti siellä.


Mallorca


Ja tämän alustuksen jälkeen varsinaiseen aiheeseen. Se oli määritelty valmiiksi eli kategoriat ovat: paikka, tapahtuma, kotimaan kohde, kaupunki, maa, saari, extreme, majoitusmuoto, luontokohde ja ruoka & juoma.

1. Paikka

Laitan tähän nyt sen mikä putkahti ensimmäisenä mieleeni. Provence. Olen vuosikausia halunnut nähdä ja kokea sen huumaavan tuoksun ja siniliilan, vihreällä ryyditetyn maiseman, kun laventelipellot kukkivat Etelä-Ranskassa. Olen autoillut niillä seuduilla aikoinaan monta kertaa, mutta kertaakaan en ole päässyt kokemaan tätä. Samaan matkaan yhdistäisin verkkaisen automatkan pitkin Côte d'Azuriä, kiertelisin pikku kylissä, mutta kiertäisin kaukaa Monacon ja Cannesin. Nizzassa viettäisin pari päivää, vaikka olen ollut siellä monesti.


Nizza / St-Jean Cap Ferrat


2. Tapahtuma

Tämä oli vaikea. Koska on kyse unelmasta, niin en laske kotimaan tapahtumia mukaan. Mutta hanami on ollut unelmani jo vuosia. Olen käynyt Tokiossakin pari kertaa, mutta en siihen vuodenaikaan, milloin pääsisi näkemään sen kuuluisan kirsikankukkien väriloiston. Koska en välitä ruuhkista, voi olla että se osoittautuisi pettymykseksi. Mutta en tiedä ennenkuin koen sen...

Samalla matkalla hyppäisin luotijunan kyytiin ja asettuisin Kiotossa asumaan pieneen perhemajataloon, onsen ryokaniin ja istuisin siellä höyryävässä kylvyssä hiljaisuutta kuunnellen.


Kuva: When2trip


3. Kotimaan kohde

Koska meillä on oma mökki, kotimaan matkailun haaveita ei juuri ole. Nautin siellä olemisesta eikä oikeastaan edes tule mieleenkään lähteä ainakaan kesäaikaan minnekään muualle, ainakaan lomailumielessä.
Saariston Rengastie on ollut suunnitelmissa kyllä - mutta ei autolla, vaan moottoripyörällä. Mukavuudenhalu - eli sopivat ajoilmat - on ohjannut tämän unelman toteutumista ja siksi se on edelleen to do -listalla.


Mökki, Merikarvia


4. Kaupunki

Tätä oli vaikea keksiä, sillä en niin kiinnostunut kaupunkilomista. Jos jonnekin lähden, valitsen aina pienen idyllisen kaupungin ja mielellään merenrannalta. Suosikkini on Palma Mallorcalla. Tai Malaga Espanjassa. Palma on nytkin haaveissa...


Mallorca / Cala de Figuera


5. Maa

Intia on vielä kokematta. Siellä kiehtoo tajunnanräjäyttävä värimaailma, kulttuuri ja ruoka. Silti negatiivisia asioita on niin paljon, että ne ovat tyssänneet sinne matkustamisen: hirveä härdelli ja liikenne, huono hygieniataso, äärimmäinen köyhyys ja sen mukanaan tuomat ongelmat, joita ei pääse välttämättä pakoon. Tämä on aika kaksipiippuinen juttu, sillä en välitä lähteä lomalle tuskailemaan. Jos taas asut jossain resortissa, et pääse kokemaan aitoa Intiaa. Vielä ei ole siis suunnitelmissakaan.


Kuva: ⓒ Biswarup Ganguly 

6. Saari

Nyt mennään kuulkaa ihan äärirajoilla ;o) Tähän valitsen saaren Kreikasta, enkä määrittele sitä sen kummemmin. Olen ollut elämäni aikana siellä kolme kertaa: Kosilla joskus vuonna 1987, Kreetalla taisi olla vuosi 1999 ja Samoksella kaksi vuotta sitten. Samos oli viehättävä, ruoka hyvää ja ilma kuin linnun maitoa. Kreikkaan lähtisin uudelleen. Horiatiki -salaattia voisin syödä vaikka joka päivä...


Kreikka, Samos

7. Extreme

Minun extreme-seikkailuni kohdistuisi Norjan vuonoille - laivalla. Olen aina ihastellut niitä jylhiä maisemia ja ajatellut, että siellä olisi hienoa käydä. Extremeksi tämän kohteen tekee se, että pelkään merta enkä matkusta laivallakaan erityisen mielelläni. En nyt ihan kuollakseni, mutta kaikenlaiset Tyynenmeren risteilyt on täysin pois suljettu.  Tukholmaan ja Tallinnaan sentään uskallan lähteä - jos on ensin varmistettu ettei ole myrskyä tiedossa.

Kuva: Loistoristeilyt

8. Majoitusmuoto

Tämän hetken haaveeni on villa Italian maaseudulla. Sellainen missä olisi lapsille sopiva uima-allas ja lähellä kylä mistä saisi tuoreita raaka-aineita kokkausta varten. Istuisimme iltaa talon puutarhassa pergolan alla koko perheen kanssa ja lapset pulikoisivat vedessä.


Kreikka, Samos


9. Luontokohde

Alla olevat kuvat ovat parin vuoden takaiselta reissultamme Lauhavuoren kansallispuistoon, Etelä-Pohjanmaalta. Olimme siellä syyskesällä arkipäivänä ja taisimme nähdä 5 muuta ihmistä koko muutaman tunnin vaelluksen aikana. Alue oli valoisaa metsää, männikköä, keltakultaista suota ja pieniä puhtaita puroja. Muistan vieläkin sen tunteen, kun istuttiin tuolla penkillä kahvilla.
Kansallispuistokohde voisi hyvinkin olla taas seuraava luontokohteemme.


Lauhavuoren kansallispuisto, Kauhajoki


10. Ruoka & juoma

Espanjan eikä Ranskankaan ruokaa ei voi kehua niin, että sen voisi sanoa olevan ihan mielettömän hyvää ja että matkustaisin ruoan vuoksi niihin maihin. Aasia on takuuvarma (lukuunottamatta kiinalaista), lähi-idän mausteiset maut ovat sydäntäni lähellä ja kokkaan itse niitä paljon. Mutta koska en ole reissannut lähi-idän maissa, en voi ihan varmaksi sanoa mitä se on todellisuudessta - niinpä valitsen tähän italialaisen. Se on lähes poikkeuksetta ollut aina taivaallisen maukasta, syötpä sitten pizzaa tai pastaa - italialaisen keittiön huippuja. Ihastelen aina myös sitä, miten ruoat maustetaan tuoreilla yrteillä, jolloin kaikkien raaka-aineiden maut tulevat esiin puhtaina.
Parhaan syömäni pastan söin vuosia sitten Bolognassa, pienellä sivukadulla pienessä ravintolassa. Se oli voisalviapastaa - niin yksinkertaista kuten siellä annokset yleensä ovat, mutta niin taivaallinen yhdistelmä voita ja salviaa.
Pastan kanssa hyvää punaviiniä ja pizzan kanssa tietysti lasillinen huurteista!


Espanja, Granada

HAASTAN MUKAAN SEURAAVAT BLOGIT:




Kerro siis omista reissu-unelmistasi, ja lisää oman juttusi linkki Kohteena maailma -blogin Kymmenen reissu-unelmaa -jutun kommentteihin.
Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta viisi bloggaajaa mukaan kertomaan reissu-unelmistaan.

Vaikka tämä oli blogihaaste, niin kertokaapa teidän omista matkaunelmistanne!

Maarit




perjantai 15. maaliskuuta 2019

Naisellinen asukuva, lempivärini ja kevätihanuuksia


Tämä juttu lähti oikeastaan liikkeelle siitä, että huomasin ajatusteni siirtyvän valon myötä keväisempiin väreihin. Kun pyörittelin asiaa, ajatukset alkoivat kiertää kehää hiekan ja sammutetun roosan ympärillä. Niitä voisi sanoa jopa lempiväreikseni, vaikken läheskään aina edes pukeudu niihin. Silti näitä värejä on kaapissani ollut aina ja on edelleenkin - ja tulee varmaan olemaan.

Teki mieli kirjoittaa vaihteeksi ns. mood board -tyyppinen juttu, mihin keräsin kaikkea ihanaa keväisen naisellista näiden kahden värimaailman ympärille. Lisäsin arkistostani myös sellaisia kuvia, mitkä tukevat ja antavat kontrastia näille väreille ja mitkä sopivat tähän maailmaan.




Tässä ilmavanihanassa Prepair -mekossa tulette näkemään minua varmasti siellä sun täällä kevään ja kesän mittaan. Mekko on ohut ja valkeassa pohjassa on nudenvärisiä ja eri sävyisiä harmaita lehtiä. Se on melko pitkä itselleni, mutta vyötäröllä kulkee nauha, minkä avulla pituutta voi säätää ja itselläni se lyheni näin pohkeeseen. Sen pituinen se saakin olla! Hihoissa on kuminauhamansetit, joten ne voi vetäistä rennosti ylöspäin ja ne myös pysyvät siellä.
Jos mietitte tulevan kauden juhlia, tämmöinen mekko on superkaunis häihin, lakkiaisiin ja vaikka mihin. Se menee sekä juhlaan että arkeen, vaikka töihinkin. Aika kivasti siihen sopii myös musta lyhyt nahkatakki - se tekee asusta reippaamman ja hioo liikaa naisellisuutta.
Siihen kuuluu musta alusmekko, mutta laitoin nyt alle valkoisen raikkaan alushametyyppisen.

Sain tietää, että tätä on myynnissä ainakin MondayTOsundayHOME -liikkeessä (linkki Fb -sivulle), joten sieltä voi tiedustella.

Olen tykästynyt siroihin ankle boots -nilkkureihin ja nämä hiekanväriset mokkaiset löysin vastikään Mangosta - näistä ja mustista nahkaisista (kuva täällä) tulee varmaan tämän kevään lempparit. Molemmat sopivat tämänkin mekon kanssa. Kesämmällä ja juhlavampaan tilaisuuteen laitan mustat tolppakorkoiset nilkkaremmikengät. Nämä ostin monta vuotta sitten, siihen aikaan kun näitä korkoja alkoi näkymään. Olen käyttänyt niitä paljon myös farkkujen kanssa - tykkään siitä rennon ja tyylikkään kontrastista. Niiden yksinkertainen malli on kiva, kun edestäpäin katsoessa näkyy vain leveämpi jalkaterän yli menevä mokkainen suikale sekä kiiltonahkainen kapea nilkkaremmi.

Heti kun ilmat lämpenevät, puen mekon päälle tuon lyhyen tekokelsitakin kanssa. Oi, olisipa jo plussalla, että pääsisi käyttämään keväisempiä vaatteita, huoh.



Takki: kirppislöytö // Mekko: Prepair* // Kengät: Mango // Huivi: Massimo Dutti
Kengät: Clarks


Kuva: Pinterest


Vaaleanpunainen, mutta sammutettuna, pehmennettynä ehkä aavistuksen harmaan kalpeaksi on ollut lähellä sydäntäni aina. Se on jotenkin kosmeettinen ja äärettömän hienostunut sävy ja sopii niin monen värin kanssa yhteen: harmaan, hiekan, mustan, khakinvihreän, tummansinisen, farkunsinisen... Tämä väri suorastaan sykähdyttää ja vetää puoleensa, kun näen sitä jossain. Onko teillä samankaltaisia tunteita väreihin?


Kuvat: Pinterest

Burberryn kevään uusi tuoksu Her* menee tietysti tähän suloiseen värikategoriaan, mutta on tuoksukin hurmaavan ihana. Se on nuorekas ja uudenlainen gourmand -tuoksu, missä heti ensinuuhkaisusta löytyy marjaisa ja kukkainen, nuorekkaan raikas tuulahdus. Vadelma, kirsikka ja karhunvatukka antavat kirpakkuutta, ja jasmiini ja orvokki kukkaisuutta. Kun tuoksu on ollut jonkin aikaa iholla, sieltä löytyy vielä ripaus myskiä ja meripihkaa. Tämä on tuoksu, mikä kannattaa toivoa äitienpäivälahjaksi...




Korut ovat olleet pitkään näyttäviä ja raskaita, ja nyt (tietysti) mennään aivan päinvastaiseen suuntaan. Kevyet, yksinkertaiset ja skandinaavisen minimalistiset korut ovat tänä keväänä ajankohtaisia. Kaulallekin voi kietaista monta ohutta, erilaista ja eri pituista ketjua, mikä on myös kesällä vaikkapa valkoisen t-paidan kanssa tosi kivan näköistä.

Sormukseni ovat valkokultaisia ja aiemmin käytin muina koruinani oikeastaan vain hopeisia. Nyt olen alkanut yhdistämään kultaa korviksina, ketjuina ja rannekoruina enkä koe niiden riitelevän ollenkaan.
Otin nyt keväällä käyttööni ylioppilaslahjaksi saamani bismarck-ketjun ja pujotin siihen teininä saamani medaljongin ja se näyttääkin pitkästä aikaa jopa trendikkäältä ohuen kaulaketjun parina. 




Ohut kultainen Syster P:n Breathe -ketju* muistuttaa minua siitä, että muistan ottaa rauhallisesti ja kuunnella itseäni, hengittää. Kannan nyt monenlaisia elämänohjeita mukanani, sillä kädessäni on rakas Efva Attlingin ketju, minkä sain lapsiltani kun lopetin työt. Se kehottaa tarttumaan hetkeen - Carpe Diem. 
Nyt on muuten mahdollisuus saada 48 tunnin ajan (15-16.3.) 15 %:n alennus Syster P:n verkkokaupan kaikista koruista. Kannattaa käydä kurkkaamassa, sillä siellä on paljon kauniita käsintehtyjä sormuksia, korviksia ja ketjuja. Tästä linkistä pääset heidän nettisivuilleen ja ale-koodi on MAARIT.


Korvakorut: Edblad // Kaulaketju: Syster P Breathe*

Koru: Syster P* (Oikea kuva: Pinterest)


Clarinsin kevään uutuuspaletissa on juuri tähän väriteemaan sopivat pehmeät, upean murretut sävyt. Ne ovat käyttökelpoisia ja monille sopivia hyviä yleissävyjä, utuisen hillittyjä nude-sävyjä. Luomivärin laatu on jännästi voidemaisen puuterimainen, levittyy saman tien tasaiseksi ja pysyy varisematta.


Clarins 01 Nude*

Nappasin laatikosta vielä kynsilakkasävyjä mukaan kuvaan ja sieltähän löytyi aikamoinen valikoima nude- ja roosansävyjä. Nämä vaan ovat niin kauniita!




Ostan silloin tällöin Bazaar -lehden ja nyt voin rehellisesti sanoa, että ostin tämän numeron ihan puhtaasti kannen värimaailman perusteella. Semmoinen minä olen :)  Säästän tämän lehden sunnuntai-iltapäivään, saatan kuunnella portugalilaista fado-kuningatarta Ana Mouraa ja keitän tuhdin espresson.




Jottei kokonaisuus mene ihan hempeilyksi, hymy kannattaa kirkastaa heleällä pinkillä. En ole itse millään muotoa hyvä esimerkki kirkkaiden värien käytössä, mutta yritän aina :) Tänään kävin kaupassa tämä huulillani ja olo oli kyllä aika reipas. Tämä on ihana raikastava pinkkisävy!

Sensai The Lipstick 07 Shakunage Pink
Tänäänkin satoi lumiräntää eikä kevät näytä tulevan vielä muutamaan hetkeen. Vaatteiden sesongit kulkevat kuitenkin ihan omassa aikataulussaan ja kaupoissa on jo kevät esillä ihan täysillä. Kirkasta keltaistakin näkyi olevan tarjolla runsain mitoin, mutta taidan pitäytyä näissä omissa maailmoissani - onneksi ei tarvitse lähteä kaikkeen mukaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja tulkaa ihmeessä kertomaan, mitä ajatuksia tämä herätti teissä :)

Maarit

* Saatu blogiin





tiistai 12. maaliskuuta 2019

Kaunis ja hoidettu iho apteekista


Yhä useamman tie vie apteekkiin kosmetiikkaostoksille. Eikä sinne mennä pelkästään hakemaan apua ihon ongelmatilanteissa, monet haluavat ihonhoitotuotteensa täysin hajusteettomina, mutta siellä on tarjolla myös miedosti hajustettuja tuotteita. Tarjonta on kasvanut valtavasti parin vuoden aikana ja sieltä löytyy oivat ratkaisut myös aikuisen naisen tarpeisiin. Kuluttajat ovat oppineet luottamaan apteekeista löytyviin tuotteisiin, ovathan ne läpäisseet tiukan seulan. Kaukana on myös ne ajat, jolloin tarjolla oli vain yksinkertaiset yö- ja päivävoiteet. Nyt voi valita täsmätuotteen ihon eri tarpeisiin valtavasta tarjonnasta, kotimaista tai tuontikosmetiikkaa. Apteekkituotteistakin löytyy kansainvälisten trendien viimeisimmät suuntaukset, innovaatiot ja raaka-aineet.

Keräsin tähän juttuun kolme kiinnostavaa sarjaa ja niiden aikuisille sopivista uusista tuotteista kiinnostavimmat. Suomalainen Atopik, ruotsalainen Aco ja ranskalainen Avène - kolme A-luokan sarjaa.




Atopik* - suomalainen sarja herkälle iholle 

Sarjasta löytyy tuotteet herkän ihon tarpeisiin, sekaihoa tasapainottamaan, kiinteytystä aikuiselle iholle sekä vartalonhoito ja aurinkotuotteet. 
Sensitive-linjan teho ja vaikutus perustuu suomalaiseen kauraan. Täyteläinen, ihoa hellivä Rauhoittava Kauravoide on 24 h voide, eli se käy sekä päivä- että yövoiteeksi, mikä on todella kätevää, sillä tiedän että monet suosivat näitä monikäyttövoiteita. Rauhoittava ja kosteuttava voide jättää todella miellyttävän suojakalvon iholle ja on mitä parhain myös meikin alla. Iso plussa myös muovisesta hoikasta pumppupullosta, joka on kätevä myös matkoilla.

Toinen kiinnostava tuote on Balance -linjasta: probioottinaamio. Se on tarkoitettu herkälle iholle, kaikille ihotyypeille, syväpuhdistamaan ihoa sekä parantamaan ihon puolustusmekanismia. Kiinnostava naamio on jauheena yksittäispakkauksessa ja se sekoitetaan pieneen määrään vettä ja kaunis vaaleanpunainen naamioseos levitetään sitten kasvoille. Oma käyttökokemukseni mukaan se sopii parhaiten seka- ja rasvoittuvalle iholle, sen verran tehokas puhdistaja se oli ja ihoni tuntui käytön jälkeen aika kuivalta.




ACO Pure Glow* - innovatiivinen anti-age -sarja normaali- ja sekaiholle

Monet tuntevat ACOn jo vuosien takaa, sillä se on ollut pitkään markkinoilla ja Suomen apteekeista sitä on saanut vuodesta 2002 lähtien. 
Pure Glow vähentää ihon epäpuhtauksia sekä auttaa minimoimaan pintaryppyjä. Sarjassa on  kolme tuotetta ja mielenkiintoisin niistä on Puhdistusvaahto, joka on puhdistuksen lisäksi entsymaattisesti (ilman rakeita) eli hellävaraisesti kuoriva tuote. Yhdistelmä kuorivaa entsyymiä ja salisyylihappoa puhdistaa pestessä huokoset syvältä ja poistaa kuollutta ihosolukkoa. Sitä voidaan käyttää myös entsymaattisena kuorintana, jolloin sen annetaan vaikuttaa iholla minuutin ja vasta sen jälkeen huuhdellaan pois. 
ACOlla on valtavan laaja valikoima ja siihen kannattaa tutustua - olen itse löytänyt sarjasta monia omalle ihotyypilleni sopivia tuotteita. Ja ikisuosikkini on Soft Lips -huulivoide.




Avène DermAbsolu* - kiinteyttää, kohottaa ja ravitsee kypsää ihoa

Ah, tässä on niin itselleni sopiva sarja - täyteläiset ja ravitsevat voiteet. Olenhan varsin kypsässä iässä :) Ensikosketukseni Avèneen tapahtui Pariisissa, jolloin seurasin työmatkoillani myös apteekkien tarjontaa. Avène edusti jotenkin klassista, laadukasta ja arvostettua apteekkikosmetiikkaa.
Oma ihoni on ohut ja hieman kuiva, poskipäiltä couperoottinen ja paikallisesti pukkaa ruusufinniä tietyissä olosuhteissa. Kun ihoni tarvitsee erityistehokasta hoitoa, kuten näin talviaikaan, tämä DermAbsolu tarjoaa ravinteikasta ja elvyttävää  hoitavuutta, täyteläisiä mutta hyvin imeytyviä tuotteita. Seerumi on hoitavan maitomainen eikä liian litkua. Yövoide pehmeän täyteläinen ja se jättää iholle hyväntuoksuisen hoitavuuden. Vaikka Päivävoide on ohuempaa, silti se pitää ihon notkeana eikä anna sijaa kuivuudelle. Silmänympärysvoide on myös ravitsevan paksuhkoa, mutta sehän tarkoittaa sitä, että rypyt pehmenevät lähes silmissä. Se myös auttaa vähentämään turvotusta ja tummia silmänalusia. Iso plussa hajusteettomuudesta.
Yö- ja päivävoiteissa on todella kätevä pumppuannostelija - kantta käännetään ja painetaan ja voide tulee pienestä nokasta ulos.
Kaikissa sarjan tuotteissa on käytetty aitoa Terveyslähdevettä, Ranskasta Avènen kylästä, missä on runsaasti hiven- ja kivennäisaineita. Sitä saa muuten matkakokoisena suihkeenakin, Eau Thermale Avène - kätevä matkoilla raikastamaan kasvoja pesun jälkeen.




Kerroin lyhyesti ja ytimekkäästi tärkeimmät pointit näistä sarjoista ja käytin tällä kertaa ihan suomenkielisiä nimiä, koska itseäni hieman rasittaa lukea pitkiä nimiä. Samoin yksityiskohtaiset raaka-aineet voi lukea halutessaan tuotteista tai netistä, keskityin tässä vain olennaiseen.

Muutama asia on jäänyt vaivaamaan mieltäni, kun olen kokeillut vuosien varrella monia apteekki- sekä luonnonkosmetiikkasarjoja:
Miksi niin yleisesti käytetään ruusuntuoksua - ja vielä voimakkaina pitoisuuksina? Eikö ole muita vaihtoehtoja? Sen tuoksu ei miellytä kaikkia ja jakaa mielipiteet vahvasti. 
Joidenkin tuotteiden, myös Atopikin, pakkaustekstit ovat niin pientä tekstiä ja painoväri on hailakan ruskea, ettei sitä pysty lukemaan ilman suurennuslasia. Aikuisille asiakkaille hankala ja ärsyttävä asia, johon toivoisi parannusta.

Onko apteekki vakiintunut teille ihonhoidon ostopaikaksi? Entä miten suhtaudutte tuotteiden tuoksuihin ja oletteko te tehneet samoja havaintoja pakkauksista, että joskus on ihan mahdoton lukea tekstiä koteloista? 

Maarit

*Tuotteet saatu testiin.

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Tarina vahvasta naisesta & Naistenpäivän arvonta


Yhteistyössä SodaStream Finland

Kerron tänään, Naistenpäivänä, tarinani Halsuan mummostani, vahvasta naisesta, joka jäi yksin neljän pienen tytön kanssa helmikuussa 1938, kun lasten isä kuoli tuberkuloosiin.

Jotta pystyin kirjoittamaan tämän jutun, vietimme maanantaina mukavan kahvihetken äitini ja tätini kanssa vanhoja kuvia katsellen ja palautimme mieliimme kuvien kautta historiaa ja tapahtumia. Tiesin palan sieltä ja palan täältä, mutta nyt vasta rakentui parempi kokonaiskuva perheemme historiasta näiltä osin. Isona apuna oli Aili -mummoni haastattelu paikallisessa sanomalehdessä, missä hän kertoi hyvin seikkaperäisesti selviytymisestään vaikeissa oloissa miehensä kuoleman jälkeen, kun lapset olivat noin 4 - 9 -vuotiaita.

Mummon kanssa kuvassa vasemmalta: Maija, Liisa, äitini Soilikki ja Laila


Perhe asui Halsualla, Tofferin kylällä, kylän halki vievän tien varrella - Ylikylän ja Kirkonkylän puolivälissä teiden risteyskohdassa. Olisikohan siitä tullut nimi Mutkalan Aili, kuten häntä kutsuttiin?

Talo oli pieni, matala ja vaatimaton (yläkuvassa). Saunaa ei ollut, joten koko perhe kävi saunomassa naapurissa ja sen jälkeen oli tapana keittää saunakahvit kotona. Isän kuoltua mummoni ei surultaan tointunut - eikä ollut varaakaan - keittää kahveja eikä se maistunut enää samalta, joten hän ehdotti tytöille, että mennään vain nukkumaan. Yksi tytöistä tuumasi, että isä kuoli eikä meillä ole enää saunakahvejakaan. Mummo koki olevansa kurja ihminen, kun ensin lapset menettivät isänsä ja sen jälkeen vielä saunakahvitkin.


Hiilimiilulla - mummoni vasemmalla

Säästöjä tai varallisuutta ei ollut, joten ainoa keino selvitä lasten kanssa oli lähteä töihin. Saunakahveja lähdettiin tienaamaan tukkisavotalle. Aili-mummo otti kotoa mukaan kahvia ja sokeria ja lähti keittämään kahveja uittomiehille. Ensimmäisellä reissulla sokerit putosivat maahan, mutta kahvi raskaan työn lomassa maistui ilman niitäkin.
Vähitellen hän alkoi keittää hyvänä ruoanlaittajana miehille ruokaakin. Ruoka oli yksinkertaista, lihakastiketta ja perunoita. Alkuaikoina hän kantoi itse vedet lähteestä ja haki puut metsästä. Luppoaikoina mummo ei suinkaan lepäillyt vaan auttoi miehiä vierittämällä tukkeja jokeen. Hän asui viikot 'kämpillä' ja tuli kotiin lauantai-iltana ja jo sunnuntai-iltana piti lähteä takaisin. Autoa ei ollut, joten hän käveli joskus toistakymmentäkin kilometriä suuntaansa. Tämä kannatti, sillä kämppäemännän työ oli siihen aikaan tuottoisaa hommaa. Yhtiö eli puulaaki maksoi palkan ja lisäksi miehet maksoivat annoksista.


Oikealla Aili-mummo

Tytöt olivat viikot yksin kotona. Muistelimme, että he olivat silloin yli 10 -vuotiaita, mutta silti pieniä. Mummo oli tiukka äiti ja hän jätti aina työlistat tytöille askareista, mitä piti tehdä viikon aikana. Oli pyykinpesua, marjojen keruuta metsästä, siivousta ja nämä piti tehdä vaikka kaikki kävivät kouluakin. Marjametsältä palatessa mukana piti olla myös käpyjä ja 'kahvi'puita... Leikkiäkin piti ja joskus työt tuppasivat jäämään viime tippaan, mutta silloin tulivat naapurintytöt auttamaan, että saatiin kaikki tehtyä ennen äidin kotiintuloa. Eikä vältytty siltäkään, että joku homma jäi - tai unohtui - kokonaan tekemättä ja silloin tiukkaotteinen ja vihainen äiti nappasi koivuniemen herran ja antoi sen viuhua.

Kun mummo toi palkan kotiin, tytöt silittivät setelit silitysraudalla, laittoivat siistiin nippuun ja veivät seuraavalla viikolla pankkiin. Kämppätöiden lisäksi mummoni työskenteli hiilimiilulla, mutta rahan sijaan siitä saatiin palkaksi koksia kodin lämmittämiseen. Sekin oli kotiinpäin ja tarpeellista. Myöhemmin mummo piti myös pientä sekatavarakauppaa kotonaan. Ahkerana leipojana hän teki hillomunkkeja, joita myi ohikulkijoille. Vähitellen hän alkoi kokkaamaan eri tilaisuuksiin ja mummosta tuli koko pitäjän pitokokki, ilon ja surun juhliin.
Kaikki neljä tyttöä seurasivat äitinsä jalanjälkiä ja aloittivat työnteon nuorina piikomalla naapuruston talouksissa.


Mummoni oikealla

Säästeliäästi ja vaatimattomasti eläen rahat uuteen taloon saatiin kasaan. Se rakennettiin samalle paikalle, missä vanhakin oli ja rakennusajan perhe asui pihapiirin luhdissa.
Talon rakensi tuttu mies paikkakunnalta, Karhu-Väinö, eikä hän osannut arvata vielä silloin, että hänkin tulisi muuttamaan sinne - ja niin minä sain maailman ihanimman tutan <3

Vaikka elämä oli tyttöjen kanssa köyhää, mummo ei koskaan tinkinyt kauniista vaatteista. Hän oli itse aina tyylikäs ja hyvin puettu, ja huolehti siitä, että myös tytöt olivat siistejä. Siihen aikaan lähetettiin Amerikasta 'köyhäinapuna' vaatteita Suomeen. Orvot saivat parhaat ja vähävaraisille annettiin loput.  Naapurit kuulemma pilkkasivat, että rumat ne vaatteilla koreilee, kun tytöt kulkivat kauniisti puettuina.

Äitini kertoi, että minulla oli pikkutyttönä sellainen turkoosinsininen tyrolilaisasu, liivihame ja pusero, ja olin pitänyt sitä kahtena kesänä peräkkäin, kun lomailimme mummolassa. Mummo oli todennut, että katsokin sitten ettei tyttö tule kolmantena kesänä tänne samassa asussa.


Mummo pääsi halaukseen


Mummoni oli iloinen ja ulospäinsuuntautuva ja näitäkin kuvia katsellessa huomaa, että elämässä oli iloa köyhyydestä huolimatta. Hän ei jäänyt koskaan surkuttelemaan ja halusi pärjätä itse omin voimin apua pyytämättä. Hän totesi lehtihaastattelussa, että 'ei elämä (miehen kuoleman jälkeen) meille olisi valjennut, jos ei olisi rohkeasti lähtenyt yrittämään'. Niin se on.

Mummo oli vaativa, sinnikäs ja välillä varsin kovakin. Me lastenlapsetkin jouduimme aikamoiseen kuriin aina mummolassa ollessa, kun vietimme koko kesälomamme Halsualla. Ei auttanut lähteä kylille leikkimään ennenkuin marjapensaat oli poimittu tyhjiksi ja aamulla piti herätä aikaisin - lomallakin - sillä vain aamuvirkut olivat kunnon ihmisiä.

Tämä oli minun tarinani. Tämän yhteistyön tiimoilta sain kimmokkeen alkaa muistelemaan mummoni elämää ja äitini sekä hänen sisarustensa lapsuutta. Valokuvia on hyvin niukasti, mutta onneksi äitini ja tätini muistivat niin hyvin näitä asioita. Muutama tunnekyynel meillä vierähti kuvia katsellessa, kun koimme niin konkreettisesti ajan kulumisen. Mutta naurettiinkin näin jälkeenpäin monille asioille.

Ja kun poikani kuuli tästä jutusta, hän ehdotti, että nyt lähiaikoina pidetään sitten yhteinen vanhojen valokuvien katseluilta. Hänkin haluaa kuulla nämä tarinat.

Täältä Halsuan mummosta, Mutkalan Ailista, taitaa kummuta oma aktiivisuuteni ja energisyyteni - selviytyjän luonteeni ja pärjäämisen haluni. Ja takuuvarmasti myös säästäväisyyteni, kiinnostukseni ruoanlaittoon ja intohimoni kauniisiin vaatteisiin!


Naistenpäivän arvonta




Naistenpäivän kunniaksi tänään alkaa arvonta täällä blogissani.
Kerro oma tarinasi, vaikka lyhyestikin, sinun elämääsi tai asenteisiisi vaikuttaneesta vahvasta naisesta. Voit myös kommentoida muutamalla sanalla kuka on ollut elämäsi vahva nainen, ellet halua jakaa tarinaasi.
Kaikki käy ja varmasti kaikki lukisimme mielellämme sinun tarinasi.




Palkintona arvotaan yhdelle SodaStream Spirit-laite (löydät sen tästä linkistä) sekä uniikki She-juomapullo, jota on valmistettu Naistenpäivän kunniaksi rajoitettu erä.
Itsetehty kuplavesi on ekologisempaa eikä tarvitse kuljettaa pulloja kaupasta edestakaisin. Tätä voi käyttää mainiosti myös tavallisena juomapullona.




Arvonta päättyy sunnuntai-iltana 10.3. klo 24.00.

Arvonnassa ovat mukana kaikki ne, jotka jättävät kommentin. Kommentiksi ei riitä, että olen mukana, koska tämä juttu perustuu tarinaan ja kuulisimme mielellämme sinultakin edes pienen tarinan. Sähköpostiosoitetta ei saa enää pyytää, mutta sen saa toki halutessaan laittaa yhteydenoton helpottamiseksi.
Jos kommentoit anonyyminä, muista lisätä nimimerkki, niin että pystyn yksilöimään voittajan.

Lisään voittajan tähän samaan juttuun maanantaina 11.3. 2019.
Jos voittaja on jättänyt sähköpostiosoitteen, ilmoitan sinne - jos taas vastaat anonyyminä, tule katsomaan tänne blogiin, josko onni on suosinut.

Paljon onnea arvontaan!




Kiitän lämpimästi SodaStreamiä tästä yhteistyöstä ja juttuideasta, sillä se aikaansai meille tunteisiin meneviä hetkiä ja muisteloita läheisteni kanssa. Tämä ei ollut pelkästään yhteistyö, vaan ihana aikamatka menneeseen.
En edes tiennyt kaikkia niitä asioita vahvasta mummostani, mitkä nyt tulivat esille.

Arvonta on suoritettu

Voittaja on Johanna - paljon onnea ja lämpimät kiitokset, kun kerroit oman tarinasi! Lähetän sinulle sähköpostin.

"Omista mummuistani en tiedä muuta kuin että ovat olleet hyvin perinteisessä roolissa pienen maatilan emäntinä molemmat. Äitinikin on jo kuollut mutta hän kannusti meitä lapsia opiskelemaan, sillä hän ei itse ollut siihen pystynyt nuorena. Niin ovat ajat muuttuneet, onneksi omilla tyttärilläni on vapaus valita! t. Johanna
mutter at suomi24.fi"



Suurenmoista Naistenpäivää!

Maarit







tiistai 5. maaliskuuta 2019

Culottes-housut - arkeen ja juhlaan


Näitä mustia culottes-housujani voisi jo kutsua luottovaatteekseni, sillä niistä on tullut suosikkini - voisin jopa sanoa aika yllättäen. Meni tovi jos toinenkin etten oikein lämmennyt niille, kuten itselleni käy usein. Ostin viime vuonna ensimmäiset housut Hulkkosen Raililta ja ne tuntuivat omilta heti, kun kiskaisin ne päälleni.
Tähän väliin on pakko kertoa naurettava muistelo vuosien takaa. Se oli varhaiskevät ja se vuosi (olisikohan ollut vuoden 2010 keippeillä), kun caprit tulivat rytinällä kesän trendivaatteeksi monien vuosien jälkeen. Mietittiin parin työkaverin kanssa, että noi on aivan järkyttävät Brigitte Bardot -housut, noita muuten ei sitten ainakaan laiteta päälle. Ja kun kesä koitti, meillä kaikilla oli caprit - monen värisinä ja kuosisina - ja niistä tuli kaikkien suosikkihousut! Me ollaan hekotettu tälle legendaariselle heitolle niin monen monta kertaa ja taas naurattaa, kun muistelen sitä.

No niin, olin katsonut culottesejakin vähän nihkeästi aiemmin, enkä ollut edes mennyt niin pitkälle, että olisin kokeillut niitä. Niin vain ihastuin näihin heti, kun sain ne Raililta sovitettavaksi. Olen muuten aika lyhyt, 162 cm, joten pituudellakaan ei ole väliä, nämä sopivat monen mittaisille. On oikeastaan yksi tyyli, miten en tykkää itse pukea niitä ja se on korkeat korot. En käytä niitä enää juuri muutenkaan, mutta itse miellän culottesit enemmän käytännöllisiksi kuin korkkariasuksi.




Käytän todella paljon kapeita farkkuja, sinisinä sekä mustina ja harmaina, ja ne tulevat pysymäänkin vaatekaappini peruspilareina.  Sen sijaan tavalliset mustat kapeat housut ovat jääneet huomaamatta pois kuvioista. Kaapissani on, mutta huomaan ettei niitä tule käytettyä. 
Culottesit sujahtivat suosikeikseni välittömästi. Ne ovat huolettomat ja reippaat. Juju ja se että ne sopivat lyhyellekin on pituus, niiden pitää jättää nilkat näkyviin. Ne ovat myös kätevämmät kuin hame, vaikka ne välillä hameelta näyttävätkin. Joskus mekko tai hame voi tuntua juhlissa jostain syystä epämukavalta ratkaisulta, silloin culottes voisi olla rennompi ja lämpimämpikin vaihtoehto.

Thaimaan reissulta ostin pellavaiset ja niistä löytyy juttu täältä. Löysin kesäkäyttöön sieltä Uniqlosta ryhdikkäät mustat trikoiset sekä jumpsuitin. Viime syksyn Palman matkalla käytin mustia, valuvaa ja painavaa trikoota olevia housuja mustan Filippa K:n pitkän ja yksinertaisen mekon parina, ja sekin tuntui mukavalta asulta päällä ja sopi kaupunkilomailuun.




Culottesit taipuvat moneen tilanteeseen ja niitä voi asustaa mielin määrin. Kuvasin tähän juttuun muutaman asun, mitkä sopivat tähän vuodenaikaan ja miten tykkään niitä itse myös käyttää. 

Alakuvassa on kokomusta asu. Olen pukenut housujen pariksi ohuen, mustan pitkähihaisen trikoopaidan, 60 denierin sukat sekä mustat puolikorolliset nilkkurit. Ainoa poikkeava väri on ohut, nahkainen kietaisuvyö, mikä solmitaan edestä. 
Pitkähihainen hyvää ja ohutta trikoota oleva t-paita on hyvä sijoitus. Se toimii asun kuin asun kanss ja on myös miellyttävä bleiserin tai jakun alla. Materiaali on tärkeää, peruspuuvillainen ei näytä yhtä siistiltä eikä käyttömukavuus ole samaa luokkaa. Tämä paitani on 100% tenceliä, hyvin laskeutuva ja rypistymätön - tuntuu jopa silkkiseltä päällä.


Housut: Maison Margiela // Paita: Filippa K // Kengät: Zara

Rentoon asuun puen yläosaksi väljän neuleen ja sen on hyvä olla melko lyhyt. En koe oloani mukavaksi liian lyhessä puserossa tai paidassa, mutta allaoleva pituus toimii vielä hyvin. Pehmeä neule on puuterinen roosa ja kenkinä asuun sopivat rennot kankaiset loaferit. Tässä neuleessa on kilpikonnakaulus, ja silloin on hyvä pitää hiuksia kiinni niin ettei yleisilmeestä tule liian tunkkaista.


Housut: Maison Margiela // Neule: H&M // Kengät: Vagabond

Tämä asu voisi olla hyvinkin rento työasu, toimistoasu tai kyläily- tai juhla-asu. Prepairin hillityn naisellinen paita on siisti muttei liian juhlava. Sen laskeutuva materiaali on mukava käytössä ja olen niin ihastunut kädensuiden monikerros-kuminauhareunaan, sillä hihat saa vedettyä ylemmäksi ja ne myös pysyvät siellä. Tämä monikäyttöinen valko/hiekka/mustakuvioinen paita sopii vaikka minkä pariksi. Tykkään pukea sen väljien culottesien kanssa niin, että työnnän helmaa vähän housunvyötärön sisään, mikä keventää ilmettä kivasti. Tähän valitsin ihonväriset ohuet sukat. Kenkinä matalat mokkaiset sling-backit.
Juhliin laittaisin isot korvikset, hiukset huolellisemmin mutta kiinni. Pieni käsilaukku, joka voi olla yllätyksellistä materiaalia tai väriä, kirjekuorimalli tai kevyt olkahihnainen. Myös kenkien pitäisi olla kevyet, juhliin sopivat. Itselläni on ollut nämä mokka-avokkaat monissa juhlissa ja niiden etu on se, että niillä jaksaa seisoa pitkiäkin aikoja.


Housut: Maison Margiela // Paita: Prepair Anne* // Kengät: Vagabond


Valkoinen kauluksellinen paitis sopii näiden kanssa aina, ja tämäkin menee myös juhlavampana asuna. Kaikkein trendikkäin on väljä miesten paidan tyyppinen yläosa, joka on sujautettu edestä housunvyötärön sisään ja takaa se voi roikkua rennosti pidempänä. Rennon siitä tekee, kun vedät hihoja käärien kyynärpäiden alapuolelle. 
Omani oli nyt pesussa (= silityspinossa) ja laitoin kuvaan housujen pariksi ohuen valkoisen viskoosipaidan. Aikuisen naisen yleisilmettä imartelee avoimet kaula-aukot, joten jätä rohkeasti pari nappia auki. Jos olo tuntuu liian rohkealta, alle voi pukea kauniin topin, jonka pitsit voivat vapaasti vilahdella. Kaulaan sopii myös nippu erilaisia ketjuja.


Housut: Maison Margiela // Paita: Zara // Kengät: Vagabond

Onko teille käynyt samalla lailla, että inhokista tuleekin suosikki? Ja miten suhtaudutte culottes-housuihin, oletteko jo hankkinut - vai tuntuuko täysin epäsopivalta?

Tulevana kesänä näkyy jälleen caprejakin, nyt voin sujauttaa nekin jalkaani ihan jouhevasti...

Maarit

* Saatu blogiin